Oma vika ja valinta: Asunnottomuuteen liitetyt mielikuvat iltapäivälehdistön ja asunnottomuutta kokeneiden diskursseissa
Rusi, Leena (2020)
Rusi, Leena
2020
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912036541
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912036541
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkasteltiin asunnottomuutta kokeneisiin kohdistuvien mielikuvien rakentumista lehdistön sekä asunnottomuutta kokeneiden itse tuottaman puheen kautta. Aineisto koostui 11:sta asunnottomuutta käsittelevästä artikkelista sekä kuudesta asunnottomuutta kokeneesta henkilöistä tuotetusta YouTube- videotallenteesta. Metodologisen viitekehyksen muodosti kriittinen diskurssianalyysi, joka paikantui pääosin foucault´laiseen ajatteluun, jossa diskurssit liitetään vallan käsitteisiin. Tutkielman tavoitteena oli yhtäältä selittää, mitä mielikuvia asunnottomuutta kokeneisiin liitetään ja toisaalta, miten valtaa käytetään osana puhetta ja miten sen käyttö ilmenee aineistossa esiintyvien kohderyhmien puheissa ja teksteissä.
Aineistosta oli tulkittavissa seitsemän subjektipositiota, joihin asunnottomuutta kokeneet asetettiin molempien tutkimusjoukkojen diskursseissa: syrjäytyneet, epänormaalit, tottelemattomat, vähään tyytyväiset, uhrit ja vaikuttajat. Iltapäivälehtien artikkeleissa asunnottomuutta kokeneet positioitiin useimmiten epänormaalien ja syrjäytyneiden lokeroihin, kun vastaavasti asunnottomuutta kokeneet mielsivät itsensä pääsääntöisesti vaikuttajien ja lähes normaalien luokkiin. Yleisesti ottaen asunnottomuutta kokeneiden itseensä kohdistunut puhe sisälsi enemmän myönteisiä positioita kuin lehdistön diskurssit. Toisaalta aineistosta oli nähtävissä myös, että mediateksteihin on viime vuosina sisällytetty kokemusasiantuntijalähtöistä puhetta asunnottomuuden teemoista.
Aineistosta nousi esiin stereotypia, jonka mukaan asunnottomuus on henkilön oma valinta tai tahallisesti aiheutettu tilanne. Erityisesti media-aineistossa näyttäytyi melko voimakkaasti se, miten asunnottomuutta kokeneiden sosiaalista todellisuutta luodaan ylläpitämällä tiettyjä stigmoja ja stereotypioita, jotka vaikuttavat yleiseen mielikuvaan asunnottomuutta kokeneista sekä pidemmällä tähtäimellä heidän tarvitsemiensa palvelujen järjestämiseen.
Tutkielman tulokset tukevat hyvin Michel Foucault´n määrittelemää ainoan oikean ihmiskuvan tavoittelun vaatimuksesta. Aineistosta oli tulkittavissa, että asunnottomuutta kokevat altistetaan yhteiskunnassa sellaisten vallankäytön muotojen varaan, joiden yhteydessä ainoa tavoiteltavissa oleva ihmiskuva on niin kutsuttu ”normikansalainen”. Tällöin jo asunnottomuus itsessään altistaa henkilön useiden (nimellisten) sanktioiden ja moraaliristiriitojen kohteeksi. Näin ollen länsimaisen yhteiskunnan valinnan ja vapauden tavoite ei asunnottomuutta kokeneiden kohdalla ole tämänkään tutkielman valossa kovin realistisesti tavoiteltavissa oleva.
Aineistosta oli tulkittavissa seitsemän subjektipositiota, joihin asunnottomuutta kokeneet asetettiin molempien tutkimusjoukkojen diskursseissa: syrjäytyneet, epänormaalit, tottelemattomat, vähään tyytyväiset, uhrit ja vaikuttajat. Iltapäivälehtien artikkeleissa asunnottomuutta kokeneet positioitiin useimmiten epänormaalien ja syrjäytyneiden lokeroihin, kun vastaavasti asunnottomuutta kokeneet mielsivät itsensä pääsääntöisesti vaikuttajien ja lähes normaalien luokkiin. Yleisesti ottaen asunnottomuutta kokeneiden itseensä kohdistunut puhe sisälsi enemmän myönteisiä positioita kuin lehdistön diskurssit. Toisaalta aineistosta oli nähtävissä myös, että mediateksteihin on viime vuosina sisällytetty kokemusasiantuntijalähtöistä puhetta asunnottomuuden teemoista.
Aineistosta nousi esiin stereotypia, jonka mukaan asunnottomuus on henkilön oma valinta tai tahallisesti aiheutettu tilanne. Erityisesti media-aineistossa näyttäytyi melko voimakkaasti se, miten asunnottomuutta kokeneiden sosiaalista todellisuutta luodaan ylläpitämällä tiettyjä stigmoja ja stereotypioita, jotka vaikuttavat yleiseen mielikuvaan asunnottomuutta kokeneista sekä pidemmällä tähtäimellä heidän tarvitsemiensa palvelujen järjestämiseen.
Tutkielman tulokset tukevat hyvin Michel Foucault´n määrittelemää ainoan oikean ihmiskuvan tavoittelun vaatimuksesta. Aineistosta oli tulkittavissa, että asunnottomuutta kokevat altistetaan yhteiskunnassa sellaisten vallankäytön muotojen varaan, joiden yhteydessä ainoa tavoiteltavissa oleva ihmiskuva on niin kutsuttu ”normikansalainen”. Tällöin jo asunnottomuus itsessään altistaa henkilön useiden (nimellisten) sanktioiden ja moraaliristiriitojen kohteeksi. Näin ollen länsimaisen yhteiskunnan valinnan ja vapauden tavoite ei asunnottomuutta kokeneiden kohdalla ole tämänkään tutkielman valossa kovin realistisesti tavoiteltavissa oleva.