Verkostot ja maku: Verkostoanalyyttinen lähestymistapa sosiaalisten suhteiden ja kulttuurisen pääoman yhteyteen

Abstract

Tässä verkostoanalyysin ja kulttuurisosiologian aloihin kuuluvassa tutkielmassa tarkastellaan kulttuurimakua suomalaisessa sosiologiassa vähälle huomiolle jääneen sosiaalisten verkostojen näkökulman avulla. Tutkielman kaksi tutkimuskysymystä ovat 1) kuinka suomalaisten verkostot ovat yhteydessä sosiodemografisiin tekijöihin sekä 2) miten verkostot ovat yhteydessä makuun. Tutkielmassa tavoitteena on parantaa ymmärrystä sosiaalisista verkostoista itsestään sekä niiden suhteesta kulttuuriseen pääomaan. Tutkielmassa käytetään kahta eri aineistoa: Tilastokeskuksen keräämää kyselyaineistoa ”Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2018” sekä Suomen kuvalehden vuonna 2018 keräämää, ammattien subjektiivisia arvostuksia kuvaavaa aineistoa. Verkostoja kuvaava mittari on rakennettu position generator -menetelmällä, jolla pyritään mittaamaan eri ammattiryhmien tuntemiseen perustuvia sosiaalisia verkostoja kolmella ulottuvuudella: kontaktien määrällisellä laajuudella, korkeimmin arvostetulla kontaktilla sekä vähiten ja eniten arvostetun kontaktin välillä. Makua mitataan kahdella eri tavalla: musiikki- ja kirjagenreistä pitämisen määrällä sekä korkeakulttuuri- ja populaarimusiikista pitämisenä. Sosiodemografisina muuttujina ovat ikä, sukupuoli, koulutus, tulotaso sekä ammattiluokka. Verkostojen, maun ja sosiodemografisten muuttujien välisiä yhteyksiä tarkastellaan latentteja muuttujia sisältävillä rakenneyhtälömalleilla sekä kvantitatiivisilla perustekniikoilla, kuten ristiintaulukoinnilla ja keskiarvovertailuilla.

Position generator -muuttujien avulla mallinnettuja sosiaalisia verkostoja kuvaavat vahvimmin vähiten ja eniten arvostettujen ammattien edustajien tuntemisen etäisyys. Myös kontaktien määrä ja eniten arvostetun ammatin edustajan tunteminen latautuivat faktorille vahvasti. Sosiodemografisista tekijöistä vahvimmin verkostoihin yhteydessä on korkea koulutus- ja tulotaso. Verkostot koostuvat eri tavalla riippuen siitä, tarkastellaanko korkeassa vai matalassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien verkostoja. Korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat tuntevat useammin sekä matalasti että korkeasti arvostettujen ammattien edustajia, kun taas matalammassa asemassa olevilla verkostot rajoittuvat useammin vain omaan statukselliseen viiteryhmään. Ero ammattiluokkien (työläiset, keskiryhmä ja johtava ryhmä) mukaan tarkastelluissa 14 ammatin edustajan tuntemisessa on tilastollisesti merkitsevä lähes kaikkien ammattien kohdalla. Vähintään kolmen työläisryhmän edustajan tuntemisessa ei ole eroa oman ammattiluokan mukaan, mutta johtavan ryhmän tuntemisessa ero ammattiluokan mukaan on tilastollisesti merkitsevä. Verkostot ovat sosiodemografisten tekijöiden vakioinnin jälkeenkin yhteydessä musiikki- ja kirjagenreistä pitämisenä mitattuun maun laajuuteen. Korkeakulttuuri- ja populaarimusiikista pitämisen kohdalla koulutuksella, tulotasolla ja ammattiasemalla mitattu yhteiskunnallinen asema on verkostoja vahvempi selittäjä molemmista musiikkityypeistä pitämiseen. Yhteiskunnallisen aseman kasvaessa korkeakulttuurimusiikista pitäminen kasvaa mutta populaarimusiikista pitäminen vähenee. Verkostojen kasvu lisää molemmista musiikkityypeistä pitämistä. Analyysissa löydettyjen yhteyksien perusteella verkostojen kasvu vaikuttaa olevan yhteydessä myös kulttuurisen ja taloudellisen pääoman kasvuun, mikä antaa viitteitä siitä, että laajat verkostot ovat yhteydessä laajempiin käytettävissä oleviin resursseihin. Resurssien jakautuessa epätasaisesti eri ammattiryhmiin, paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevilla ja samalla korkeamman statuksen ammattien edustajia tuntevilla nämä resurssit ovat helpommin saavutettavissa, mikä näkyy analyysissä löydettyinä yhteyksinä verkostojen ja tulotason sekä ruumiillistuneen että institutionalisoituneen kulttuurisen pääoman välillä. Verkostot näyttäytyvät eriarvoisuutta ylläpitävinä rakenteina, mutta toisaalta ne myös tasoittavat resurssien epätasaista jakautumista.

Tutkielman tuloksien perusteella sosiaalisilla verkostoilla on maun laajuuden selittäjinä lähes yhtä vahva itsenäinen selitysvoima kuin koulutuksella tai sukupuolella. Sosiaaliset verkostot tarjoavat tärkeän selitys- ja tulkintakehyksen moniin makujen ja elämäntyylien eriytymistä koskeviin kulttuurisosiologisiin kysymyksiin, eikä niitä ole syytä ole jättää huomioimatta jatkotutkimuksissa. Tutkielman suomalaisella aineistolla saadut tulokset ovat linjassa myös aikaisemman kansainvälisen ja suomalaisen tutkimuksen kanssa.