Agile- ja vesiputousprojektinhallintamenetelmän vaikutus IT-projektin onnistumiseen
Rouvali, Joni-Pekka (2019)
Rouvali, Joni-Pekka
2019
Teknis-taloudellinen TkK tutkinto-ohjelma
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912036538
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912036538
Tiivistelmä
Tässä kandidaatin työssä käsitellään agile- ja vesiputousprojektinhallintamenetelmien vaikutusta IT-projektien onnistumiseen. Työn tavoitteena on tutkia näiden kahden menetelmän vaikutusta IT-projekteihin erityisesti onnistumisen näkökulmasta. Työssä vertaillaan valittujen menetelmien vaikutusta onnistumiseen, ja pyritään perehtymään minkä luonteisiin projekteihin menetelmät voisivat sopia. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, joka on jaettu kahteen osioon. Ensimmäisessä osiossa vertaillaan agile- ja vesiputousprojektinhallintamenetelmien eroja vertailevan kirjallisuuden perusteella, ja niiden pohjalta kerätään tärkeimmät eroavaisuudet. Toisessa kirjallisuuskatsausosiossa käsitellään tapaustutkimuksia, joissa menetelmiä ollaan vertailtu käytön perusteella saatujen tulosten mukaan. Tapaustutkimuksista saatuja tuloksia vertaillaan keskenään ja niitä suhteutetaan toisiinsa. Kirjallisuuskatsausosioiden perusteella työssä esitetään päätelmiä mistä eroavaisuuksista johtuen menetelmät ovat toimineet eri tavoilla erilaisissa projekteissa.
Agile- ja vesiputousprojektinhallintamenetelmien erojen vertailussa huomataan, että menetelmät eroavat toisistaan huomattavasti eikä montaa yhtenäistä piirrettä ole. Projektin elinkaari on vesiputousmenetelmässä struktuurinen, jossa edetään vaiheesta seuraavaan tarkan suunnitelman mukaisesti. Projektivaiheita ei toisteta. Agilessa projektielinkaari on puolestaan joustava, joka mahdollistaa vaiheiden toistamisen. Agilen projektiorganisaatiossa henkilöt toteuttavat kaikkia vaiheita ja vastuu päätöksenteosta jakautuu tasaisemmin organisaation kesken. Vesiputouksessa puolestaan projektiorganisaatiossa henkilöillä on tietyt projektipäällikön jakamat roolit ja projektipäällikkö vastaa suurimmaksi osaksi päätöksenteosta. Ylipäätään voidaan huomata, että vesiputouksessa pyritään toteuttamaan projektia projektinhallintakolmion päätavoitteita mahdollisimman tarkasti noudattaen, kun taas agilessa pääfokus on projektituotteen toteutuksessa.
Tapaustutkimuksien perusteella IT-projekteissa agile-projektinhallintamenetelmä edesauttaa projektin onnistumista todennäköisemmin. Kahdeksan kymmenestä tapaustutkimuksesta osoittavat agile-toteutuksille jollain tavalla parempia tuloksia projektin onnistumisen näkökulmasta. Huomattavaa on kuitenkin se, ettei paremmuutta pystytä todistamaan tutkimuksissa tilastollisia korrelaatiomenetelmiä apuna käyttäen. Tapaustutkimuksista havaitaan projektin koon ja kompleksisuuden vaikuttavan tuloksiin. Agile-projektinhallintamenetelmä edesauttaa projektin onnistumista erityisesti pienemmissä ja vähemmän kompleksisissa projekteissa. Kuitenkin projektin koon ja kompleksisuuden kasvaessa menetelmien välille ei pystytä löytämään selkeitä eroja paremmuudesta. Tulokset siis osoittavat, että projektin koon ja kompleksisuuden kasvaessa vesiputousmenetelmän tarkasta suunnitelmallisuudesta saattaa olla hyötyä. On kuitenkin huomattava, että projektit ovat ainutkertaisia kokonaisuuksia, joiden onnistumiseen vaikuttaa projektinhallintamenetelmän lisäksi moni muukin tekijä. Siksi projektinhallintamenetelmää valittaessa on otettava huomioon organisaation ja ihmisten osaaminen sekä projektin luonne.
Agile- ja vesiputousprojektinhallintamenetelmien erojen vertailussa huomataan, että menetelmät eroavat toisistaan huomattavasti eikä montaa yhtenäistä piirrettä ole. Projektin elinkaari on vesiputousmenetelmässä struktuurinen, jossa edetään vaiheesta seuraavaan tarkan suunnitelman mukaisesti. Projektivaiheita ei toisteta. Agilessa projektielinkaari on puolestaan joustava, joka mahdollistaa vaiheiden toistamisen. Agilen projektiorganisaatiossa henkilöt toteuttavat kaikkia vaiheita ja vastuu päätöksenteosta jakautuu tasaisemmin organisaation kesken. Vesiputouksessa puolestaan projektiorganisaatiossa henkilöillä on tietyt projektipäällikön jakamat roolit ja projektipäällikkö vastaa suurimmaksi osaksi päätöksenteosta. Ylipäätään voidaan huomata, että vesiputouksessa pyritään toteuttamaan projektia projektinhallintakolmion päätavoitteita mahdollisimman tarkasti noudattaen, kun taas agilessa pääfokus on projektituotteen toteutuksessa.
Tapaustutkimuksien perusteella IT-projekteissa agile-projektinhallintamenetelmä edesauttaa projektin onnistumista todennäköisemmin. Kahdeksan kymmenestä tapaustutkimuksesta osoittavat agile-toteutuksille jollain tavalla parempia tuloksia projektin onnistumisen näkökulmasta. Huomattavaa on kuitenkin se, ettei paremmuutta pystytä todistamaan tutkimuksissa tilastollisia korrelaatiomenetelmiä apuna käyttäen. Tapaustutkimuksista havaitaan projektin koon ja kompleksisuuden vaikuttavan tuloksiin. Agile-projektinhallintamenetelmä edesauttaa projektin onnistumista erityisesti pienemmissä ja vähemmän kompleksisissa projekteissa. Kuitenkin projektin koon ja kompleksisuuden kasvaessa menetelmien välille ei pystytä löytämään selkeitä eroja paremmuudesta. Tulokset siis osoittavat, että projektin koon ja kompleksisuuden kasvaessa vesiputousmenetelmän tarkasta suunnitelmallisuudesta saattaa olla hyötyä. On kuitenkin huomattava, että projektit ovat ainutkertaisia kokonaisuuksia, joiden onnistumiseen vaikuttaa projektinhallintamenetelmän lisäksi moni muukin tekijä. Siksi projektinhallintamenetelmää valittaessa on otettava huomioon organisaation ja ihmisten osaaminen sekä projektin luonne.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8894]