Äitien saama tuki sikiöperusteisessa raskaudenkeskeytysprosessissa

Abstract

Pro gradu -tutkielma muodostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on artikkelikäsikirjoitus ”Äitien saama tuki sikiöperusteisessa raskaudenkeskeytysprosessissa” (Piia Jokinen & Anna Liisa Aho, Liite 1). Toinen osa on kirjallisuusosa, joka sisältää laajemman pohdinnan empiirisen tutkimuksen tuloksista, sekä vertailua äitien ammattilaisilta saamasta ja toivomasta tuesta (Liite 2). Empiirisessä tutkimuksessa oli tarkoituksena kuvata äitien saamaa tukea sikiöperusteisessa raskaudenkeskeytysprosessissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella suljetuissa verkkoyhteisöissä. Tutkimukseen osallistui 33 sikiöperusteisen raskaudenkeskeytyksen kokenutta äitiä. Tutkimusaineisto analysoitiin avokysymyksen osalta induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että äidit saivat puolisolta myötäelämistä, läheisiltä vahvistavaa tukea, työyhteisöltä kannattelevaa tukea ja vertaisilta yhteisöllistä tukea sikiöperusteisessa raskaudenkeskeytysprosessissa. Lisäksi äidit saivat sikiötutkimusyksikön ammattilaisilta asiantuntevaa hoitoa, hoitohenkilökunnalta sensitiivistä hoitoa, sairaalapastoreilta hengellistä tukea, neuvola-ammattilaisilta emotionaalista tukea, mielenterveyden ammattilaisilta psyykkistä tukea sekä terveydenhuollon ammattilaisilta vaihtelevaa jatkohoidon turvaamista. Lisäksi äidit saivat tukiverkostolta riittämätöntä psyykkistä tukea.

Tutkielman kirjallisuusosassa oli tarkoituksena pohtia laajemmin empiirisen tutkimuksen tuloksia äitien saamasta tuesta sikiöperusteisessa raskaudenkeskeytysprosessissa. Lisäksi tarkoituksena oli vertailla äitien ammattilaisilta saamaa ja toivomaa tukea ja täydentää tietoa äitien ammattilaisilta tarvitsemasta tuesta sikiöperusteisessa raskaudenkeskeytysprosessissa.

Äidit saivat moniammatillista tukea, mutta yksilölliset kokemukset tuen saannista vaihtelivat. Äidit kokivat saaneensa empaattista, asiantuntevaa ja ymmärtävää hoitoa ammattilaisilta. Äidit kuitenkin toivoivat, että he olisivat saaneet asiantuntevampaa hoitoa sekä empaattisempaa ja hienotunteisempaa kohtelua prosessin eri vaiheissa. Äidit toivoivat, että he olisivat saaneet enemmän tietoa ja ammatillista keskustelutukea prosessin aikana sekä tukea päätöksentekoon raskauden jatkamisesta tai keskeyttämisestä. Äidit kokivat saaneensa psyykkistä tukea mielenterveyden ammattilaisilta prosessin jokaisessa vaiheissa, mutta psyykkinen tuki ammattilaisilta koettiin osittain riittämättömäksi. Äidit toivoivat, että he olisivat saaneet terapeuttista tukea heti diagnoosin havaitsemisen jälkeen jatkuen saumattomasti koko prosessin ajan. Jatkohoidon turvaamisessa raskaudenkeskeytyksen jälkeen oli eroja. Äidit toivoivat, että raskaudenkeskeytyksen jälkeinen jatkohoito ja psyykkinen tuki oltaisiin turvattu. Äidit toivoivat organisoitua hoitoa, jolloin kokonaisvaltainen tuen saanti ammattilaisilta oltaisiin turvattu automaattisesti koko prosessin ajan jatkuen riittävän pitkään keskeytyksen jälkeen. Äidit saivat vertaistukea ja kokivat yhteisöllisen vertaistuen hyvin tärkeäksi. He myös toivoivat, että ammattilaiset olisivat antaneet enemmän tietoa vertaistuen saatavuudesta ja ohjanneet vertaistuen piiriin.

Äideille tulisi turvata yhtenäisesti moniammatillinen ja asiantunteva hoito. Ammattilaisten tulisi kohdata äidit empaattisesti ja hienotunteisesti hoidettaessa äitejä prosessin jokaisessa vaiheessa eri hoitoyksiköissä. Hoidon tulisi olla organisoitua, jolloin asiallista tietoa, ammatillista keskustelutukea ja psyykkistä tukea on saatavilla suunnitellusti koko prosessin ajan. Ammattilaisten tulisi ohjata äitejä aktiivisesti myös vertaistuen piiriin. Raskaudenkeskeytyksen jälkeen äideille tulisi turvata jatkohoito yhtenäisin hoitokäytännöin sairaalassa ja varmistaa psyykkisen tuen saaminen. Ammattilaisten, jotka työskentelevät hoitoprosessin aikana eri hoitoyksiköissä, tulisi saada koulutusta äitien asiantuntevaan hoitamiseen ja hienotunteiseen kohtaamiseen.