Saako Eeva suuttua?: Filosofinen katsaus naisen asemaan yksilönä ja yhteiskunnassa
Niskala, Susanna (2019)
Niskala, Susanna
2019
Filosofian tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912026503
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912026503
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan naisen yhteiskunnallista asemaa, suuttumuksen oikeutusta sekä suuttumuksen merkitystä naisen yhteiskunnallisen aseman parantamisen välineenä. Pyrin tutkielmassani osoittamaan, että naisen asema yhteiskunnassa on alisteinen ja naisen suuttumuksen osoituksia pyritään jättämään huomiotta ja tukahduttamaan. Edelleen pyrin osoittamaan,että naisen aseman parantamisen kannalta suuttumus on oleellinen ilmaisutapa, jonka avulla nainen voi pyrkiä parantamaan tilannettaan.
Toisessa luvussa käsitellään naisen alistettua yhteiskunnallista asemaa sekä sitä miten naisen alisteinen asema rakentuu ja miten sitä ylläpidetään yhteiskunnassa erityisesti kätkettyjen valtarakenteiden avulla ja erityisesti tarkastellaan Simone de Beauvoirin näkemyksiä sukupuolten välisistä valtasuhteista sekä naiseen liittyviä myyttejä. Lisäksi tarkastellaan, voisiko perinteiselle kaksijakoiselle tavalle ymmärtää sukupuoli löytyä vaihtoehtoja.
Kolmannessa luvussa tarkastellaan erilaisia filosofisia näkemyksiä suuttumuksesta. Tarkastelen muuan muassa Aristoteleen näkemystä siitä, että suuttuminen on oikea reagointitapa tietyissä tilanteissa ja toisaalta Martha Nussbaumin vastakkaista käsitystä, että suuttuminen ei koskaan ole oikea toimintatapa. Lisäksi tarkastelun kohteena on esimerkiksi Nicolas Bommariton näkökulma siitä, että suuttumuksen moraalisuus on riippuvaista siitä, mitä huolenaiheita sillä tuodaan esiin sekä Amia Srinivasanin näkemystä siitä, että suuttumuksen seurauksien perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, onko suuttumus sovelias vastaus vallitseville olosuhteille ja suuttunut haluaa, että kaltoin kohtelija ymmärtää tekemänsä vääryyden. Suuttumuksen tarkastelun keskiössä on toisaalta suuttumuksen moraalisuus, toisaalta suuttumuksen hyödyllisyys ja haitallisuus ja kolmanneksi se mitä suuttumuksella halutaan saavuttaa.
Neljäs luku keskittyy naisen suuttumuksen erityispiirteisiin etenkin siitä lähtökohdasta käsin, miten ympäröivä yhteiskunta reagoi naisten suuttumukseen sekä siihen millä tavalla suuttumuksen ilmaisut voivat hyödyttää naista oman tilanteensa parantamisessa. Luvussa käsitellään myös naisen haasteita oman suuttumuksen esilletuonnissa. Suuttumusta voidaan hyödyntää muuan muassa omien rajojen määrittelyssä ja voimavarana oman tilanteen parantamisessa ja se auttaa epäoikeudenmukaisen kohtelun huomaamisessa.
Viidennessä luvussa esitän johtopäätökseni. Pyrin perustelemaan näkemykseni, että suuttumus on naiselle tärkeä työkalu, mikäli hän haluaa saavuttaa aidosti tasa-arvoisen aseman yhteiskunnassa. Vaikka suuttumuksen käyttö oman edun edistämiseen ei ole naiselle helppoa, se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden parantaa omaa asemaa. Näkökantani mukaan nainen ei ensisijaisesti halua hyvitystä häneen kohdistuneista vääryyksistä, vaan hän haluaa, että hänen kohdistunut epäoikeudenmukaisuus myönnetään ja häntä kunnioitetaan.
Toisessa luvussa käsitellään naisen alistettua yhteiskunnallista asemaa sekä sitä miten naisen alisteinen asema rakentuu ja miten sitä ylläpidetään yhteiskunnassa erityisesti kätkettyjen valtarakenteiden avulla ja erityisesti tarkastellaan Simone de Beauvoirin näkemyksiä sukupuolten välisistä valtasuhteista sekä naiseen liittyviä myyttejä. Lisäksi tarkastellaan, voisiko perinteiselle kaksijakoiselle tavalle ymmärtää sukupuoli löytyä vaihtoehtoja.
Kolmannessa luvussa tarkastellaan erilaisia filosofisia näkemyksiä suuttumuksesta. Tarkastelen muuan muassa Aristoteleen näkemystä siitä, että suuttuminen on oikea reagointitapa tietyissä tilanteissa ja toisaalta Martha Nussbaumin vastakkaista käsitystä, että suuttuminen ei koskaan ole oikea toimintatapa. Lisäksi tarkastelun kohteena on esimerkiksi Nicolas Bommariton näkökulma siitä, että suuttumuksen moraalisuus on riippuvaista siitä, mitä huolenaiheita sillä tuodaan esiin sekä Amia Srinivasanin näkemystä siitä, että suuttumuksen seurauksien perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, onko suuttumus sovelias vastaus vallitseville olosuhteille ja suuttunut haluaa, että kaltoin kohtelija ymmärtää tekemänsä vääryyden. Suuttumuksen tarkastelun keskiössä on toisaalta suuttumuksen moraalisuus, toisaalta suuttumuksen hyödyllisyys ja haitallisuus ja kolmanneksi se mitä suuttumuksella halutaan saavuttaa.
Neljäs luku keskittyy naisen suuttumuksen erityispiirteisiin etenkin siitä lähtökohdasta käsin, miten ympäröivä yhteiskunta reagoi naisten suuttumukseen sekä siihen millä tavalla suuttumuksen ilmaisut voivat hyödyttää naista oman tilanteensa parantamisessa. Luvussa käsitellään myös naisen haasteita oman suuttumuksen esilletuonnissa. Suuttumusta voidaan hyödyntää muuan muassa omien rajojen määrittelyssä ja voimavarana oman tilanteen parantamisessa ja se auttaa epäoikeudenmukaisen kohtelun huomaamisessa.
Viidennessä luvussa esitän johtopäätökseni. Pyrin perustelemaan näkemykseni, että suuttumus on naiselle tärkeä työkalu, mikäli hän haluaa saavuttaa aidosti tasa-arvoisen aseman yhteiskunnassa. Vaikka suuttumuksen käyttö oman edun edistämiseen ei ole naiselle helppoa, se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden parantaa omaa asemaa. Näkökantani mukaan nainen ei ensisijaisesti halua hyvitystä häneen kohdistuneista vääryyksistä, vaan hän haluaa, että hänen kohdistunut epäoikeudenmukaisuus myönnetään ja häntä kunnioitetaan.