Pragmaattiset adaptaatiot ja niiden vaikutus käytettävyyteen siemenhelmityöohjeiden suomennoksissa
Mäkitalo, Irene (2020)
2020
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912156892
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912156892
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee pragmaattisia adaptaatioita ja niiden vaikutusta käytettävyyteen siemenhelmityöohjeiden suomennoksissa. Tutkimuksen hypoteesi on seuraava: Käytettävyyttä parantavat pragmaattiset adaptaatiot ovat vallitsevia pragmaattisia adaptaatioita tarkastelluissa siemenhelmityöohjeiden suomennoksissa.
Pragmaattiset adaptaatiot ovat Inkeri Vehmas-Lehdon (1999) kehittämä käännöstieteen malli. Pragmaattiset adaptaatiot ovat tiettyjä toimia, joita kääntäjä voi tehdä käännösprosessin aikana vähentääkseen lähtökielisen tekstin vaikutusta suomennoksessa. Näitä toimia ovat eksplisiittistäminen eli tekstin kohdan auki kirjoittaminen, tekstin esitysjärjestyksen muutos, tekstin korvaus toisella tekstillä, tekstin lisäys ja tekstin poisto. Näiden toimien avulla muokataan käännöstä esimerkiksi poistamalla suomalaisella lukijalle tarpeetonta informaatiota suomennoksesta. Suojasen, Koskisen ja Tuomisen (2015, 36) mukaan kaikki lähtökielisen tekstin vaikutus, joka jää käännökseen, vähentää käännöksen käytettävyyttä. Koska pragmaattiset adaptaatiot vähentävät tätä lähtökielisen tekstin vaikutusta käännöksessä, pitäisi niiden siten parantaa käännöksen käytettävyyttä. Tässä tutkielmassa käytettävyyttä lähestytään Jakob Nielsenin (1993) kehittämän käytettävyyden mallin kautta. Nielsenin malli sisältää viisi käytettävyyden osa-aluetta, jotka ovat opittavuus, muistettavuus, tehokkuus, virheettömyys ja miellyttävyys.
Tutkimuksen aineisto koostuu kolmesta englanniksi kirjoitetusta siemenhelmityöohjeesta ja näiden ohjeiden suomennoksista. Jokainen englanninkielinen ohje ja sen suomennos luetaan vertaillen niin, että kaikki tekstin kohdat, joita ei ole suomennettu sanasta sanaan, kirjoitetaan ylös. Tämän jälkeen nämä tekstikohdat luokitellaan sen mukaan, mikä pragmaattinen adaptaatio niissä on tehty. Tutkimusaineistosta etsitään kunkin pragmaattisen adaptaation tyypillisiä käyttötilanteita: Lisäksi arvioidaan sitä, miten pragmaattiset adaptaatiot vaikuttavat suomennosten käytettävyyteen kullakin Nielsenin käytettävyyden viidellä eri osa-alueella.
Tutkimuksessa saatiin selville, että suurin osa tarkasteltujen käännösten pragmaattisista adaptaatioista parantaa käännösten käytettävyyttä. Tämä kertoo siitä, että kääntäjä on lukijan edustaja ja siten kääntäjä haluaa tehdä käännöksen, joka on lukijalle mahdollisimman käytettävä. Näin ollen kääntäjä tarvittaessa parantaa käännöksen käytettävyyttä tekemällä pragmaattisia adaptaatioita käännösprosessin aikana. Eniten suomennosten käytettävyys parani opittavuuden saralla.
Vaikka tutkielman hypoteesi on tosi, vähensi 14 % aineiston pragmaattisista adaptaatioista suomennosten käytettävyyttä ja 11 % pragmaattisista adaptaatioista ei vaikuttanut käytettävyyteen suuntaan eikä toiseen. Syy tällaisiin pragmaattisiin adaptaatioihin on mahdollisesti ensinnäkin siinä, että käännöksen aihe eli siemenhelmityöt ei ole kääntäjälle kovin tuttu. Toiseksi käännöksiä, toisin kuin lähtökielisiä käsityöohjeita, ei luultavasti testata lukijoilla ennen niiden julkaisua, mikä tarkoittaa sitä, että käännettyjä käsityöohjeita ei voida päivittää testauksesta saatavan informaation perusteella. lähtökielisiä käsityöohjeita luultavasti päivitetään tällaisen tiedon avulla ennen niiden julkaisua. Kolmanneksi käännöksiä tuskin kustannustoimitetaan samalla tarkkuudella kuin lähtökielisiä tekstejä. Tämä tarkoittaa sitä, että käännösvaiheessa tehtyjen väärien ratkaisujen, mukaan lukien pragmaattisten adaptaatioiden, tulokset jäävät käännökseen ja alentavat sen käytettävyyttä. Syyt näihin kolmeen edellä mainittuun seikkaan johtuvat luultavasti siitä, ettei tällaisten toimien toteuttaminen käännösten kohdalla ole taloudellisesti kannattavaa.
Pragmaattiset adaptaatiot ovat Inkeri Vehmas-Lehdon (1999) kehittämä käännöstieteen malli. Pragmaattiset adaptaatiot ovat tiettyjä toimia, joita kääntäjä voi tehdä käännösprosessin aikana vähentääkseen lähtökielisen tekstin vaikutusta suomennoksessa. Näitä toimia ovat eksplisiittistäminen eli tekstin kohdan auki kirjoittaminen, tekstin esitysjärjestyksen muutos, tekstin korvaus toisella tekstillä, tekstin lisäys ja tekstin poisto. Näiden toimien avulla muokataan käännöstä esimerkiksi poistamalla suomalaisella lukijalle tarpeetonta informaatiota suomennoksesta. Suojasen, Koskisen ja Tuomisen (2015, 36) mukaan kaikki lähtökielisen tekstin vaikutus, joka jää käännökseen, vähentää käännöksen käytettävyyttä. Koska pragmaattiset adaptaatiot vähentävät tätä lähtökielisen tekstin vaikutusta käännöksessä, pitäisi niiden siten parantaa käännöksen käytettävyyttä. Tässä tutkielmassa käytettävyyttä lähestytään Jakob Nielsenin (1993) kehittämän käytettävyyden mallin kautta. Nielsenin malli sisältää viisi käytettävyyden osa-aluetta, jotka ovat opittavuus, muistettavuus, tehokkuus, virheettömyys ja miellyttävyys.
Tutkimuksen aineisto koostuu kolmesta englanniksi kirjoitetusta siemenhelmityöohjeesta ja näiden ohjeiden suomennoksista. Jokainen englanninkielinen ohje ja sen suomennos luetaan vertaillen niin, että kaikki tekstin kohdat, joita ei ole suomennettu sanasta sanaan, kirjoitetaan ylös. Tämän jälkeen nämä tekstikohdat luokitellaan sen mukaan, mikä pragmaattinen adaptaatio niissä on tehty. Tutkimusaineistosta etsitään kunkin pragmaattisen adaptaation tyypillisiä käyttötilanteita: Lisäksi arvioidaan sitä, miten pragmaattiset adaptaatiot vaikuttavat suomennosten käytettävyyteen kullakin Nielsenin käytettävyyden viidellä eri osa-alueella.
Tutkimuksessa saatiin selville, että suurin osa tarkasteltujen käännösten pragmaattisista adaptaatioista parantaa käännösten käytettävyyttä. Tämä kertoo siitä, että kääntäjä on lukijan edustaja ja siten kääntäjä haluaa tehdä käännöksen, joka on lukijalle mahdollisimman käytettävä. Näin ollen kääntäjä tarvittaessa parantaa käännöksen käytettävyyttä tekemällä pragmaattisia adaptaatioita käännösprosessin aikana. Eniten suomennosten käytettävyys parani opittavuuden saralla.
Vaikka tutkielman hypoteesi on tosi, vähensi 14 % aineiston pragmaattisista adaptaatioista suomennosten käytettävyyttä ja 11 % pragmaattisista adaptaatioista ei vaikuttanut käytettävyyteen suuntaan eikä toiseen. Syy tällaisiin pragmaattisiin adaptaatioihin on mahdollisesti ensinnäkin siinä, että käännöksen aihe eli siemenhelmityöt ei ole kääntäjälle kovin tuttu. Toiseksi käännöksiä, toisin kuin lähtökielisiä käsityöohjeita, ei luultavasti testata lukijoilla ennen niiden julkaisua, mikä tarkoittaa sitä, että käännettyjä käsityöohjeita ei voida päivittää testauksesta saatavan informaation perusteella. lähtökielisiä käsityöohjeita luultavasti päivitetään tällaisen tiedon avulla ennen niiden julkaisua. Kolmanneksi käännöksiä tuskin kustannustoimitetaan samalla tarkkuudella kuin lähtökielisiä tekstejä. Tämä tarkoittaa sitä, että käännösvaiheessa tehtyjen väärien ratkaisujen, mukaan lukien pragmaattisten adaptaatioiden, tulokset jäävät käännökseen ja alentavat sen käytettävyyttä. Syyt näihin kolmeen edellä mainittuun seikkaan johtuvat luultavasti siitä, ettei tällaisten toimien toteuttaminen käännösten kohdalla ole taloudellisesti kannattavaa.