Non-communicable diseases and common risk factors in the Cohort Study of Mobile Phone Use and Health
Lankinen, Susanna (2020)
Lankinen, Susanna
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912116784
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912116784
Tiivistelmä
Matkapuhelinten ja erityisesti niiden radiotaajuuksisen sähkömagneettisen säteilyn terveyshaittoja on tutkittu laajalti sekä kokeellisesti että väestötasolla. Tutkimuksissa on kuitenkin paljon puutteita ja toistettavaa osoitusta haitallisista terveysvaikutuksista ei ole saatu. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää laajan matkapuhelimen käyttäjien seurantatutkimuksen kansanterveydellisiä sekoittavia tekijöitä eri puheluaikaryhmissä.
Tutkittavat (8 104) olivat TeliaSoneran ja Elisan yksityisasiakkaita iän ja sukupuolen mukaan ositetusta otannasta seurantatutkimuksen lähtötilanteesta. Heidät jaettiin altistusryhmiin (alle 50%, 50–74%, 75–89% ja yli 90%) operaattoreilta saadun puheajan mukaan ja tiedot aiemmista diagnooseista, lääkityksestä, elintavoista ja sosioekonomisesta asemasta saatiin kyselylomakkeesta.
Korkeimman desiilin puheaikaryhmällä oli selvästi suurentunut riski sepelvaltimotautiin (OR 1.79, CI 1.17–2.75), astmaan (OR 1.70, CI 1.15–2.52), masennukseen (OR 1.43, CI 1.16–1.76) ja verenpainetautiin (OR 1.31, CI 1.09–1.58). Samanlaiset tulokset saatiin myös verenpainelääkkeistä ja masennuslääkkeistä. Syövän, tyypin 2 diabeteksen ja kohonneen kolesterolin vallitsevuus kasvoi puheajan kasvaessa, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Merkittäviä eroja ei löytynyt keuhkoahtaumataudin vallitsevuudessa. Ylipaino (OR 1.72, CI 1.49–1.99), tupakointi (OR 1.39, CI 1.19–1.63) ja päivittäinen fyysinen aktiivisuus (OR 1.18, CI 1.01–1.39) olivat yleisempiä suuremman puheajan ryhmällä. Alkoholin käytöllä ei ollut yhteyttä puheaikaan. Paljon puhelimessa puhuvat olivat vähemmän koulutettuja (OR 0.73, CI 0.63–0.85), useammin yrittäjiä (OR 3.06, CI 2.13–4.40) ja harvemmin parisuhteessa (OR 0.57, CI 0.48–0.68) kuin vähän puhuvat. Kun altiste painotettiin matkapuhelinverkon (2G/3G) mukaan, erot altistusryhmien välillä sairauksissa, lääkityksissä ja elämäntavoissa kapenivat, mutta erot sosioekonomisessa asemassa olivat samankaltaisia kuin alkuperäisessä analyysissä.
Kansantaudit ja terveyden riskitekijät olivat yleisempiä niillä ryhmillä, joilla oli suurimmat puheajat. Tämän tutkimuksen perusteella tulevissa matkapuhelintutkimuksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota sekoittavien tekijöiden tarkasteluun tai ne ovat aiheuttamassa harhaa.
Tutkittavat (8 104) olivat TeliaSoneran ja Elisan yksityisasiakkaita iän ja sukupuolen mukaan ositetusta otannasta seurantatutkimuksen lähtötilanteesta. Heidät jaettiin altistusryhmiin (alle 50%, 50–74%, 75–89% ja yli 90%) operaattoreilta saadun puheajan mukaan ja tiedot aiemmista diagnooseista, lääkityksestä, elintavoista ja sosioekonomisesta asemasta saatiin kyselylomakkeesta.
Korkeimman desiilin puheaikaryhmällä oli selvästi suurentunut riski sepelvaltimotautiin (OR 1.79, CI 1.17–2.75), astmaan (OR 1.70, CI 1.15–2.52), masennukseen (OR 1.43, CI 1.16–1.76) ja verenpainetautiin (OR 1.31, CI 1.09–1.58). Samanlaiset tulokset saatiin myös verenpainelääkkeistä ja masennuslääkkeistä. Syövän, tyypin 2 diabeteksen ja kohonneen kolesterolin vallitsevuus kasvoi puheajan kasvaessa, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Merkittäviä eroja ei löytynyt keuhkoahtaumataudin vallitsevuudessa. Ylipaino (OR 1.72, CI 1.49–1.99), tupakointi (OR 1.39, CI 1.19–1.63) ja päivittäinen fyysinen aktiivisuus (OR 1.18, CI 1.01–1.39) olivat yleisempiä suuremman puheajan ryhmällä. Alkoholin käytöllä ei ollut yhteyttä puheaikaan. Paljon puhelimessa puhuvat olivat vähemmän koulutettuja (OR 0.73, CI 0.63–0.85), useammin yrittäjiä (OR 3.06, CI 2.13–4.40) ja harvemmin parisuhteessa (OR 0.57, CI 0.48–0.68) kuin vähän puhuvat. Kun altiste painotettiin matkapuhelinverkon (2G/3G) mukaan, erot altistusryhmien välillä sairauksissa, lääkityksissä ja elämäntavoissa kapenivat, mutta erot sosioekonomisessa asemassa olivat samankaltaisia kuin alkuperäisessä analyysissä.
Kansantaudit ja terveyden riskitekijät olivat yleisempiä niillä ryhmillä, joilla oli suurimmat puheajat. Tämän tutkimuksen perusteella tulevissa matkapuhelintutkimuksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota sekoittavien tekijöiden tarkasteluun tai ne ovat aiheuttamassa harhaa.