Tuulilasin muotoilun tuotantoprosessin kehittäminen

Abstract

Työn tavoitteena oli kehittää ajoneuvolasiteollisuudessa toimivan yrityksen tuulilasin muotoilun tuotantoprosessia. Työssä selvitettiin, miten eri elementit vaikuttavat reunajännitysten muodostumiseen ja miten tuotantoprosessia kehittämällä tuulilasin ominaisuudet voivat parantua. Yritys oli saanut reklamaatioita siitä, että heidän tuulilasinsa hajoavat asiakkailla itsekseen ja tämän oletettiin johtuvan hallitsemattomista reunajännityksistä, jotka syntyvät tuulilasin muotoilun eli taivutusprosessin jäähdytysvaiheessa. Parantuneen jäähdytysprosessin ansiosta yrityksen tuoteturvallisuus paranee, sen palvelukyky nousee ja tuotelaatu paranee. Työn tutkimusasetelmaksi muodostui kokeellinen tutkimus, koska työssä pyrittiin selvittämään erilaisten muuttujien vaikutusta lopputulokseen. Työn aineisto kerättiin tutkimusasetelmasta johtuen koesuunnittelumenetelmällä ja koeajoja suoritettiin yhteensä neljä. Kolmessa ensimmäisessä koeajossa tutkittiin ilmavirtojen ohjaajia pienelle ja isolle tuulilasille ja viimeisessä koeajossa tutkittiin puhallustehoja samoille tuulilaseille. Koeajoilla tutkittiin, millä elementeillä saavutetaan paras jäähdytysprosessi ja miten paljon erilaisemmin reunajännitykset muodostuvat erikokoisiin tuulilaseihin. Työ rajattiin ainoastaan yhdelle kammiouunille ja kahdelle tuulilasille. Työn tärkeimpänä tuloksena löydettiin yksi ilmavirran ohjain, joka oli selvästi parempi kuin muut koeajoissa mukana olleet viisi erilaista ilmavirran ohjainta. Lisäksi selvisi, että erikokoisten lasien reunajännitysten muodostumisissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Parhaalle ilmavirran ohjaimelle määritettiin optimipuhallusteho molemmille tuulilaseille, koska kyseinen ilmavirran ohjain on selvästi erilaisempi kuin tehtaan yleisimmat ilmavirran ohjaimet. Puhallustehojen määrityksen jälkeen isolle ja pienelle tuulilasille määritettiin optimijäähdytysmenetelmä ja tämä myös todettiin tilastollisten menetelmien avulla. Tämän työn perusteella kohdeyritykselle määritettiin kuusi toimenpidesuositusta ja kolme jatkokehitysideaa. Näistä tärkein toimenpidesuositus on työn tulosten implementointi tutkimuksen kohdeuunille ja tulevaisuudessa nykyisten kammiouunien jäähdytysmenetelmän päivittäminen tämän työn tuloksien perusteella.