"Koiratko ne tulevat eläkkeet maksaa?" : Retoriset keinot koirien määrää koskevassa verkkokeskustelussa

Abstract

Suomalaisten syntyvyys on laskenut, ja rekisteröityjen koiranpentujen määrä on kirinyt lähes samoihin lukemiin kuin syntyvien lasten määrä. Tämä tutkimus on retoriikan analyysi kyseisen aiheen uutisoinnin herättämästä kommentoinnista sosiaalisessa mediassa. Koiria tarkastellaan työssä perheenjäseninä ja kumppanuuslajina. Tutkimuskysymys on: Mitä retorisia keinoja ihmiset käyttävät kommentoidessaan koirien määrän kasvua ohi syntyvien lasten määrän?

Yhteiskunnallinen eläintutkimus tarkastelee niitä sosiaalisen elämän rajapintoja, jotka ihmiset ja muut eläimet keskenään jakavat. Kiinnostuksen kohteena eivät ole yksin koirat tai ihmiset, vaan nämä yhdessä. Donna Harawayn ajatus koirasta kumppanuuslajina viittaa lajiemme jaettuun ja toisiamme muokkaavaan historiaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Vaikka koiran ja ihmisen suhteeseen kuuluu keskinäinen riippuvuus ja avunanto, koiria ei tulisi Harawayn mukaan kohdella lapsinamme vaan toislajisina aikuisina. Haraway pyrkii myös murtamaan erilaisia dikotomioita, kuten jaon luontoon ja kulttuuriin. Koiratkaan eivät tällaiseen kahtiajakoon taivu, vaan putoavat perinteisten määritelmien ulkopuolelle.

Aineistona on sosiaalisen median kommentit Helsingin Sanomien Facebook-sivulla sekä Vauva.fi-foorumilla. Metodina on retoriikan analyysi. Kommentit teemoiteltiin aluksi aineistolähtöisesti viiteen teemaan: koirien ja lasten rinnastamisen mielekkyys, koirista ja lapsista kannettava vastuu, koirista ja lapsista koituvat hyödyt ja haitat yhteiskunnalle, ilmastonmuutos ja väestönkasvu sekä naisten syyllistäminen. Kunkin teeman kommenteista tarkasteltiin niitä retorisia keinoja, joilla kirjoittajat pyrkivät lisäämään oman näkemyksensä totuusarvoa ja vastaavasti mitätöimään eriäviä näkökulmia.

Tuloksena voidaan todeta, että erilaisia retorisia keinoja käytettiin laajalti, ja keinot kietoutuivat monilta osin yhteen. Keskustelua käytiin lähes yksinomaan ihmisnäkökulmasta. Harawayn peräänkuuluttama kumppanuussuhde edellyttäisi vastavuoroisuutta, toisin kuin suhde harrastusvälineisiin, joihin koiraa kommenteissa verrattiin. Koirasuhdetta määritti kommenteissa hyötyajattelu, ei kumppanuus.