Tiede, arvot ja objektiivisuus: Haastaako induktiivisen riskin argumentti tieteen arvovapauden?

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan viimeaikaista tieteenfilosofista keskustelua tieteen ja arvojen välisestä suhteesta. Tutkielmassa esitellään tieteen arvovapausihannetta vastaan esitettyä, niin kutsuttuun induktiivisen riskin argumenttiin perustuvaa kritiikkiä, sekä pohditaan kysymystä siitä, voidaanko tieteellisen objektiivisuuden ihanne säilyttää arvovapauden käsitteeseen viittaamatta.

Sekä tieteellinen objektiivisuus että tieteen arvovapauden ihanne on perinteisesti ymmärretty hyvää tiedettä ohjaaviksi normeiksi. Käsitteillä on yhteistä historiaa, ja arvovapautta on perinteisesti pidetty jopa yhtenä keskeisenä tieteellisen objektiivisuuden toteutumisen edellytyksenä. Arvovapauden ihannetta on kuitenkin kritisoitu jo sen muotoutumisesta lähtien. Vuosituhannen vaihteesta lähtien sitä koskeva kritiikki on voimistunut ja herättänyt paljon keskustelua, ja tässä tutkielmassa käsiteltävä induktiivisen riskin argumentti on yksi keskustelluimmista arvovapautta vastaan esitetyistä argumenteista. Koska tieteellisten teorioiden valintaan liittyy aina virheen mahdollisuus, tulee induktiivisen riskin argumentin mukaan myös arvoilla olla jonkinlainen rooli tieteellisissä oikeutusprosesseissa. Kuitenkin mikäli arvoille sallitaan oikeutettu rooli tutkimuksen oikeutusprosesseissa, ei tämä saisi rikkoa tieteen objektiivisuutta tai tiedollista auktoriteettia luotettavan tiedon lähteenä.

Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti Heather Douglasin tämän vuosituhannen alussa muotoilemaa induktiivisen riskin argumenttia, jolle on keskeistä vaatimus tutkijoiden moraalisesta vastuusta, sekä pyrkimys rajata arvojen haitallisia vaikutuksia tieteellisissä oikeutusprosesseissa arvojen suorien ja epäsuorien roolien erottelulla. Ei ole kuitenkaan selvää, että Douglasin muotoilu onnistuu kumoamaan arvovapausteesin tavalla, joka samalla estäisi arvojen haitalliset vaikutustavat tieteessä. Tutkielmassa tarkastellun keskustelun valossa arvoille voidaan kuitenkin osoittaa tieteellisissä oikeutusprosesseissa pragmaattisesti välttämätön rooli, ja siten induktiivisen riskin argumentti onnistuu kumoamaan arvovapaussihanteen ainakin silloin, kun tutkimuksella on muitakin kuin tiedollisia päämääriä.

Sekä arvosidonnaisuudesta että tieteellisestä objektiivisuudesta käydyssä keskustelussa on viime aikoina noussut esiin näkemyksiä, jotka painottavat episteemisten eli tiedollisten riskien merkitystä tieteellisen tiedon normatiivisia ulottuvuuksia määritettäessä. Näiden näkemysten pohjalta tutkielmassa puolustetaan kantaa, jonka mukaan arvovapauden sijaan tieteellistä tutkimusta tulisi ohjata sellainen objektiivisuuden ihanne, joka perustuu pyrkimykselle tunnistaa ja torjua kunkin tutkimuksen kannalta olennaisia episteemisiä riskejä, ja tässä pyrkimyksessä myös tutkimuksen julkilausuttujen ja demokraattisesti hyväksyttyjen päämäärien tarkastelemisella on keskeinen rooli. Episteemisiin riskeihin ja tutkimuksen päämääriin nojaavan ajattelun pohjalta on siten mahdollista muodostaa arvomyönteisempi käsitys tieteestä.