”Se on kaikkein viisain ääni, mikä täällä kuuluu”: Salapoliisitoiminnan ohjaajien käsityksiä lapsen asiantuntijuudesta

Abstract

Tässä tutkimuksessa olen kuvannut Salapoliisitoiminnan ohjaajien käsityksiä lasten asiantuntijatiedosta ja miten ohjaajat työskentelevät lapsen asiantuntijuuden esiintuomiseksi. Lisäksi olen selvittänyt, millaista hyötyä lapsen asiantuntijuuden esiintuomisesta syntyy. Oma kiinnostukseni liittyy toiminnan työntekijöihin ja heidän käsityksiinsä lapsen asiantuntijuudesta, josta löytyy vielä varsin vähän aikaisempaa tutkimusta. Tutkimus liittyy valtakunnallisen lastensuojelujärjestön Pesäpuu ry:n Salapoliisimenetelmään. Salapoliisitoiminnassa Salapoliisi Mäyrä toimii ohjaajien työkaverina. Mäyrä on käsinukke, jolla on erilaisia kysymyksiä liittyen lastensuojeluun ja joiden selvittämiseksi se tarvitsee lasten asiantuntija-apua. Lasten auttaessa Mäyrää auttavat he myös aikuisia ymmärtämään, millaiset asiat ovat lasten näkökulmasta merkittäviä ja oleellisia tietää. Salapoliisitoiminta on ryhmämuotoista lapsen osallisuutta tukevaa toimintaa. Tapaamiskerroilla lasten kanssa ajankohtaisia teemoja käsitellään leikin, toiminnallisten aktiviteetien ja tutkimisen kautta. Toiminta toteutuu joko usean kerran tapaamisina tai päivän mittaisina Salapoliisipäivinä.

Tutkimukseni oli luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimukseen osallistui yksitoista Salapoliisitoiminnan ohjaajaa 12/2018 – 5/2019 välisenä aikana. Keräsin tutkimusaineiston haastattelemalla ohjaajia, joilla oli kokemusta lapsen kanssa työskentelystä vähintään yhdestä Salapoliisitoiminta kerrasta. Analysoin aineiston käyttämällä fenomenografista lähestymistapaa. Analyysin tuloksena rakentui fenomenografisen analyysin mukaiset kategoriat, jotka kuvaavat Salapoliisitoiminnan ohjaajien käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä.

Tulokset osoittavat, että lapsen asiantuntijatieto ilmenee Salapoliisitoiminnan ohjaajien mukaan kokemustietona, asiantuntemustietona ja tunnetietona. Lastensuojelun asiakkuudessa eläneet ja elävät lapset ovat oman elämänsä kautta kokeneet erilaisia yksilöllisiä kokemuksia, joita ei ole muilla kuin lapsilla itsellään. Lapsen asiantuntijatietoa voidaan pitää lapsen asiantuntijuuden perustana, joka tulee esiin osallisuuden kautta lapsen kuulemisena, lapsen kohtaamisena, vuorovaikutuksena, osallistavana toimintana ja lapsen oikeutena saada tietoa. Lapsen asiantuntijatieto lisääntyy keskustelujen, kysymysten ja kuulemisen kautta, jolloin lapsen on mahdollista rakentaa ja täydentää omaa tietoaan ja asiantuntijuuttaan yksilönä. Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että pääsy lasten asiantuntijatietoon on niillä, jotka työskentelevät yhdessä lapsen kanssa. Lapsen säännöllinen kuuleminen ja kohtaaminen auttavat aikuista ymmärtämään lasta ja hänen tilannettaan. Lapsen asiantuntijuuden esiintuomisessa lapsi muuntuu asiakkaasta lapseksi, työntekijä näkee lapsen lapsena ja lapsen tarvitsevuus tulee näkyväksi. Tutkimustulosten mukaan lapsi tarvitsee lähelleen aikuisen, jolla on valmiuksia avoimesti ja aktiivisesti kuulla lapsen tärkeitä viestejä. Lapsella on valmiuksia käsitellä vaikeitakin asioita. Työntekijän rohkeus heittäytyä lapsen kanssa samalle tasolle on mahdollisuus lapsen tasavertaiseen kohtaamiseen. Tulokset osoittavat, että lapsen asiantuntijuuden esiintuomiseen tarvitaan organisaation tukea ja resursseja.