Rintasyöpäseulonta: Kiistanalainen keino kamppailussa rintasyöpää vastaan
Pajuvirta, Tiina (2019)
Pajuvirta, Tiina
2019
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-11-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201911155993
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201911155993
Tiivistelmä
Syöpäseulontoja on tehty vuosikymmenien ajan, mutta erityisesti varhaiseen havaitsemiseen perustuvien seulontojen vaikuttavuus on noussut kiistanalaiseksi, sillä monien syöpäseulontojen kohdalla haitat on arvioitu liian suuriksi vähäisiin hyötyihin nähden. Rintasyöpäseulonnat aloitettiin monissa maissa noin 30 vuotta sitten aiemmin 1960-luvulla alkaneiden rintasyöpäseulontatutkimusten tulosten perusteella, joissa rintasyöpäseulonnan arveltiin laskevan kuolleisuutta rintasyöpään. Sittemmin monissakaan tutkimuksissa ei ole pystytty osoittamaan seulonnan laskevan kuolleisuutta, joten tässä tutkielmassa tavoitteeksi muodostui selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, millaisia ovat rintasyöpäseulonnan hyödyt. Lisäksi tarkoitus oli selvittää millaisia haittoja seulonta aiheuttaa, ja millaiseksi muodostuu haittojen ja hyötyjen välinen suhde. Näiden pohjalta haluttiin löytää vastauksia kysymykseen: voiko rintasyöpäseulontaa pitää hyväksyttävänä?
Tutkimuskirjallisuus perustui kansainvälisiin tieteellisiin tutkimusartikkeleihin, joissa arviot rintasyöpäseulonnan vaikutuksista olivat vaihtelevia. Tutkielmassa keskityttiin absoluuttisiin vaikutuksiin suhteellisen sijaan aina kun se oli mahdollista, koska haluttiin muodostaa käsitys siitä, millaisia vaikutukset ovat, jos lähtötason riski otetaan huomioon. Tutkimustulosten perusteella pääteltiin, että rintasyöpäseulonta vähentää rintasyöpäkuolleisuutta korkeintaan vähän tai ei lainkaan. Rintasyöpäseulonta ei ole tutkimusten mukaan täyttänyt sille asetettuja odotuksia, koska sen ei voida osoittaa laskevan rintasyöpäkuolleisuutta varsinkaan nykyisessä tilanteessa, jossa rintasyövän hoitomuodot ovat kehittyneet merkittävästi verrattuna ensimmäisiin rintasyöpäseulontaa koskeviin tutkimuksiin.
Seulonnan havaittiin aiheuttavan runsaasti vakavuudeltaan ja kestoltaan vaihtelevia haittavaikutuksia. Vakavimpana haittana näyttäytyivät ylidiagnosoidut syöpätapaukset, jotka johtavat tarpeettomiin syöpähoitoihin. Nämä hoidot lisäsivät potilaan riskiä muihin vakaviin, jopa kuolemaan johtaviin sairauksiin. Muita yleisiä haittoja olivat esimerkiksi väärät positiiviset tulokset, jotka aiheuttivat erityisesti psyykkistä kuormitusta jatkotutkimuksiin kutsutuille. Myös rintasyöpäseulonnassa saatu ionisoiva säteily on haitallista, lisäten riskiä sairastua rintasyöpään tai kuolla siihen. Kokonaisuutena arvioiden rintasyöpäseulonnan haitat näyttäytyivät liian suurina verrattuna parhaimmillaankin pieniin hyötyihin. Kehittyneet rintasyöpähoidot pienentävät entisestään seulonnan potentiaalia laskea rintasyöpäkuolleisuutta. Lisääntynyt ymmärrys rintasyövän moninaisesta taudinkuvasta osoitti nykyisen varhaiseen havaitsemiseen perustuvan rintasyöpäseulonnan olevan väärä lähestymistapa kamppailussa rintasyöpää vastaan. Tutkielmassa päädyttiin kyseenalaistamaan rintasyöpäseulonnan hyväksyttävyys ja ehdotettiin arvioitavaksi uudelleen edellytyksiä jatkaa seulontaa. Seulontaa ei tässä tutkielmassa esiteltyjen tutkimustulosten pohjalta voitu nähdä tarkoituksenmukaisena keinona vähentää rintasyöpäkuolleisuutta.
Tutkimuskirjallisuus perustui kansainvälisiin tieteellisiin tutkimusartikkeleihin, joissa arviot rintasyöpäseulonnan vaikutuksista olivat vaihtelevia. Tutkielmassa keskityttiin absoluuttisiin vaikutuksiin suhteellisen sijaan aina kun se oli mahdollista, koska haluttiin muodostaa käsitys siitä, millaisia vaikutukset ovat, jos lähtötason riski otetaan huomioon. Tutkimustulosten perusteella pääteltiin, että rintasyöpäseulonta vähentää rintasyöpäkuolleisuutta korkeintaan vähän tai ei lainkaan. Rintasyöpäseulonta ei ole tutkimusten mukaan täyttänyt sille asetettuja odotuksia, koska sen ei voida osoittaa laskevan rintasyöpäkuolleisuutta varsinkaan nykyisessä tilanteessa, jossa rintasyövän hoitomuodot ovat kehittyneet merkittävästi verrattuna ensimmäisiin rintasyöpäseulontaa koskeviin tutkimuksiin.
Seulonnan havaittiin aiheuttavan runsaasti vakavuudeltaan ja kestoltaan vaihtelevia haittavaikutuksia. Vakavimpana haittana näyttäytyivät ylidiagnosoidut syöpätapaukset, jotka johtavat tarpeettomiin syöpähoitoihin. Nämä hoidot lisäsivät potilaan riskiä muihin vakaviin, jopa kuolemaan johtaviin sairauksiin. Muita yleisiä haittoja olivat esimerkiksi väärät positiiviset tulokset, jotka aiheuttivat erityisesti psyykkistä kuormitusta jatkotutkimuksiin kutsutuille. Myös rintasyöpäseulonnassa saatu ionisoiva säteily on haitallista, lisäten riskiä sairastua rintasyöpään tai kuolla siihen. Kokonaisuutena arvioiden rintasyöpäseulonnan haitat näyttäytyivät liian suurina verrattuna parhaimmillaankin pieniin hyötyihin. Kehittyneet rintasyöpähoidot pienentävät entisestään seulonnan potentiaalia laskea rintasyöpäkuolleisuutta. Lisääntynyt ymmärrys rintasyövän moninaisesta taudinkuvasta osoitti nykyisen varhaiseen havaitsemiseen perustuvan rintasyöpäseulonnan olevan väärä lähestymistapa kamppailussa rintasyöpää vastaan. Tutkielmassa päädyttiin kyseenalaistamaan rintasyöpäseulonnan hyväksyttävyys ja ehdotettiin arvioitavaksi uudelleen edellytyksiä jatkaa seulontaa. Seulontaa ei tässä tutkielmassa esiteltyjen tutkimustulosten pohjalta voitu nähdä tarkoituksenmukaisena keinona vähentää rintasyöpäkuolleisuutta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8907]