Punavangeista Nälkälänmäen suutareiksi

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee Suomen sisällissodassa vankeustuomion saaneiden punaisten takaisinsopeutumista yhteiskuntaan vuosina 1922-1932. Työ rakentuu kolmen tyrvääläisen miehen ympärille, jotka kuuluivat sisällissodan aikana punakaartiin Tyrväällä, ja saivat vankeusrangaistuksen sodan jälkeen. Vapauduttuaan vankeudesta, ja päästessään suorittamaan ehdollista vankeusrangaistusta, henkilöt muuttivat takaisin Tyrväälle Nälkälänmäen kylään. Tutkimuskysymyksenäni on selvittää, kuinka nämä entiset punavangit sopeutuivat takaisin yhteiskuntaan, ja millainen oli paikkakunnan vastaanotto heitä kohtaan. Työssäni hyödynnän erityisesti muistitietoaineistoja, ja siinä korostuu mikrohistoriallinen näkökulma.

Kandidaatintutkielmassani osoitan, että elämän jälleenrakentamisessa tärkeässä roolissa olivat erityisesti vakaan toimeentulon hankkiminen, lähipiirin tuki ja aktiivinen osallistuminen vapaa-ajantoimintaan. Nälkälänmäen yhteisö oli hyvin tiivis ja lämminhenkinen, joka osaltaan auttoi entisiä punavankeja sopeutumaan. Suurena askeleena yhteiskunnan osaksi pääsemistä voisi pitää kansalaisluottamuksen palauttamista, joka mahdollisti muun muassa äänioikeuden ja ehdolle asettumisen vaaleissa. Ehdonalaisen vankeustuomion suorittamiseen kuului myös kuukausittainen vapauspassin leimauttaminen kunnan nimismiehen luona. Tämän rankaisutoimen päättyminen oli iso askel, koska toiminta oli jatkuvaa muistutusta hävitystä sodasta, ja yhteiskunnan holhoamisesta entisiä punavankeja kohtaan. Sopeutuminen ei ollut itsestäänselvyys, koska vankeusvuodet jättivät jälkensä, eikä yhteiskunnan vastaanotto ollut aina suopea. Elämän jälleenrakennus ja menneisyyden tuntemuksien kanssa eläminen jäivät monella omalle vastuulle, eikä yhteiskunta tarjonnut turvaverkkoa.