Kuka kulttuuria kuluttaa?: Aspekteja taiteista.
Helinheimo, Päivikki (2020)
Helinheimo, Päivikki
2020
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912166935
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912166935
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä taiteen kuluttamiseen, tarkemmin sanottuna etsiä vastausta kysymykseen kuka kulttuuria kuluttaa. Suomen Gallup toteutti syyskuun ja lokakuun 2013 välisenä aikana kyselytutkimuksen, jossa tutkimuksen kohteena olivat suomalaisten näkemykset kulttuurista. Tutkimus toteutettiin kotipäätekyselynä strukturoidulla kyselylomakkeella ja siihen vastasi 7859 henkilöä. Aineiston on tuottanut Suomen Kulttuurirahasto. Kyselyssä kartoitettiin suomalaisten näkemyksiä ja arvioita kulttuurista ja sen kuluttamisesta.
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin taiteen läsnäoloa elämän arjessa ja etsittiin perusteluita sen kuluttamisen lisäämisen tarpeeseen. Tutkimus toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusoteella. Kulttuurin kuluttamista tulkittiin Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen perustalle luotujen kuluttajatyyppien kautta. Tieteenfilosofinen pohja kulttuurin kokemukselle haettiin pragmatistisesta filosofiasta, erityisesti kulttuurinkuluttajia tarkasteltiin Deweyn kokemusfilosofian avulla. Suomen kulttuurirahaston tilaaman ja Suomen gallupin toteuttaman tutkimuksen Suomalaisten käsityksiä kulttuurista tuloksia käytettiin soveltuvin osin.
Kyselytutkimuksen aineiston tietoihin perustuen luotiin ahkerien taiteenkuluttajien profiilit. Profiileihin valittiin ne henkilöt, jotka olivat käyneet viimeisen 6 kuukauden kuluessa joko teatterissa, klassisen musiikin konsertissa, oopperassa, popkonsertissa, kansanmusiikin konsertissa, tanssiesityksessä tai elokuvissa. Lisäksi muodostettiin myös ei-kulttuurin-kuluttaja-profiili. Aineistoa tarkasteltiin näiden profiilien kautta käyttämällä apuna SPSS-ohjelmaa.
Tutkimuskysymyksinä olivat kuka kulttuuria kuluttaa ja kuinka paljon sekä miksi meidän tulisi kokea ja kuluttaa enemmän taidetta? Tutkimuksen mukaan viimeisen kahden vuoden aikana 13,7 % vastanneista oli käynyt klassisen musiikin konsertissa, 9,5 % oli vieraillut oopperassa ja 28,5 % teatterissa. Toisaalta 34,9 % ilmoitti, ettei ole koskaan käynyt klassisen musiikin konsertissa, 49,6 % ei ole nähnyt ikinä oopperaa ja taas 4,7 % ei ollut ikinä käynyt teatterissa. Aineistosta kävi selkeästi ilmi, että työelämässä olevat käyvät kerran vuodessa tai harvemmin kulttuuritapahtumissa. Huomionarvoista oli myös se, että jokaisen ahkeraprofiilin suurin osallistujakunta muodostui eläkeläisistä, lukuun ottamatta ahkerapoppareita, ahkerafilmejä ja eikulttuurityyppejä. Lisäksi kaikki ahkerat kulttuurikuluttajat kuuluivat keski- tai alempaan keskiluokkaan. Tämän tutkimuksen näkökulmasta näytti siltä, että suomalaisessa yhteiskunnassa taiteista ehtii nauttimaan vasta eläkkeellä ollessa. Tämän perusteella voidaan väittää, että taide ei ole vahvasti läsnä suomalaisten arjessa.
Miksi kulttuuria sitten tulisi kuluttaa? Aiempien tutkimusten mukaan laulaminen vahvistaa keuhkoja ja auttaa kontrolloimaan hengitystä, tanssiminen vaikuttaa sydämen sykkeeseen, hapenottokykyyn sekä luiden tiheyteen, musiikki vaikuttaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaan, stressihormoonitasoon ja lisäksi tanssimisella on vaikutusta serotoniinin ja dopamiinin tuotantoon. Lisäksi eri taiteen lajeilla on lukuisia positiivisia vaikutuksia ihmisen kognitiiviseen kehitykseen ja oppimiseen, stressiin, ahdistukseen ja kipuun, tunteisiin ja mielenterveyteen, itsetuntemukseen, sosiaaliseen identiteettiin ja ihmissuhteisiin sekä sosiaalisen käyttäytymiseen.
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin taiteen läsnäoloa elämän arjessa ja etsittiin perusteluita sen kuluttamisen lisäämisen tarpeeseen. Tutkimus toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusoteella. Kulttuurin kuluttamista tulkittiin Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen perustalle luotujen kuluttajatyyppien kautta. Tieteenfilosofinen pohja kulttuurin kokemukselle haettiin pragmatistisesta filosofiasta, erityisesti kulttuurinkuluttajia tarkasteltiin Deweyn kokemusfilosofian avulla. Suomen kulttuurirahaston tilaaman ja Suomen gallupin toteuttaman tutkimuksen Suomalaisten käsityksiä kulttuurista tuloksia käytettiin soveltuvin osin.
Kyselytutkimuksen aineiston tietoihin perustuen luotiin ahkerien taiteenkuluttajien profiilit. Profiileihin valittiin ne henkilöt, jotka olivat käyneet viimeisen 6 kuukauden kuluessa joko teatterissa, klassisen musiikin konsertissa, oopperassa, popkonsertissa, kansanmusiikin konsertissa, tanssiesityksessä tai elokuvissa. Lisäksi muodostettiin myös ei-kulttuurin-kuluttaja-profiili. Aineistoa tarkasteltiin näiden profiilien kautta käyttämällä apuna SPSS-ohjelmaa.
Tutkimuskysymyksinä olivat kuka kulttuuria kuluttaa ja kuinka paljon sekä miksi meidän tulisi kokea ja kuluttaa enemmän taidetta? Tutkimuksen mukaan viimeisen kahden vuoden aikana 13,7 % vastanneista oli käynyt klassisen musiikin konsertissa, 9,5 % oli vieraillut oopperassa ja 28,5 % teatterissa. Toisaalta 34,9 % ilmoitti, ettei ole koskaan käynyt klassisen musiikin konsertissa, 49,6 % ei ole nähnyt ikinä oopperaa ja taas 4,7 % ei ollut ikinä käynyt teatterissa. Aineistosta kävi selkeästi ilmi, että työelämässä olevat käyvät kerran vuodessa tai harvemmin kulttuuritapahtumissa. Huomionarvoista oli myös se, että jokaisen ahkeraprofiilin suurin osallistujakunta muodostui eläkeläisistä, lukuun ottamatta ahkerapoppareita, ahkerafilmejä ja eikulttuurityyppejä. Lisäksi kaikki ahkerat kulttuurikuluttajat kuuluivat keski- tai alempaan keskiluokkaan. Tämän tutkimuksen näkökulmasta näytti siltä, että suomalaisessa yhteiskunnassa taiteista ehtii nauttimaan vasta eläkkeellä ollessa. Tämän perusteella voidaan väittää, että taide ei ole vahvasti läsnä suomalaisten arjessa.
Miksi kulttuuria sitten tulisi kuluttaa? Aiempien tutkimusten mukaan laulaminen vahvistaa keuhkoja ja auttaa kontrolloimaan hengitystä, tanssiminen vaikuttaa sydämen sykkeeseen, hapenottokykyyn sekä luiden tiheyteen, musiikki vaikuttaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaan, stressihormoonitasoon ja lisäksi tanssimisella on vaikutusta serotoniinin ja dopamiinin tuotantoon. Lisäksi eri taiteen lajeilla on lukuisia positiivisia vaikutuksia ihmisen kognitiiviseen kehitykseen ja oppimiseen, stressiin, ahdistukseen ja kipuun, tunteisiin ja mielenterveyteen, itsetuntemukseen, sosiaaliseen identiteettiin ja ihmissuhteisiin sekä sosiaalisen käyttäytymiseen.