Health as a Determinant of Labor Market Attachment among Unemployed Job-seekers Participating in Active Labor Market Policy Measures in Finland

Abstract

Huono terveys voi olla työttömyyden riskitekijä, mutta erilaisten fyysisten terveysongelmien vaikutuksia työmarkkinastatukseen on paljolti tutkimatta. Toisaalta työllistymisen jälkeisistä työllisyysurista on niukasti tutkimustietoa. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyvyn (Osatutkimus 1) ja tuki- ja liikuntaelimistön kipujen (Osatutkimus II) yhteyttä tulevaan työllistymiseen. Väitöskirjassa eriteltiin myös tukityöllistettyjen henkilöiden työllisyystrajektoreita ja arvioitiin miten eräät krooniset sairaudet (Osatutkimus III) ja sairauspoissaolot (Osatutkimus IV) liittyivät trajektoreihin.

Osatutkimusten I ja II aineistot olivat peräisin vuosina 2002-2003 aloitetusta ’Työuraterveydenhuolto’ – hankkeesta, jonka puitteissa tutkittiin terveydenhuolto-intervention vaikutuksia koeasetelmassa. Tutkitut (n=539) olivat työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuneita työttömiä; seuranta-aika oli kolme vuotta. Tiedot kerättiin kyselylomakkeilla ja fyysisen suorituskyvyn testeillä. Osatutkimuksissa II ja IV käytetyt rekisteriaineistot olivat peräisin kymmenen Suomen kuntaa kattavasta Kunta10-tutkimuksesta. Tutkimus käsitti kuntiin vuosina 1994-2005 kokopäiväisesti työllisyystuella työllistetyt pitkäaikaistyöttömät (> 12 kk) henkilöt (n=18 944), joita seurattiin kuusi vuotta ensimmäisen tukityöjakson päättymisen jälkeen. Työllistymisen ja työllisyystrajektorien determinantteja tutkittiin logistisen regressioanalyysin avulla. Trajektorit eriteltiin latentin kasvun malleilla käyttäen vasteena nolla-inflatoitua (Poisssonjakautunutta) työllisyyttä.

Osatutkimuksen I mukaan henkilöt, jotka saivat hyvät tulokset käsipainojen nostotestissä, makuulta-istumaan testissä ja kyykistymistestissä, työllistyivät vastaavasti lähes viisi, seitsemän ja yhdeksän kertaa todennäköisemmin, ikä- ja sukupuolivakioinnin jälkeenkin. Osatutkimuksessa II vaikeista alaselkäkivuista kärsivät työllistyivät epätodennäköisemmin kuin kivuttomat; tulos oli samanlainen myös sen jälkeen kun puuttuvat muuttujat oli imputoitu. Tutkimuksissa III ja IV trajektorianalyysi tuotti neljä erityyppistä työllisyysuraa: ’vahvistunut’ (suhteellisen vakaa työssäolo koko seuranta-ajan, 77% tutkituista), ’viivästynyt’ (alun vähäinen työssäolo lisääntyi myöhempinä vuosina, 6% tutkitusta), ’poistuneet’ (työssäolo vähentyi seurannan loppua kohti, 10%), ja ei-työssäolijat (ei juurikaan työssä seuranta-aikana, 7%). Vaikeista mielenterveysongelmista kärsivät päätyivät todennäköisemmin ’poistuneiden’ ja ’ei-työssäolijoiden’ trajektoriryhmiin. Osatutkimuksen IV mukaan henkilöt joilla oli yli 30 sairauspoissaolopäivää tukityöjakson aikana päätyivät edellä mainituille trajektorille todennäköisemmin kuin ne joilla oli 0-10 ≤ poissaolopäivää; riski oli suurempi nuorilla (<45 v) kuin vanhoilla (45-60 v).

Osatutkimusten tulokset osoittivat, että huono terveys heikentää työttömän mahdollisuuksia työllistyä. Lisäksi havaittiin, että huonon terveyden vaikutus työllistymiseen riippui terveysongelman laadusta. Sairaus ja työttömyys voivat muodostaa toisiaan pahentavan kaksoiskuormituksen. Heille tulisi olla tarjolla riittävästi tukea, myös terveys- ja kuntoutuspalveluja, jotta heidän edellytyksensä työllistyä paranisivat. Tukitoimien tuloksellisuus ja osuvuus voisi kohentua, jos ne räätälöitäisiin myös osallistujien terveysongelmien laadun pohjalta.

Poor health is a potential risk factor for being unemployed, but whether and how specific physical health problems affect employment status is largely unexplored. Moreover, little is known about the labor market attachment trajectories of re-employed people. This thesis investigated the association of muscular fitness (Study I) and musculoskeletal pain (Study II) with re-employment. The thesis characterized the labor market attachment trajectories of re-employed people and assessed whether specific chronic diseases (Study III) and previous sickness absence (Study IV) influenced these trajectories.

Data for Studies I and II were derived from the Career Health Care project, which was a three-year health intervention trial that was launched in 2002-2003. Participants in the project were unemployed people (n = 539) who took part in active labor market policy measures; they were subsequently followed up for three years. Survey questionnaire (sociodemographic characteristics, health status and employment history) and laboratory assessment (physical performance tests) were used to collect data. Data for Studies III and IV came from the register of the Finnish Public Sector study, which covered 10 municipalities in Finland. From that study, 18 944 long-term (> 12 months) unemployed people with first subsidized re-employment as fulltime employees in 1994-2005 were recruited and followed for six years. Logistic regression was used to investigate the determinants of re-employment and labor market attachment. Latent class growth model with Zero-Inflated Poisson was used to characterize labor market attachment trajectories.

In Study I, after adjusting for age and gender, compared to participants with poor fitness test performance, those with good performance in dynamic lift, sit-up, and squatting tests, were nearly five, seven, and nine times more likely to regain employment, respectively. In study II, both in results from complete-case and multiple-imputation analyses, participants with severe pain in the lower back were less likely to be re-employed than those without pain. In Studies III, four distinct labor market attachment trajectories were derived, namely: strengthening (a relatively stable attachment throughout the follow-up time, comprising 77% of participants), delayed (initial weak attachment increasing later; 6%), leavers (attachment declined with time; 10%), and noneattached (weak attachment throughout the study period; 7%). Those with severe mental problems (compared to those without) were more likely to belong in the “leavers” and “none-attached” trajectories. In Study IV, those with >30 days of sickness absence compared to those with 0-10 ≤ days of sickness absence were more likely to belong in the “leavers” and “none-attached” trajectories. The risk was particularly higher among people younger than 45 years compared to those aged 45-60 years. Findings from these studies confirm that among unemployed people, poor health is a risk factor for subsequently finding a job. The results also demonstrated that the influence of poor health on future employment may depend on the type of health conditions. Sick unemployed people may face a double burden by virtue of their health and for the fact that they are not employed. It is important therefore to provide them with adequate support, including health care and rehabilitation in order to enhance their chances of gaining employment. Disentangling the specific health problems suffered by unemployed people may help to provide them with more targeted interventions, consequently increasing their employment outcomes.