Terveydenhuollon priorisointi: päätöksenteko makrotasolla

Abstract

Terveydenhuollon priorisointi, eli terveyspalveluiden ensisijaistaminen tai tärkeysjärjestykseen asettaminen, on viime vuosina noussut terveyspolitiikan keskiöön. Kasvavat terveystarpeet ja rajallisten resurssit edellyttävät valintoja terveyspalveluista vastaavilta tahoilta. Muun muassa ikääntyvä väestö ja medikalisaatio kasvattavat terveyspalveluiden kysyntää. Yhteiskunnat ovat haasteen edessä tehdessään valintoja siitä, kenelle ja millä laajuudella julkisesti tuotettuja terveyspalveluita tarjotaan. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa terveydenhuollon priorisoinnista. Terveydenhuollon priorisointia tarkastellaan makrotason eli yhteiskuntatason päätöksenteon näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa ajankohtainen kokonaiskuva terveydenhuollon priorisoinnista sekä niistä menetelmistä ja käytännöistä, joilla terveydenhuollon priorisointia toteutetaan yhteiskuntatasolla. Terveydenhuollon priorisointi on toimintana haastavaa, sillä päätöksillä pyritään sekä oikeudenmukaisuuteen että niukkojen resurssien hallintaan. Priorisointi vaatii tuekseen niin näyttöön perustuvaa tietoa kuin eettistä ja yhteiskunnallista keskustelua. Päätöksenteolle asetetaan yleensä priorisointia ohjaavat kriteerit, jotka koskevat niin terveyspalveluiden tarvetta, hoidosta hyötymistä, kustannusvaikuttavuutta kuin eettisyyttäkin. Jotta eri näkökulmat tulisivat huomioiduksi päätöksenteossa, makrotason priorisointiin osallistuu eri toimijoita, kuten lääketieteen asiantuntijoita, poliittisia päätöksentekijöitä ja kansalaisia. Oikeutettujen ja yhdenvertaisten priorisointipäätösten saavuttaminen onnistuu parhaiten, mikäli priorisointia toteutetaan avoimesti systemaattisen ja perustellun prosessin tuloksena. Viime vuosien kehityssuuntana onkin ollut erilaisten avoimien ja systemaattisten priorisointimenetelmien käyttöönotto. Niiden tarkoituksena on ohjata päätöksentekoa. Yleisesti käytössä olevia menetelmiä ovat taloudellinen ja terveydenhuollon menetelmien arviointi, oikeudenmukaisuuteen keskittyvä legitiimi priorisointiprosessi sekä monikriteeriset päätöksenteon menetelmät. Menetelmien käyttöönotto vaatii riittävää osaamista, aikaa ja resursseja sekä poliittisen tahtotilan. Menetelmien hyödyntämisessä on lisäksi huomioitava, ettei mikään yksittäinen menetelmä tarjoa automaattisesti vastauksia vaikeisiin priorisointikysymyksiin. Paikalliset olosuhteetkin tulee huomioida menetelmän valinnassa. Eri maissa makrotason priorisointia toteutetaan eri tavoin. Käytännöt vaihtelevat muun muassa sen mukaan, kuinka vahvasti kansalaisia on osallistettu priorisointiin tai kuinka sitovia priorisointia koskevat päätökset ovat. Jossain maissa priorisointipäätöksiä tehdään niistä vastaavissa instituutiossa. Suomessa terveydenhuollon priorisointi on ollut melko hajallaan ja päätökset on tehty tyypillisesti piilotetusti esimerkiksi rahavirtoja ohjaamalla. Edistysaskeliakin on otettu ja Suomeen on perustettu Palveluvalikoimaneuvosto, joka vastaa julkisin varoin tuotettujen palveluiden seurannasta ja arvioinnista. Tulevaisuudessa voitaisiin selvittää, miten avointa priorisointia tulisi kehittää Suomessa sekä miten eri priorisointimenetelmät soveltuvat suomalaiseen järjestelmään.