Foneeminen sanasujuvuus Parkinsonin taudissa
Marttinen, Reetta (2019)
2019
Logopedian tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912126834
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912126834
Tiivistelmä
Parkinsonin tauti on tyypillisesti hitaasti etenevä neurologinen sairaus, johon liittyy liikuntakykyä hankaloittavien pääoireiden lisäksi myös paljon muita oireita, kuten kognitiivisen tason laskua. Tämä voi näkyä muun muassa työmuistin heikkenemisenä, sananlöytämisvaikeutena sekä sanasujuvuuden heikkenemisenä. Sanasujuvuudella tarkoitetaan nopeaa sanojen muistista hakua. Semanttista sanasujuvuutta on tutkittu jo varsin paljon, mutta foneemisesta sanasujuvuudesta on vähemmän tutkimusta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt suoriutuvat foneemisesta sanasujuvuustehtävästä. Tutkimuskohteena olivat tutkittavien tuottamien sanojen määrä ja sanantuoton jakautuminen minuutin ajalle sekä erityisesti se, millaista sanahakustrategiaa tutkittavat käyttivät tehtävän suorittamisessa. Tutkimukseen osallistui 24 Parkinsonin tautia sairastavaa henkilöä.
Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt tuottivat keskimäärin 16 sanaa minuutissa, mikä on suomalaisiin viitearvoihin nähden hieman vähemmän. Naiset suoriutuivat tehtävästä hieman paremmin kuin miehet (p=0,01). Sanahaku oli tehokkainta minuutin ensimmäisellä neljänneksellä, minkä jälkeen se hidastui. Ottaen huomioon tehtävän kognitiiviset vaatimukset yhdistettynä tutkittavien ikään ja Parkinsonin taudin mahdollisen vaikutuksen muun muassa työmuistiin, Parkinson-potilaat suoriutuivat foneemisesta sanasujuvuustehtävästä yleisellä tasolla kuitenkin varsin hyvin.
Aiempien tutkimusten perusteella oli odotettavissa, että tutkittavat tuottaisivat enemmän fonologisia kuin semanttisia klustereita, mutta tässä aineistossa niitä tuotettiin lähes yhtä paljon, ja useat (n=10) tutkittavista tuottivat jopa enemmän semanttisia kuin fonologisia klustereita. Vain vähän yli puolet sanoista tuotettiin klustereihin sidottuina, eli sanoja tuotettiin runsaasti myös yksittäisinä sanoina. Tämä näkyy tuloksissa klustereitten pienehköllä määrällä, klustereitten pienellä keskimääräisellä koolla ja runsaalla vaihtojen määrällä.
Sanasujuvuustehtävää voidaan pitää yhtenä herkimmistä aivojen toimintahäiriön paljastavista mittareista. Se aktivoi eri aivoalueita kuin perinteinen kuvasta nimeäminen, ja sanasujuvuustehtävässä myös toiminnanohjaus korostuu, sillä tehtävä vaatii eri tavalla sanahaun prosessoinnin ohjausta. Sanasujuvuustesti on nopea suorittaa ja se antaa paljon tietoa muun muassa henkilön sanahakuprosessista, toiminnanohjauksesta sekä mentaalileksikkoon tallennettujen tietojen saatavuudesta, ja on sen vuoksi tärkeä työkalu myös kliinisessä työssä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt suoriutuvat foneemisesta sanasujuvuustehtävästä. Tutkimuskohteena olivat tutkittavien tuottamien sanojen määrä ja sanantuoton jakautuminen minuutin ajalle sekä erityisesti se, millaista sanahakustrategiaa tutkittavat käyttivät tehtävän suorittamisessa. Tutkimukseen osallistui 24 Parkinsonin tautia sairastavaa henkilöä.
Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt tuottivat keskimäärin 16 sanaa minuutissa, mikä on suomalaisiin viitearvoihin nähden hieman vähemmän. Naiset suoriutuivat tehtävästä hieman paremmin kuin miehet (p=0,01). Sanahaku oli tehokkainta minuutin ensimmäisellä neljänneksellä, minkä jälkeen se hidastui. Ottaen huomioon tehtävän kognitiiviset vaatimukset yhdistettynä tutkittavien ikään ja Parkinsonin taudin mahdollisen vaikutuksen muun muassa työmuistiin, Parkinson-potilaat suoriutuivat foneemisesta sanasujuvuustehtävästä yleisellä tasolla kuitenkin varsin hyvin.
Aiempien tutkimusten perusteella oli odotettavissa, että tutkittavat tuottaisivat enemmän fonologisia kuin semanttisia klustereita, mutta tässä aineistossa niitä tuotettiin lähes yhtä paljon, ja useat (n=10) tutkittavista tuottivat jopa enemmän semanttisia kuin fonologisia klustereita. Vain vähän yli puolet sanoista tuotettiin klustereihin sidottuina, eli sanoja tuotettiin runsaasti myös yksittäisinä sanoina. Tämä näkyy tuloksissa klustereitten pienehköllä määrällä, klustereitten pienellä keskimääräisellä koolla ja runsaalla vaihtojen määrällä.
Sanasujuvuustehtävää voidaan pitää yhtenä herkimmistä aivojen toimintahäiriön paljastavista mittareista. Se aktivoi eri aivoalueita kuin perinteinen kuvasta nimeäminen, ja sanasujuvuustehtävässä myös toiminnanohjaus korostuu, sillä tehtävä vaatii eri tavalla sanahaun prosessoinnin ohjausta. Sanasujuvuustesti on nopea suorittaa ja se antaa paljon tietoa muun muassa henkilön sanahakuprosessista, toiminnanohjauksesta sekä mentaalileksikkoon tallennettujen tietojen saatavuudesta, ja on sen vuoksi tärkeä työkalu myös kliinisessä työssä.