Koettu hoidon laatu : Asukkaan, läheisen ja henkilökunnan näkemyksiä asukkaan hoidon laadusta ikääntyneiden ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa

Abstract

Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää koetun hoidon laadun mittaamista iäkkäiden ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa. Tarkastelun kohteena oli asukkaan, hänen läheisensä ja omahoitajan arviointien yhteneväisyys asukkaan hoidon laadusta, sekä miten asukkaan toimintakyky on yhteydessä eri osapuolten arviointeihin. Lisäksi selvitettiin hoidon edellytysten, eli esimieheltä saadun tuen sekä henkilöstön riittävyyden, yhteyttä henkilökunnan laatuarviointeihin. Tutkimusaineistoina käytettiin vuonna 2002 koottua tietoa ympärivuorokautisen hoidon yksiköistä palvelutaloista, vanhainkodeista ja terveyskeskuksen vuodeosastoilta. Aineisto on koottu asukkaiden strukturoiduilla haastatteluilla (n=489) sekä läheisille (n=794) ja omahoitajille (n=1267) suunnatuilla kyselyillä osana laajaa Stakesin monitieteistä tutkimuskokonaisuutta. Tutkimusjoukkoon kuuluneista asukkaista (N=1366) yli puolet ei pystynyt osallistumaan haastatteluun heikon toimintakykynsä vuoksi. Kaikkien asukkaiden yhdelle läheiselle toimitettiin kyselylomake, vaikka asukasta itseään ei olisikaan voitu haastatella. Omahoitajan arvioinnin asukkaan hoidosta täytti omahoitaja tai muu asukkaan tunteva hoitaja. Yksiköissä tehdyistä asukkaiden RAI-kokonaisarvioinneista valittiin neljä mittaria kuvaamaan asukkaan toimintakyvyn fyysistä, kognitiivista, sosiaalista ja psyykkistä osa-aluetta. Työntekijöiden näkemyksiä yksiköiden hoidon laadusta selvitettiin erillisellä henkilöstökyselyllä (n=1262).

Tutkimuksen tulosten mukaan asukaskohtaisten vastaajaparien (asukas–läheinen, asukas–omahoitaja, läheinen–omahoitaja) hoidon laadun arviointien yhteneväisyys oli useimmissa väittämissä pääosin heikko (kappa < 0,2). Suurin yhtenevien arviointien osuus havaittiin niissä väittämissä, joissa molemmat vastaajista olivat arvioineet hoidon laadun parhaimman vastausvaihtoehdon (hyvä) mukaan. Asukkaan vakavat masennusoireet ja suurempi riippuvuus avusta päivittäisissä toiminnoissa olivat yhteydessä heikompaan asukkaiden kokemaan sekä läheisten ja omahoitajien havainnoimaan hoidon laatuun, vaikka näkökulmien välillä esiintyi myös eroja. Sosiaalinen toimintakyky oli ainoa toimintakyvyn osa-alue, jossa asukkaan paremmalla toimintakyvyllä oli yhteys asukkaan paremmaksi arvioimaan hoidon laatuun. Sitä vastoin asukkaan kognition tasolla ei ollut yhteyttä mitattuihin koetun laadun ulottuvuuksiin. Tarkasteltaessa kuitenkin asukkaan kognitiota erillään muusta toimintakyvystä kognition heikkeneminen oli yhteydessä alhaisempiin hoidon laadun arviointeihin sekä läheisten että omahoitajien raportoimana. Samassa yhteydessä havaittiin, että asukkaan tekemällä itsearvioinnilla oli positiivinen yhteys läheisten ja omahoitajien arviointeihin. Työntekijät, jotka arvioivat henkilöstön riittävyyden hyväksi tai erinomaiseksi, arvioivat myös hoidon laadun paremmaksi. Edelleen mitä paremmaksi työnjohdon tuki arvioitiin, sitä parempi oli myös henkilöstön arviointi asukkaiden hoidon laadusta yksikössä.

Tutkimuksen tulosten mukaan ikääntyneen ympärivuorokautisessa hoidossa olevan asukkaan koetun hoidon laadun arviointien yhteneväisyys vastaajaryhmien välillä vaihteli sen mukaan, tarkasteltiinko laatua asukkaan, hänen läheisensä vai omahoitajan näkökulmasta, sekä sen mukaan, mikä on asukkaan toimintakyky. Tulokset osoittavat myös, että voimavaraistavilla työnjohdon tukitoimilla, kuten palautteen annolla ja mahdollisuudella kehittää omaa työtään, oli yhteys henkilöstön näkemykseen yksikön hoidon laadusta. Voidaan kuitenkin todeta, että tiedon keräämiseen hoidon eri osapuolilta liittyy monenlaisia haasteita. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä vaikeasti muistisairaiden asukkaiden oman ääneen kuuluviin saamiseen. Läheisten ja henkilökunnan tekemät sijaisarvioinnit ovat erityisen tärkeitä, mikäli asukas ei itse pysty osallistumaan. Samalla saadaan myös moninäkökulmaista tietoa yksiköiden asukkaiden hoidon laadusta. Kehittämällä muistisairaille soveltuvia tiedonkeruumenetelmiä ja mahdollistamalla siten myös vaikeasti muistisairaiden osallistuminen hoidon laadun arviointiin voidaan laajentaa koetun hoidon laatua arvioivien asukkaiden joukkoa. Pelkkä tiedon kerääminen ja sen analysointi eivät vielä riitä, vaan erityistä huomioita on kiinnitettävä tiedon raportointiin helposti ymmärrettävässä muodossa. Asukkailla ja eri sidosryhmillä on oltava mahdollisuus saada päätöksentekonsa tueksi ajantasaista ja tutkittua tietoa yksiköiden koetun hoidon laadusta.

The starting point for the research was to find a way to measure perceived quality of care of older residents in permanent 24-hour long-term care for older people. The focus was on consistency in assessments between residents, their significant others and named nurses and how residents’ functional ability relates to the assessments of the various stakeholders. The relationship between the conditions prevailing in units conditions of care – support for work from management, staffing adequacy, and quality of care assessments by staff were also investigated.

The data used were collected in 2002 in units providing 24-hour care in sheltered accommodation, residential care homes and on primary health centre wards. The data were collected through structured interviews with residents (n=489) and by means of a survey for significant others (n=794) and staff members (n=1,267) as part of the Stakes’ multidisciplinary research. Out of 1,366 residents, over half could not be interviewed due to impaired functional ability. A questionnaire was sent to one significant other even if the resident himself or herself was not interviewed. The residents’ named nurses were asked to complete an assessment questionnaire on quality of residents’ care. From the comprehensive Resident Assessment Instrument (RAI) scales on the units, four indicators were used to assess residents’ functional ability: physical, psychological, cognitive and social. The staff assessments of quality of care in the unit were examined in the separate nursing staff survey (n=1,262).

According to the results of the study, the proportion of resident-specific response pairs (resident- significant other, resident-named nurse, significant other-named nurse) showed a low level of consistency (kappa <0.2). The greatest consistency was found in those sections where both respondents had assessed the quality of care according to the best response option (good). Severe depressive symptoms of the resident and greater dependence in activities of daily living correlated with lower perceived and quality of care although there were differences between the respondent groups. Social performance was the only area of functional ability where better functional ability of the resident had a statistically x significant relationship with more positive assessment of quality of care. On the other hand, at the level of cognition, there was no connection with any of the three quality dimensions. However, looking at the cognition of the resident is separate from other functional capacity; the cognition of a resident was related to lower estimates of the quality of care of a resident as reported by family and staff. In the same context, it was observed that resident’s self-assessment had a positive relationship with assessments made by other respondent groups. According to the results of the staff survey, staff evaluating staff work and support for work from management as inadequate also evaluated their own skills and care poorly. Staff members evaluating the adequacy of staffing as excellent assessed the quality of care to be better. Further, the better the workforce support was assessed, the better the staff assessment of the quality of care provided in the unit.

According to this study the consistency of quality of care provided to residents in permanent long-term care units for older people among respondent groups differed according to stakeholder and resident’s functional ability. The finding also shows that support measures from management, such as giving feedback and an opportunity to develop one’s own work were connected to the staff’s perception of the quality of care provided in the unit. It can be said that different kinds of challenges are encountered in collecting information from different stakeholders. Particular attention should be paid to giving cognitively impaired residents a voice. For those unable to participate, proxy reports by family or staff are particularly important. At the same time, it is possible to obtain multiple perspectives on the quality of care provided to residents of units. By developing data gathering methods suitable for older people with memory problems deficits and including residents with cognitive impairments in the surveys, it is possible to expand the population of people who evaluate their care. However, collecting and analysing information alone is not enough; special attention has to be paid to presenting information intended for the general public in an easily understandable form. Residents and different stakeholders must have access to up-to-date and research based evidence-based information about perceived quality of care provided by units to support decision-making.