Terveys kaikissa politiikoissa: Poikkihallinnollisen yhteistyön edistäminen

Abstract

Terveys kaikissa politiikoissa tarkoittaa terveyden huomioon ottamista kaikessa päätöksenteossa, kaikilla politiikan tasoilla ja osa-alueilla. Lähestymistapa perustuu ymmärrykseen siitä, ettei vastuu väestön terveydestä ole vain terveyssektorin, vaan myös terveyssektorin ulkopuolisilla politiikoilla, päätöksillä ja toimilla on vaikutusta. Terveys kaikissa politiikoissa -periaatteeseen sisältyy vahva pyrkimys poikkihallinnolliseen koordinointiin, jotta eri politiikkasektoreilla ymmärrettäisiin terveyden sosiaalisten determinanttien merkitys terveyden rakentumisessa. Lähestymistavan tärkeimpänä päämääränä nähdään olevan erilaisiin toimintapolitiikkoihin vaikuttaminen.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin Terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistapaa poikkihallinnollisen yhteistyön edistämisen näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia keinoja tai strategioita Terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistavan paremmaksi poikkihallinnolliseksi omaksumiseksi on esitetty. Tarkoituksena oli myös tarkastella, millaisten tekijöiden voidaan katsoa olevan onnistumisen edellytyksiä Terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistavan poikkihallinnollisen yhteistyön toteutumiseksi.

Muiden hallinnonalojen päämäärät saattavat poiketa terveyssektorin päämääristä, eivätkä terveystavoitteet automaattisesti saavuta etulyöntiasemaa suhteessa muihin tavoitteisiin. Terveys kaikissa politiikoissa vaatii yhteistyötä ja integrointia, jotka taas tarvitsevat vahvaa rakenteellista tukea taustalleen. Terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistapaa voidaan vahvistaa lisäämällä tilivelvollisuutta ja kannustinmekanismeja, jotka tukevat yhteistyötä ja muodostavat virallisia yhteyksiä ja rakenteita. Win-win-strategioiden on todettu hyödyttävän kaikkia osapuolia ja ne nähdään poikkihallinnollista yhteistyötä helpottavina strategioina. Hallinnonalojen terveystavoitteisen motivaation lisäämiseksi on havainnollistettava, miksi ilmiö on hyödyllinen tai haitallinen myös muiden sektoreiden näkökulmasta. Myös taloudelliset kannustimet, korkean tason johtaminen riittävien resurssien ja valtuuksien turvaamiseksi, terveysvaikutusten arviointi ja entistä parempi toisten sektoreiden ja sidosryhmien tarpeiden ymmärtäminen on keskeistä.

Sektoreiden väliset terveystavoitteiset ohjelmat kohtaavat yhteistyön ja pysyvyyden ongelmia. Poliittinen johtajuus, byrokratian muutos ja epäsuorat strategiat ovat keinoja yhteistyön ja pysyvyyden kohtaamiin haasteisiin. Hallinnonalojen tyypilliseen siiloutumiseen on mahdollista puuttua luomalla koko hallinnon kattavia tapoja. Koko hallinnon kattavat tavat on nähty välttämättöminä, jotta terveyden sosiaalisten determinanttien haasteisiin on mahdollista tarttua. Myös eri hallinnonalojen väliset tapaamiset ovat merkityksellisiä toisten sektoreiden tarpeiden ja prioriteettien ymmärtämiseksi. Toisaalta hallinnonalojen välisten uusien työryhmien tai komiteoiden muodostaminen saattaa johtaa uusien hallinnollisten, huonosti integroitujen rakenteiden syntyyn, joille ei muodostu virallista auktoriteettia tai toimivaltaa muita sektoreita kohtaan. Hallinnonalojen väliset ryhmät tarvitsevatkin vahvaa rakenteellista tukea ja tilivelvollisuusmekanismeja.

Terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistavan omaksuminen ja sen periaatteiden pohjalta syntyneiden päätösten ja käytännön toimien toteutus ei ole yksinkertaista. Tässä tutkielmassa viitatun systeemiteoreettisen ajattelun mukaan on ymmärrettävä, että Terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistavan täytäntöönpanon lopputulemat ovat usein ennalta-arvaamattomia, eikä yhtä selvää keinovalikoimaa ole mahdollista osoittaa. Terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistavan onnistumiseksi on perehdyttävä hallintoon ja johtamiseen, resursseihin, erilaisiin lähtökohtiin ja voimavaroihin, työskentelytapoihin, seuranta-, raportointi- ja arviointikäytäntöihin sekä vallitseviin prioriteetteihin ja lopputuloksiin. On ymmärrettävä keskenään kilpailevia prioriteetteja, politiikan kentällä tapahtuvaa jatkuvaa vaihtuvuutta sekä poliittisen agendan muutoksia.