Male Involvement in Maternal Health in Rural Malawi

Abstract

Äitiyskuolleisuus on edelleen vakava ongelma alhaisen tulotason maissa huolimatta vuosikymmenten työstä tilanteen parantamiseksi. Yksi laajalti tunnustettu strategia äitiysterveyden edistämiseksi on miesten osallistaminen. Kuitenkin nykyisinkin alhaisen tulotason maissa hyvin harva mies osallistuu vaimonsa kanssa äitiyshuollon palveluihin ja miesten roolista yhteisötasolla tiedetään vain vähän. Näin ollen miesten osallistamisen edut jäävät hyödyntämättä.

Malawissa, eteläisessä Afrikassa, äitiysterveyden ongelmina ovat etenkin äitiyskuolleisuus, teiniraskaudet ja HIV, ja miesten osallistuminen äitiyshuollon palveluihin on vähäistä. Väitöskirjatutkimuksen alkaessa vuonna 2006, Malawissa laajennettiin äitiysneuvolan HIV-palveluita ja tietoa miesten roolista tarvittiin suunnitelmien tueksi.

Tämän kansanterveyden alaan kuuluvan väitöskirjatutkimuksen tavoite oli tuottaa tietoa miesten näkemyksistä ja osallistumisesta äitien terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen Malawin maaseudulla. Tutkimus on osa pitkään jatkunutta lisääntymisterveyden alan yhteistyötä Tampereen yliopiston ja Malawi College of Medicine:n välillä Mangochin alueella Malawissa ja se pyrkii tuottamaan lisätietoa äitiyskuolleisuuden taustatekijöistä. Tutkimus koostuu kahdesta osasta.

Ensimmäisessä osassa selvitettiin miesten näkemyksiä raskaudenaikaisesta HIV:sta ja heidän rooliaan äitiysneuvolan HIV:n testauksessa. Toisessa osassa tutkittiin miesten näkemyksiä heidän roolistaan raskauden ja synnytyksen aikana ja erityisesti hoitoonhakeutumisessa raskaus- tai synnytyskompilikaatioiden sattuessa.

Ensimmäisessä osassa menetelmänä olivat miesten ryhmäkeskustelut (n=11) sekä kyselytutkimus (n=388), jolla kartoitettiin ryhmäkeskusteluissa esiin tulleiden näkemysten yleisyyttä. Sensitiivisten vastausten luotettavuutta selvitettiin itsehaastattelumenetelmällä. Toisessa osassa miesten kyselytutkimuksessa (n=389) ilmennyttä hoitoonhakeutumisen ongelmaa tutkittiin tarkemmin komplikaation kokeneiden pariskuntien miesten ja naisten sekä avaintiedottajien laadullisilla yksilöhaastatteluilla (n=30). Tulokset osoittivat, että miehet välittivät vaimonsa raskaudenaikaisesta hyvinvoinnista. Raskaudenaikaiset terveysongelmat johtuivat heidän käsityksensä mukaan usein heikosta ravitsemuksesta tai huonoista elinoloista, mutta myös aviomieheltä saaduista sukupuolitaudeista ja lähisuhdeväkivallasta. Miehet pitivät tietojaan äitiysterveydestä riittämättöminä päätöksentekoon hoitoonhakeutumisesta. Heidän tiedoissaan olikin joitakin merkittäviä aukkoja, esimerkiksi raskaudenaikaisia kouristuksia pidettiin noituuden aiheuttamina.

Vaikka hyvin harva miehistä oli ollut mukana äitiyshuollon palveluissa, he osallistuivat yhteisötasolla monin tavoin äitiysterveyteen liittyviin asioihin. He tukivat vaimoaan tarjoamalla ravitsevaa ruokaa, vähentämällä heidän työtaakkaansa ja tarjoamalla rahaa ja apua äitiyshuollon palveluihin hakeutumisessa. Miehillä oli tärkeä rooli päätöksenteossa hoitoon hakeutumisessa, koska he ansaitsivat pääosan perheen tuloista ja heillä oli perinteisen perheenpään roolin tuoma auktoriteetti. Naisilla ei ollut sananvaltaa omasta hoitoon hakeutumisestaan, vaan heidän tuli totella ensisijaisesti miestään ja myös omia vanhempiaan. Rahan ja kuljetusmahdollisuuksien puute olivat tärkeimmät hoitoon hakeutumista estävät tekijät miesten näkökulmasta.

Äitiysneuvolan HIV-testauksesta miehet toivoivat voivansa päättää rauhassa perheen kesken. He toivoivat myös saavansa tukea mahdollisen HIV-diagnoosin jälkeen, jotta perhe välttyisi riidoilta ja avioerolta. Miesten osallistumista äitiysneuvolan HIV-testaukseen estivät heidän pelkonsa HIV-positiivisesta testituloksesta ja kokemus äitiysneuvolasta vain naisille kuuluvana alueena.

Tulosten pohjalta suositellaan, että miehille tarjotaan suoraan heidän tarpeisiinsa vastaavaa tietoa äitiysterveydestä. Miesten tärkeä rooli äitiysterveyden edistämisessä yhteisötasolla tulee tunnustaa ja sitä tulee tukea. Äitiyshuollossa mukaan lukien HIVtestauksessa tulee vahvistaa miesten varhaista osallistumista sekä pariskuntia tukevaa lähestymistapaa. Hoitoon hakeutumista ja miesten osallistumista rajoittaviin taustatekijöihin, etenkin HIViin liittyvään stigmaan ja köyhyyteen tulee puuttua.

Maternal death and illness remain a pertinent problem in low-income countries and the poor areas in many middle-income countries despite of decades of various interventions. Involving male partners has long been acknowledged as an important strategy to improve the health of pregnant mothers and their families. Very few male partners take part in maternal health services and little is known about men's contribution to maternal health at the community level. The possibility to improve maternal health by involving men remains a missed opportunity.

Malawi, a low-income country in southeast Africa, faces high maternal mortality, and male-partner involvement in maternal health is limited. At the time of the study in 2006, HIV testing and treatment in antenatal care was being scaled up in the country, and knowledge about how to involve male partners was essentially needed.

The aim of this doctoral thesis in the field of public health is to explore husbands' perceptions of and their role in maternal health and wellbeing in rural Malawi. The thesis is part of the long-term reproductive and child-health research collaboration between the University of Tampere and the Malawi College of Medicine in the rural Mangochi district, Malawi. The thesis consists of two parts. Part 1 investigates men's perceptions of HIV in pregnancy and their specific role as husbands in relation to voluntary counselling and HIV testing in antenatal care. Part 2 explores how husbands perceive their role during pregnancy and delivery and in seeking health care for pregnancy complications.

A mixed-methods design with focus group discussions, in-depth interviews and cross-sectional surveys was applied. In part 1, 11 focus- group discussions were held to explore men's perceptions and then a survey with 388 men in reproductive age was conducted to find out frequencies of the attitudes and practices. The survey contained a self-interview component to assess accuracy of responses to sensitive questions. In part 2, a survey with men (n= 389) was first conducted, then 30 indepth interviews with husbands, wives and key informants were held to elaborate on the complex phenomenon of seeking health care for pregnancy complications that arose in the survey.

According to the findings, the husbands were concerned for the health of their pregnant wives. They perceived health problems in pregnancy to be due mainly to poor life circumstances such as inadequate nutrition. They acknowledged that husbands can negatively affect pregnancy health if they exercise physical violence towards their wives or engage in extramarital, unprotected sex. Men regarded their knowledge on maternal health insufficient to make sound decisions when seeking health care for their pregnant wives. Some crucial misconceptions, such as convulsions being caused by witchcraft, prevailed.

Very few men had joined their wives to attend maternal health services. At the community level, husbands supported their wives emotionally, financially and in practical matters. They were actively involved in planning for the birth, made decisions on health-care seeking and provided transport to maternal health services.

The husband's power to decide on health-care seeking was justified by his economic resources and position as the head of the household. The wife had no power to decide but had to obey her husband, whom she depended on for long-term support. A shortage of money and lack of transport posed significant barriers to timely seeking for maternal health care.

Men stressed that the couple needs to decide jointly about HIV testing in antenatal care and that they need health workers to assist them in disclosing HIVpositive test results to their spouses. Men’s fear of being tested for HIV and their perception of maternal health services as female territory were the main barriers for them to participate in maternal health services.

A recommendation based on the findings is that men are given access to maternal health information tailored to their needs. Men's significant roles at the community level should be acknowledged and supported. Male involvement interventions need to adopt a gender-sensitive approach that supports couple dynamics and early involvement of men in maternal health services and antenatal HIV testing. For a sustainable change, underlying factors that pose barriers to male involvement and health-care seeking in emergencies, especially HIV-related stigma and poverty, should be addressed.