Rotavirus Vaccination in Finland : Shedding of Vaccine Rotavirus and Effects of Vaccination on Circulating Genotypes and Burden of Disease
Markkula, Jukka (2020)
Markkula, Jukka
Tampere University
2020
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-01-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1411-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1411-8
Tiivistelmä
Rotavirukset ovat merkittävimpiä ripulitaudin (gastroenteriitin) aiheuttajia lapsilla. Pahimmillaan tauti voi johtaa vakavaan kuivumaan ja kuolemaan, ja ennen nykyisten rokotteiden käyttöönottoa rotavirusten aiheuttama gastroenteriitti johti vuosittain yli 400 000 lapsen kuoleman maailmanlaajuisesti. Merkittävin osa kuolemaan johtavista tautitapauksista esiintyy kehitysmaissa. Vaikka rotavirusrokotteita on otettu käyttöön yli 90 maassa ja rotavirukseen liittyvien kuolemien määrä on laskenut kolmannekseen, rotavirukset ovat silti edelleen yleisin kuolinsyy alle 5-vuotiailla lapsilla. Rotavirusrokotteiden käyttöönoton jälkeen on havaittu, että kiertävät rotaviruskannat ovat muuntuneet ja aiemmin harvinaiset rotaviruskannat ovat yleistyneet.
Suun kautta otettava rotavirusrokote RotaTeq, koostuu viidestä ihmisen ja vasikan rotaviruksista muodostetuista yhdistelmistä (G1P[5], G2P[5], G3P[5], G4P[5] ja G6P[8]). Ennen rokotteiden käyttöönottoa tehdyissä tutkimuksissa kyseisten rokotevirusten erityksen ulosteisiin havaittiin olevan vähäistä, mutta myöhemmissä tutkimuksissa erityksen on huomattu olevan aiemmin luultua yleisempää. Rokotusta seuraavan rokotevirusten erityksen kesto on tutkimuksesta riippuen vaihdellut viikosta kuukauteen, mutta pitkittynyttä, jopa useiden satojen päivien kestoista eritystä on raportoitu immuunipuutteisilla lapsilla. Rokotevirusten erittymisen kliininen merkitys on kuitenkin jäänyt epäselväksi. Eritykseen on yhdistetty niin kutsuttu rokoteperäinen kaksoisyhdistelmä G1P[8] virus, jossa rokotteen kaksi kantaa G1P[5] sekä G6P[8] ovat risteytyneet keskenään. Kyseisen viruksen on esitetty omaavan muita kantoja suuremman taudinaiheuttamiskyvyn.
Väitöskirjan tavoitteena oli tutkia RotaTeq-rokotteen sisältämien viruskantojen eritystä lapsilla. Ensimmäisessä tutkimuksessa rokotevirusten pitkäkestoisen erityksen havaittiin olevan aiemmin esitettyä yleisempää ja esiintyvän jopa lapsilla, jotka olivat joutuneet sairaalahoitoon hengitystieinfektion vuoksi ilman maha- suolikanavan oireita. Aineistossa rokotevirusten eritys yhdistyi selkeästi yhteen rokoteviruksista, sillä genotyyppi G1 oli löydöksenä 93 % tapauksista (N=30). Puolet lapsista eritti rokotevirusta ulosteisiin yli 14 päivää edellisestä rokotuksesta, pisimmillään eritys jatkui jopa 84 päivää rokotuksesta.
Rokotevirusten erityksen tarkempaa tutkimista varten toteutettiin erillinen tutkimus, johon osallistui yhteensä 301 lasta, jotka saivat RotaTeq-rokotteen kansallisen rokotusohjelman mukaisesti (2, 3 ja 5kk iässä). Rokotevirusten eritystä ulosteisiin havaittiin jopa 93%:lla lapsista 5-10 päivää ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen. Erityksen yleisyys väheni ajan kuluessa ja enää noin viidennes lapsista jatkoi eritystä juuri ennen kolmatta rokoteannosta otetuissa näytteissä. Pitkittynyttä rokoteviruksen eritystä kolmen kuukauden kuluttua viimeisestä rokoteannoksesta eli noin kahdeksan kuukauden ikään saakka, havaittiin kahdella lapsella. Tutkimus varmisti aiemman tutkimuksen löydöksen G1 genotyypin merkittävyydestä rokotevirusten erityksessä, sillä kyseinen genotyyppi havaittiin 82 %:ssa ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen kerätyistä näytteistä, ja ainoana genotyyppinä pitkittyneessä rokoteviruksen erityksessä. Rokoteviruksen eritystä käsittelevät tutkimukset viittaavat siihen, että käytännössä viittä yhdistelmärotavirusta sisältävä RotaTeq- rokote käyttäytyy elimistössä yhden rotaviruskannan G1P[8] sisältävän rokotteen (Rotarix) tavoin.
Vuonna 2013 rotavirus lisättiin osaksi tartuntatautiasetuksessa ilmoitettavia mikrobilöydöksiä. Tähän liittyen kaikki maan kliiniset laboratoriot ovat olleet velvoitettuja toimittamaan positiiviseksi toteamansa rotavirusnäytteet jatkotutkimuksiin genotyypitystä varten. Kyseinen materiaali mahdollisti tutkimuksen RotaTeq rokotteen pitkäaikaisvaikutuksista Suomessa kiertäviin rotavirus genotyyppeihin sekä rotavirustautitaakkaan. Tutkimusjakso alkoi syyskuussa 2013 ja jatkui elokuun 2018 loppuun. Rotaviruksen aiheuttaman tautitaakan havaittiin pysyneen pienenä, merkkinä rokotteen tehon säilymisestä vielä lähes kymmenen vuotta käyttöönoton jälkeen. Kiertävissä rotaviruskannoissa havaittiin selkeää monipuolistumista sekä aiemmin yleisten rotaviruskantojen korvautumisen uusilla Suomessa aiemmin harvinaisilla rotaviruskannoilla, erityisesti lasten tautitapauksissa. G1P[8], G2P[4] sekä G4P[8] korvaantuivat G12P[8], G9P[4] ja G9P[8] kannoilla. Vastaava ilmiö on havaittu myös muissa RotaTeq-rokotetta käyttävissä maissa. Tämän lisäksi, tautitapaukset osoittautuivat keskittyvän selkeästi kahteen ikäryhmään ja tautitapauksia havaittiinkin odotettua enemmän lasten lisäksi yli 70-vuotiailla ikäihmisillä. Toisinkuin lapsilla, kyseisessä ikäryhmässä tautitapaukset olivat useasti G2P[4] rotaviruskannan aiheuttamia. Ikäihmisten rotaviruskannat muuttuivat yhden kauden jäljessä lapsiin nähden, joten tämän perusteella voidaankin ajatella lasten toimivan lähteenä ikäihmisten rotavirustautitapauksille. Tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että korkeasta rokotekattavuudesta huolimatta, nykyisillä eläviä viruksia sisältävillä rotavirusrokotteilla rotavirustaudin hävittäminen ei ole mahdollista.
Suun kautta otettava rotavirusrokote RotaTeq, koostuu viidestä ihmisen ja vasikan rotaviruksista muodostetuista yhdistelmistä (G1P[5], G2P[5], G3P[5], G4P[5] ja G6P[8]). Ennen rokotteiden käyttöönottoa tehdyissä tutkimuksissa kyseisten rokotevirusten erityksen ulosteisiin havaittiin olevan vähäistä, mutta myöhemmissä tutkimuksissa erityksen on huomattu olevan aiemmin luultua yleisempää. Rokotusta seuraavan rokotevirusten erityksen kesto on tutkimuksesta riippuen vaihdellut viikosta kuukauteen, mutta pitkittynyttä, jopa useiden satojen päivien kestoista eritystä on raportoitu immuunipuutteisilla lapsilla. Rokotevirusten erittymisen kliininen merkitys on kuitenkin jäänyt epäselväksi. Eritykseen on yhdistetty niin kutsuttu rokoteperäinen kaksoisyhdistelmä G1P[8] virus, jossa rokotteen kaksi kantaa G1P[5] sekä G6P[8] ovat risteytyneet keskenään. Kyseisen viruksen on esitetty omaavan muita kantoja suuremman taudinaiheuttamiskyvyn.
Väitöskirjan tavoitteena oli tutkia RotaTeq-rokotteen sisältämien viruskantojen eritystä lapsilla. Ensimmäisessä tutkimuksessa rokotevirusten pitkäkestoisen erityksen havaittiin olevan aiemmin esitettyä yleisempää ja esiintyvän jopa lapsilla, jotka olivat joutuneet sairaalahoitoon hengitystieinfektion vuoksi ilman maha- suolikanavan oireita. Aineistossa rokotevirusten eritys yhdistyi selkeästi yhteen rokoteviruksista, sillä genotyyppi G1 oli löydöksenä 93 % tapauksista (N=30). Puolet lapsista eritti rokotevirusta ulosteisiin yli 14 päivää edellisestä rokotuksesta, pisimmillään eritys jatkui jopa 84 päivää rokotuksesta.
Rokotevirusten erityksen tarkempaa tutkimista varten toteutettiin erillinen tutkimus, johon osallistui yhteensä 301 lasta, jotka saivat RotaTeq-rokotteen kansallisen rokotusohjelman mukaisesti (2, 3 ja 5kk iässä). Rokotevirusten eritystä ulosteisiin havaittiin jopa 93%:lla lapsista 5-10 päivää ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen. Erityksen yleisyys väheni ajan kuluessa ja enää noin viidennes lapsista jatkoi eritystä juuri ennen kolmatta rokoteannosta otetuissa näytteissä. Pitkittynyttä rokoteviruksen eritystä kolmen kuukauden kuluttua viimeisestä rokoteannoksesta eli noin kahdeksan kuukauden ikään saakka, havaittiin kahdella lapsella. Tutkimus varmisti aiemman tutkimuksen löydöksen G1 genotyypin merkittävyydestä rokotevirusten erityksessä, sillä kyseinen genotyyppi havaittiin 82 %:ssa ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen kerätyistä näytteistä, ja ainoana genotyyppinä pitkittyneessä rokoteviruksen erityksessä. Rokoteviruksen eritystä käsittelevät tutkimukset viittaavat siihen, että käytännössä viittä yhdistelmärotavirusta sisältävä RotaTeq- rokote käyttäytyy elimistössä yhden rotaviruskannan G1P[8] sisältävän rokotteen (Rotarix) tavoin.
Vuonna 2013 rotavirus lisättiin osaksi tartuntatautiasetuksessa ilmoitettavia mikrobilöydöksiä. Tähän liittyen kaikki maan kliiniset laboratoriot ovat olleet velvoitettuja toimittamaan positiiviseksi toteamansa rotavirusnäytteet jatkotutkimuksiin genotyypitystä varten. Kyseinen materiaali mahdollisti tutkimuksen RotaTeq rokotteen pitkäaikaisvaikutuksista Suomessa kiertäviin rotavirus genotyyppeihin sekä rotavirustautitaakkaan. Tutkimusjakso alkoi syyskuussa 2013 ja jatkui elokuun 2018 loppuun. Rotaviruksen aiheuttaman tautitaakan havaittiin pysyneen pienenä, merkkinä rokotteen tehon säilymisestä vielä lähes kymmenen vuotta käyttöönoton jälkeen. Kiertävissä rotaviruskannoissa havaittiin selkeää monipuolistumista sekä aiemmin yleisten rotaviruskantojen korvautumisen uusilla Suomessa aiemmin harvinaisilla rotaviruskannoilla, erityisesti lasten tautitapauksissa. G1P[8], G2P[4] sekä G4P[8] korvaantuivat G12P[8], G9P[4] ja G9P[8] kannoilla. Vastaava ilmiö on havaittu myös muissa RotaTeq-rokotetta käyttävissä maissa. Tämän lisäksi, tautitapaukset osoittautuivat keskittyvän selkeästi kahteen ikäryhmään ja tautitapauksia havaittiinkin odotettua enemmän lasten lisäksi yli 70-vuotiailla ikäihmisillä. Toisinkuin lapsilla, kyseisessä ikäryhmässä tautitapaukset olivat useasti G2P[4] rotaviruskannan aiheuttamia. Ikäihmisten rotaviruskannat muuttuivat yhden kauden jäljessä lapsiin nähden, joten tämän perusteella voidaankin ajatella lasten toimivan lähteenä ikäihmisten rotavirustautitapauksille. Tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että korkeasta rokotekattavuudesta huolimatta, nykyisillä eläviä viruksia sisältävillä rotavirusrokotteilla rotavirustaudin hävittäminen ei ole mahdollista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4905]