Porakone, ukulele ja mölkky: Lainattavat esineet Vaara-kirjastoissa ja Helsingin kaupunginkirjastossa
Pääskyvuori, Ida (2019)
Pääskyvuori, Ida
2019
Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-12-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201911165996
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201911165996
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa millaisia lainattavien esineiden aineistoja Pohjois-Karjalan Vaara-kirjastojen ja Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmista on lainattavissa, ja millaisin perustein erilaisten esineiden hankintaa on näissä kirjastoissa perusteltu. Lainattavat esineet määritellään tässä tutkimuksessa sellaisiksi ei-kirjallisiksi lainattaviksi aineistoiksi, joihin eivät kuulu musiikkiäänitteet, muut äänitteet, videot ja DVD- tai Blu-ray-levyt.
Lainattavien esineiden valikoima on kasvanut ja monipuolistunut Suomen yleisten kirjastojen kokoelmissa 2010-luvun aikana. Esineiden lisääminen kirjastojen valikoimiin on jakanut mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toisaalta niiden on nähty sopineen yhteen joidenkin kirjaston perinteisten tavoitteiden kanssa – esimerkiksi soittimien lainaamisen on katsottu tukevan asiakkaiden musiikkiharrastusta. Toisaalta on myös esitetty huolestuneita arvioita, että esinelainaus ohjaisi jo ennestään niukkoja resursseja pois kirjaston ydintehtävistä, kuten lukemisen edistämisestä.
Tässä tutkimuksessa esineiden hankintaperusteita selvitettiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin kaikkiin Vaara-kirjastoihin ja Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteisiin toukokuussa 2019. Kyselyyn saatiin vastauksia 12 Vaara-kirjastojen työntekijältä ja kuudelta Helsingin kaupunginkirjaston työntekijältä. Kyselylomakkeen muotoiluun otettiin mallia Michnikin ja Erikssonin (2014) samasta aiheesta tekemästä tutkimuksesta Ruotsin yleisissä kirjastoissa. Tässä tutkimuksessa saatuja vastauksia myös vertaillaan Michnikin ja Erikssonin tutkimuksessaan saamiin tuloksiin. Kyselyn tulokset analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin siten, että vastauksista tunnistettiin esiin nousevia laajempia perusteluiden teemoja. Vastauksissa eri esinekategorioita, kuten lautapelejä ja liikuntavälineitä, tarkasteltiin erikseen. Vaara-kirjastojen ja Helsingin kaupunginkirjaston vastaajaryhmien tuloksia myös vertailtiin keskenään läpi analyysin.
Tutkimuksen tulokset eivät ole pienen vastaajajoukon vuoksi yleistettävissä muihin Suomen yleisiin kirjastoihin, mutta ne tarjoavat joitakin mielenkiintoisia huomioita Vaara-kirjastojen ja Helsingin kaupunginkirjaston lainattavien esineiden valikoimista ja hankinnan perusteluista. Tulosten perusteella näistä kirjastoista vaikuttaisi olevan laajimmin saatavilla lautapelejä ja videopelejä, sekä liikuntavälineitä ja soittimia. Työkaluja oli saatavissa jonkin verran, mutta ei kovin laajasti. Lisäksi kirjastoista löytyi melko paljon erilaisia sekalaisia esineitä, jotka eivät sopineet mihinkään kyselylomakkeen valmiista kategorioista. Esinevalikoimasta ei kuitenkaan saatu tässä tutkimuksessa suppeaksi jääneen vastaajamäärän vuoksi täysin kattavaa kuvaa.
Mainintojen määrän perusteella tärkeimmiksi hankintaperusteiksi nousivat aineistojen kysyntään sekä korkeaan hintaan ja tätä kautta tasa-arvon edistämiseen, ja asiakkaiden harrastustoiminnan tukemiseen liittyvät perustelut. Aineistojen hinta ja esineiden hankkiminen kirjastoon asiakastoiveiden perusteella nousivat esiin laajimmin kaikkien esineiden kohdalla. Michnikin ja Erikssonin (2014) tutkimukseen verrattuna uusien asiakkaiden houkuttelu kirjastoon ei tullut tässä tutkimuksessa esiin juuri lainkaan, kun taas ruotsalaistutkimuksessa tämä nousi yhdeksi tärkeimmistä perusteluista. Muilta osin tuloksista oli tunnistettavissa melko paljon yhtäläisyyksiä.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että lainattavien esineiden hankintaa perustellaan kirjastoissa varsin moninaisin ja osin esinetyypistä ja kirjastosta riippuen vaihtelevin argumentein. Esineille on kirjastoissa kiistatta kysyntää, ja ainakin jossain määrin niiden tarjoamiselle on löydettävissä perusteluita kirjaston perinteisesti keskeisistä tavoitteista.
Lainattavien esineiden valikoima on kasvanut ja monipuolistunut Suomen yleisten kirjastojen kokoelmissa 2010-luvun aikana. Esineiden lisääminen kirjastojen valikoimiin on jakanut mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toisaalta niiden on nähty sopineen yhteen joidenkin kirjaston perinteisten tavoitteiden kanssa – esimerkiksi soittimien lainaamisen on katsottu tukevan asiakkaiden musiikkiharrastusta. Toisaalta on myös esitetty huolestuneita arvioita, että esinelainaus ohjaisi jo ennestään niukkoja resursseja pois kirjaston ydintehtävistä, kuten lukemisen edistämisestä.
Tässä tutkimuksessa esineiden hankintaperusteita selvitettiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin kaikkiin Vaara-kirjastoihin ja Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteisiin toukokuussa 2019. Kyselyyn saatiin vastauksia 12 Vaara-kirjastojen työntekijältä ja kuudelta Helsingin kaupunginkirjaston työntekijältä. Kyselylomakkeen muotoiluun otettiin mallia Michnikin ja Erikssonin (2014) samasta aiheesta tekemästä tutkimuksesta Ruotsin yleisissä kirjastoissa. Tässä tutkimuksessa saatuja vastauksia myös vertaillaan Michnikin ja Erikssonin tutkimuksessaan saamiin tuloksiin. Kyselyn tulokset analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin siten, että vastauksista tunnistettiin esiin nousevia laajempia perusteluiden teemoja. Vastauksissa eri esinekategorioita, kuten lautapelejä ja liikuntavälineitä, tarkasteltiin erikseen. Vaara-kirjastojen ja Helsingin kaupunginkirjaston vastaajaryhmien tuloksia myös vertailtiin keskenään läpi analyysin.
Tutkimuksen tulokset eivät ole pienen vastaajajoukon vuoksi yleistettävissä muihin Suomen yleisiin kirjastoihin, mutta ne tarjoavat joitakin mielenkiintoisia huomioita Vaara-kirjastojen ja Helsingin kaupunginkirjaston lainattavien esineiden valikoimista ja hankinnan perusteluista. Tulosten perusteella näistä kirjastoista vaikuttaisi olevan laajimmin saatavilla lautapelejä ja videopelejä, sekä liikuntavälineitä ja soittimia. Työkaluja oli saatavissa jonkin verran, mutta ei kovin laajasti. Lisäksi kirjastoista löytyi melko paljon erilaisia sekalaisia esineitä, jotka eivät sopineet mihinkään kyselylomakkeen valmiista kategorioista. Esinevalikoimasta ei kuitenkaan saatu tässä tutkimuksessa suppeaksi jääneen vastaajamäärän vuoksi täysin kattavaa kuvaa.
Mainintojen määrän perusteella tärkeimmiksi hankintaperusteiksi nousivat aineistojen kysyntään sekä korkeaan hintaan ja tätä kautta tasa-arvon edistämiseen, ja asiakkaiden harrastustoiminnan tukemiseen liittyvät perustelut. Aineistojen hinta ja esineiden hankkiminen kirjastoon asiakastoiveiden perusteella nousivat esiin laajimmin kaikkien esineiden kohdalla. Michnikin ja Erikssonin (2014) tutkimukseen verrattuna uusien asiakkaiden houkuttelu kirjastoon ei tullut tässä tutkimuksessa esiin juuri lainkaan, kun taas ruotsalaistutkimuksessa tämä nousi yhdeksi tärkeimmistä perusteluista. Muilta osin tuloksista oli tunnistettavissa melko paljon yhtäläisyyksiä.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että lainattavien esineiden hankintaa perustellaan kirjastoissa varsin moninaisin ja osin esinetyypistä ja kirjastosta riippuen vaihtelevin argumentein. Esineille on kirjastoissa kiistatta kysyntää, ja ainakin jossain määrin niiden tarjoamiselle on löydettävissä perusteluita kirjaston perinteisesti keskeisistä tavoitteista.