Mielenterveyskuntoutujien toimijuuden kokemuksia keskisuuren suomalaiskaupungin työ- ja päivätoiminnassa

Abstract

Pro gradu- tutkielmassani tarkastellaan mielenterveyskuntoutujien toimijuuden kokemuksia keskisuuren suomalaiskaupungin päivä- ja työtoiminnassa. Tavoitteena on tarkastella, millaisina mielenterveyskuntoutujien toimijuuden kokemukset näyttäytyvät kuntoutuksen aikana. Tutkielma on laadullinen ja aineisto koostuu yhdeksän mielenterveyskuntoutujan haastattelusta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on aikaisempi mielenterveyskuntoutujien toimijuuteen ja sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvä tutkimus.

Tutkimustulosten perusteella mielenterveyskuntoutujien toimijuutta tukevat kuntoutuksen sosiaaliset ja vertaistuelliset suhteet, jotka mahdollistavat yhteistä ymmärrystä ja tietoa jakavan kokemuksen. Kuntoutuksen ryhmätoiminta ja vertaistuki edistävät osallisuuden, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tunteita ja auttavat vähentämään sosiaalisia pelkotiloja ja jännittyneisyyttä. Vertaistuki sekä kuntoutujien ja ohjaajien väliset tasavertaiset suhteet mahdollistavat emotionaalisesti jaetun toimijuuden toteutumisen, jonka kehyksissä kuntoutujan on mahdollista saada kannustusta ja rohkaisua sekä löytää toivoa omaa kuntoutumista kohtaan. Joustava, sairauden aiheuttamia rajoituksia hyväksyvä ympäristö mahdollistaa kuntoutujan yhteiskunnallisen osallistumisen omien resurssien ja voimavarojen puitteissa.

Työn tekeminen ja toiminnallisuus vahvistavat kuntoutujien onnistumisen kokemuksia ja luottamusta omiin kykyihin. Kuntoutujat kokivat, että heidän mielipiteitään ja kuunnellaan ja otetaan huomioon. Osa kuntoutujista olisi kaivannut vaihtelua työtehtäviin tai enemmän omaa koulutusalaa vastaavia työtehtäviä. Merkittäväksi kuntoutuksen kannalta koettiin tasoittunut arkirytmi ja elämänhallinnan edistyminen. Osa kuntoutujista arvioi, että kuntoutus oli myös vaikuttanut tasoittavasti psyykkiseen vointiin. Kuntoutujat olivat pääosin motivoituneita käymään kuntoutuksessa ja kokivat kuntoutuksen edistävän omaa elämäntilannetta ainakin jollakin elämän osa-alueella.

Toimijuutta rajoittavat tekijät liittyivät tarvittavan tiedon puutteeseen liittyen kuntoutuksen oikea-aikaiseen aloittamiseen, kuntoutusjakson kestoon ja siihen, mihin kuntoutuksen jälkeen voisi siirtyä. Osa kuntoutujista koki huolta kuntoutuksen päättymisestä. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat oikea-aikaista tietoa kuntoutumisen mahdollisuuksista ja ratkaisuvaihtoehdoista. Toimijuuden tukeminen edellyttää, että kuntoutuja on tietoinen saatavilla olevista valinnanmahdollisuuksista sekä suunnittelemassa ja päättämässä oman kuntoutusprosessinsa etenemisestä.

Monen mielenterveyskuntoutujan työ- tai opiskelu-ura oli jäänyt kesken mielenterveyden häiriöön sairastumisen myötä, jonka vuoksi toimijuuden toteutuminen oli voinut olla hyvin rajoittunutta. Mielenterveyshäiriötä sairastavien syrjäytymisen ehkäisemiseksi olisi ensisijaisen tärkeää kehittää keinoja ehkäistä työurien katkonaisuutta ja koulupudokkuutta. Sosiaalinen kuntoutus mahdollistaa yhteiskunnallisen osallisuuden niiden mielenterveyskuntoutujien kohdalla, joille avoimet työmarkkinat eivät ole vaihtoehto tai joiden työkyky on heikentynyt. Matalan kynnyksen sosiaalisen kuntoutuksen palveluilla on merkittävä rooli mielenterveyskuntoutujien toimijuuden ja osallisuuden tukemisessa.