"Me ollaan niitä lapsia varten" – Tukiperheenä toimivien aikuisten kokemuksia roolistaan kasvattajana tukiperhetoiminnassa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, millaisia kokemuksia tukiperheenä toimivat aikuiset nostavat esille tukiperhetoiminnasta, millaisena he kokevat roolinsa toiminnassa ja millaisia kasvatuksellisia näkökulmia kokemuksista ilmenee. Tutkimus oli laadullinen tutkimus ja sitä ohjasi fenomenologinen tutkimusote. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat käsitteet lastensuojelun avohuolto ja tukiperhetoiminta ja niille asetetut tavoitteet ja tehtävät ja käsitteiden kasvatus, kasvattaja ja kasvatusvastuu määritelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhteensä viideltä tukiperheenä toimivalta aikuiselta teemahaastatteluilla, joista kaksi toteutettiin parihaastatteluina. Haastateltaviksi valikoitui aikuisia, jotka olivat olleet tukiperhetoiminnassa mukana vähintään vuoden ajan ja ehtineet saada kokemusta toiminnasta. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla ja teemoittelulla. Tutkimusaihe nousi tarpeesta ymmärtää kasvatuksellisen näkökulman roolia tukiperhetoiminnassa sosiaalipuolella toimivalle tukiperhetoiminnalle. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti myös tutkijan henkilökohtainen kiinnostus ja kokemus tukiperhetoiminnasta, sen ajankohtaisuus ja tarve saada toiminnalle lisää näkyvyyttä. Tutkimus osoitti, että tukiperheenä toimivat aikuiset kokevat tukiperhetoiminnan erittäin positiivisena kokonaisuutena ja toiminnassa esiintyvät haasteet jäävät onnistumisen kokemusten varjoon. Kokemuksista nousi esille viisi eri teemaa, joita tarkasteltiin lähemmin: oman osaamisen jatkohyödyntäminen, lasten merkitys, toiminnan merkitys omalle perheelle, haasteet toiminnassa ja yhteys kouluun. Tukiperheenä toimivat aikuiset näkivät roolinsa tukiperhetoiminnassa turvallisena ja tärkeänä aikuisena, jonka tehtävänä on tukea lapsen vanhempia heidän kasvatustehtävässään ja pyrkiä edistämään lapsen ja hänen omien vanhempiensa suhdetta. Tutkittavat käyttivät haastatteluissa paljon kasvatukseen ja kasvatusvastuuseen liittyviä käsitteitä, jotka tässä tutkimuksessa yhdistettiin kasvatukselliseen näkökulmaan. Tukiperheenä toimivat aikuiset eivät itse kokeneet välttämättä itseään kasvattajiksi, eivätkä halunneet rinnastaa itseään lasten vanhempiin tai kasvatuksen ammattilaisiin, mutta nostivat paljon asioita esille, jotka voidaan yhdistää kasvatukselliseen näkökulmaan.