Accepting Robots as Assistants: A Social, Personal, and Principled Matter

Abstract

Neljästä tutkimusartikkelista koostuva väitöstutkimus analysoi ja vertailee robottien hyväksynnän sosiaalisia, psykologisia, sosiodemografisia ja kontekstuaalisia tekijöitä. Tutkimus antaa lisäksi ainutlaatuisen yleiskuvan robotiikan hyödyntämisestä ajassa, jolloin palvelualojen robotisaatiota ollaan vasta kehittelemässä. Tutkimuskysymysten teoreettisina viitekehyksinä toimivat robotisaatiovalmius työssä ja teknologian hyväksymismallit.

Ensimmäisessä tutkimusartikkelissa tarkasteltiin Euroopan unionin kansalaisten asenteita robotteja kohtaan (N = 54 552) hyödyntäen Eurobarometriaineistoja sekä maailmanpankin tilastoja. Toisessa artikkelissa vertailtiin yleisiä robottiasenteita ja robotisaatiovalmiutta kahdessa aineistossa, joista ensimmäinen oli Eurobarometristä poimittu suomalaisen väestön osaotos (n = 969) ja toinen tätä väitöstutkimusta varten kerätty suomalaisten hoitoalan ammattilaisten kyselyaineisto (N = 3 800). Kolmas artikkeli syventyi edelleen hoitoalan ammattilaisten robotisaatiovalmiuteen ja neljännessä artikkelissa tarkasteltiin hoitoalan ammattilaisten hoivarobotin uudelleenkäyttöaikomusta. Neljättä artikkelia varten hoitoalan ammattilaisten kyselyaineistosta poimittiin osaotos vastaajista, joilla oli hoivaroboteista omakohtaista kokemusta (n = 544).

Johdonmukaisimmin robottiasenteisiin olivat yhteydessä esimiesasema ja aikaisemmat kokemukset roboteista. Lisäksi hoitoalan ammattilaisten robottihyväksyntään olivat yhteydessä erityisesti minäpystyvyys, sosiaaliset normit, teknologiakiinnostus ja näkemykset teknologisesta työttömyydestä. Yhteisesti väitöskirjan osatutkimusten tulokset viittaavat siihen, että robottihyväksyntä riippuu vahvasti myös arvopohjaisista arvioinneista.

Vaikka robottien hyväksyntää työpaikalla voidaan edesauttaa koulutuksella ja osallistamalla henkilöstöä, olisi tunnistettava myös yksilölliset erot motivaatiossa käyttää robotteja sekä soveltaa tätä tietoa työn uudelleenjärjestelyissä ja työntekijöiden uusissa muutoksenjälkeisissä rooleissa. Robotin käyttämisen vapaaehtoisuus on entistä tärkeämpää tilanteissa, joissa robotin hyväksynnän takana on myös henkilökohtaisia tai jaettuja arvoja. Yhteiskehittämisen tulisi sisältää teknologian käytettävyysarvioiden lisäksi myös tilaisuuden ilmaista, ovatko teknologiat työntekijöiden mielestä työn arvoihin sopivia. Robotisaatio olisi siten tuotava yhteistoimintakeskusteluihin jo harkinta- ja suunnitteluvaiheissa.

Consisting of four separate studies, the aim of this dissertation is to identify and compare social, psychological, sociodemographic, and contextual determinants associated with robot acceptance at work. Analyzing robot acceptance among workers by using large datasets, this dissertation produces also exceptional information about experiences and outlooks concerning service robots. The research questions are based on theoretical frameworks of robotization readiness and technology acceptance.

The first study examined attitudes toward work-related robotization among EU citizens (N = 54,552) using Eurobarometer population samples and World Bank DataBank statistics. In the second study, general attitudes toward robots and workrelated robotization readiness were analyzed using a Finnish population sample (n = 969) and a Finnish care worker sample (N = 3,800), the latter of which was collected for this dissertation. The third study examined more closely the robotization readiness among healthcare professionals (N = 3,800), and the fourth study analyzed repeat intention to use robots among the minority of the healthcare professionals who reported firsthand experience with care robots (n = 544).

Most consistently, robot acceptance was found in respondents who had managerial status and prior experience with robots. Among Finnish healthcare professionals, robot acceptance was also associated with self-efficacy, perceived social norms, interest in technology, perceived effects on employment, and preference of a robot as an assistive tool referring to joint optimization between human and robotic skills. In addition, each of the four studies led to the conclusion that robot acceptance at work is associated with value-based considerations.

The findings provide information for developers and managers looking for ways to predict successful robotization in new fields of work. Although robot acceptance can be promoted in workplaces by educating and incorporating the staff into the technological change early on, individual differences in robot acceptance should be considered when reorganizing roles in the changing organization. The voluntariness of robot use is especially relevant in cases where value-based principles underlie the acceptance. Codesigning robot implementations with employees should include not only assessments of the technology’s usability but also personal and shared values. This calls for cooperation negotiations already at the contemplative, deliberating stage of the robotization.