Palveleva johtajuus kirkkoherran työssä

Abstract

Palveleva johtajuus on johtamismuoto, jota on alettu tutkia 1970-luvulla Yhdysvalloissa. Se on johtamismuoto, jonka olennaisin piirre on johtajan palveleva asenne alaisiaan kohtaan. Palveleva johtajuus alkaa ihmisen luontaisella tarpeella palvella muita, jota seuraa henkilön tietoinen päätös tavoitella johtajuutta. Palveleva johtaja huolehtii ensisijaisesti siitä, että muiden ihmisten tarpeet tulevat täytetyiksi. Tässä tutkielmassa tutkin palvelevaa johtajuutta, kirkkoherran johtamiskäyttäytymistä sekä palvelevan johtajuuden toteutumista kirkkoherran johtamiskäyttäytymisessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan kontekstissa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, mitä palveleva johtajuus tarkoittaa ja millaisia piirteitä kirkkoherran johtamiskäyttäytymiseen kuuluu. Lisäksi tarkastelen sitä, mitä palvelevan johtajuuden ominaisuuksia on havaittavissa kirkkoherran johtamiskäyttäytymisessä. Pohdin myös sitä, kuinka kirkkoherran johtamiskäyttäytymistä voisi kehittää palvelevan johtajuuden suuntaan. Tutkielmassani käsittelen palvelevasta johtajuudesta tehtyä tutkimuskirjallisuutta ja kuvailen palvelevan johtajuuden ominaisuuksia. Keräämäni kahden tutkimushaastattelun pohjalta selvitän kirkkoherran johtamiskäyttäytymisen ominaispiirteitä ja sitä, kuinka palveleva johtajuus toteutuu kirkkoherran johtamiskäyttäytymisessä. Tutkielmaa varten haastattelin kahta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan kirkkoherraa. Keräämäni empiirisen aineiston analysointimenetelmänä käytin teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tutkielmani perusteella johtopäätöksenä voidaan havaita, että palvelevan johtajuuden ominaisuuksia esiintyy suhteellisen paljon kirkkoherran johtamiskäyttäytymisessä. Eniten yhteneväisyyksiä kirkkoherran johtamiskäyttäytymiseen löytyi palvelevan johtajuuden ominaisuuksista ihmisten valtaistamisessa ja kehittämisessä, ihmissuhteissa tapahtuvassa hyväksynnässä sekä suunnan tarjoamisessa. Tarkasteltaessa kirkkoherran johtamiskäyttäytymisen kehittämisestä palvelevan johtajuuden suuntaan, olennaisimpia kehittämiskohteita näyttäisivät olevan palvelevan johtajuuden ominaisuuksista nöyryyden, aitouden ja hoitamisen osa-alueihin kuuluvat ominaisuudet. Käytännössä nöyryyden, aitouden ja hoitamisen osa-alueita voisi kehittää kirkkoherran johtamiskäyttäytymisessä pyrkimällä tunteiden näyttämiseen ja niiden yhdistämiseen johtamiskäyttäytymiseen, keskittymällä muiden ihmisten tekemien virheiden unohtamiseen sekä painottamalla roolimallina toimimista. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka kirkkoherran alaiset eli seurakunnan työntekijät kokevat palvelevan johtajuuden toteutumisen kirkkoherran sekä lähiesimiesten johtamiskäyttäytymisessä.