Kollektiivinen kapasiteetti : Yhteisöllisyys pienen kunnan johtamisessa
Leponiemi, Ulriika (2019)
Leponiemi, Ulriika
Tampereen yliopisto
2019
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme of Administrative Sciences, Economics and Business Administration and Political Sciences
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-11-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1304-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1304-3
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yhteisöllisyyden ilmentymistä pienen kunnan johtamisessa. Tutkin sitä, minkälaisena yhteisöllisyys näyttäytyy sellaisissa kunnissa, joissa yhteisöllisyys on nostettu kuntajohtamisen keskiöön. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä yhteisöllisyydestä kunnassa: mitä yhteisöllisyys kunnan toiminnassa tarkoittaa ja mitkä tekijät mahdollistavat sen hyödyntämisen. Teen näkyväksi sen, minkälaisia merkityksiä yhteisöllisyydelle annetaan ja minkälaisissa asioissa se ilmenee kunnan johtamisessa ja toiminnassa.
Tarkastelen yhteisöllisyyttä kunnassa muodostuvana konstruktiona. Analysoin grounded theory -menetelmän avulla haastatteluaineistoa, haastateltavien puhuntaa yhteisöllisyydestä. Tarkoituksena ei siis ole vertailla kuntia tai erilaisia yhteisöllisyyden muotoja keskenään, vaan ylipäätään ymmartää sitä ilmiötä, mitä haastateltavat puheellaan kuvaavat. Tutkittuani yhteisöllisyyttä pienissä kunnissa näen yhteisöllisyyden tärkeänä ja arvokkaana resurssina. Tutkimukseni tarkoitus ei kuitenkaan ole julistaa yhteisöllisyyden ylivertaisuutta kaikissa kunnissa ja kaikissa tilanteissa. Sen sijaan esitän tapausten kautta, millaisia asioita yhteisöllisyyden nostamisesta johtamisen keskiöön on tutkimuskunnissa seurannut ja mitä ja miten yhteisöllisyys on saanut aikaan tietyissä tilanteissa ja tietyissä olosuhteissa.
Tutkimuksen näkökulmana ovat nimenomaisesti pienet kunnat ja niiden johtaminen, sillä lähtöoletuksena on, etta pienissä kunnissa olisi jotain erityistä, mikä parhaimmillaan voisi tukea niiden menestystä. Yhteisöllisyyden luoman sosiaalisen pääoman voidaan ajatella olevan resurssi ja rikkaus, josta oikealla ja "älykkäälla" johtamisella pystytään ammentamaan uutta kasvua kunnan elinvoimaisuudelle ja kuntalaisten hyvinvoinnille. Tavoitteena on ymmärtää, miten yhteisölliset käytännöt vaikuttavat johtamiseen ja organisointiin. Tutkimusta varten on haastateltu kuuden pienen suomalaisen kunnan johtoa. Huomioon on otettu kunnan kaksoisjohtajuus. Tutkimuksessa ei kuitenkaan eritellä poliittisen johtamisen vastauksia suhteessa virkatehtävässä toimiviin kunnanjohtajiin. Johtamista kunnassa käsitellään siis laajempana kokonaisuutena.
Tutkimukseni perusteella menestyksekkäät yhteisölliset hankkeet ovat saaneet alkunsa nimenomaisesti yhteisöstä, lähteneet siis alhaalta ylöspäin. Niitä ei ole annettu tai määrätty ylhäältäpäin johtamisen kautta. Ratkaisevaa kuitenkin on, miten johtaminen suhtautuu yhteisöllisyyteen. Yhdistävä johtaminen mahdollistaa eri intressiryhmien huomioon ottamisen sekä niiden tarpeiden ja resurssien yhdistämisen ja koordinoinnin. Yhteisöllisyys on yhdessä tekemistä. Se on yhteistä huolenpitoa ja asioiden hoitoa koko kuntayhteisön hyväksi. Aktiivinen toiminta tuo samalla myös elinvoimaa kuntaan. Se tuo erilaisia palveluita ja virikkeita kuntalaisille vahvistaen näin yhteisöllisyyttä. Mutta samaan aikaan se tekee myös ympäristöstä vetovoimaisemman ja edistää alueen yrityskannan kilpailukykyisyyttä vaikuttaen samalla positiivisesti sekä työllisyystilanteeseen että lopulta kuntatalouteen.
Johtajien puheessa yhteisöllisyys rakentuu yhteisön jäsenten välisissä suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Yhteisössä tullaan kuulluksi ja jokaisella jäsenellä on siihen annettavaa. Yhteisö vahvistuu yhdessä tekemisen ja yhteisten kokemusten kautta. Ratkaisevaa onkin, kuinka vahvaksi perusta muodostuu ja kuinka vahvasti yhteisö kykenee sitouttamaan jäsenistönsä. Aineistosta nousi keskeisinä elementteinä esiin kuntayhteisön vahvat juuret ja resilienssi, joiden varassa rakentui vahva perusta kuntalaisten rohkeallekin toiminnalle. Tämä yhteisön vahvuus loi turvallisen pohjan tehdä ja kehittää, positiivisen toimeliaisuuden, jolla yhteisö kykeni tuottamaan elinvoimaisuutta ja hyvää elamää kuntaan.
Tutkimukseni mukaan sellaisissa kunnissa, joissa yhteisöllisyyttä on onnistuttu hyödyntamään esimerkillisesti, yhteisöllisyys näyttäytyy kollektiivisena kapasiteettina. Kollektiivinen kapasiteetti, yhteisön kyvykkyys tehdä, toimia ja sopeutua yhdessä, ilmentää siis yhteisöllisyyden onnistumista. Yhteisöllisyys on paitsi syy kollektiivisen kapasiteetin syntymiselle, se on myös seuraus siitä. Onnistuneet kokemukset lisäävät tulevaisuudenuskoa ja näin ollen vahvistavat yhteisöa toimimaan entisestään. Kollektiivinen kapasiteetti rakentuu vahvan ja toimivan yhteisön kautta. Yhteisöllisyys näkyy kollektiivisena kapasiteettina, minkä hyödyntämisen johtaminen mahdollistaa.
Tarkastelen yhteisöllisyyttä kunnassa muodostuvana konstruktiona. Analysoin grounded theory -menetelmän avulla haastatteluaineistoa, haastateltavien puhuntaa yhteisöllisyydestä. Tarkoituksena ei siis ole vertailla kuntia tai erilaisia yhteisöllisyyden muotoja keskenään, vaan ylipäätään ymmartää sitä ilmiötä, mitä haastateltavat puheellaan kuvaavat. Tutkittuani yhteisöllisyyttä pienissä kunnissa näen yhteisöllisyyden tärkeänä ja arvokkaana resurssina. Tutkimukseni tarkoitus ei kuitenkaan ole julistaa yhteisöllisyyden ylivertaisuutta kaikissa kunnissa ja kaikissa tilanteissa. Sen sijaan esitän tapausten kautta, millaisia asioita yhteisöllisyyden nostamisesta johtamisen keskiöön on tutkimuskunnissa seurannut ja mitä ja miten yhteisöllisyys on saanut aikaan tietyissä tilanteissa ja tietyissä olosuhteissa.
Tutkimuksen näkökulmana ovat nimenomaisesti pienet kunnat ja niiden johtaminen, sillä lähtöoletuksena on, etta pienissä kunnissa olisi jotain erityistä, mikä parhaimmillaan voisi tukea niiden menestystä. Yhteisöllisyyden luoman sosiaalisen pääoman voidaan ajatella olevan resurssi ja rikkaus, josta oikealla ja "älykkäälla" johtamisella pystytään ammentamaan uutta kasvua kunnan elinvoimaisuudelle ja kuntalaisten hyvinvoinnille. Tavoitteena on ymmärtää, miten yhteisölliset käytännöt vaikuttavat johtamiseen ja organisointiin. Tutkimusta varten on haastateltu kuuden pienen suomalaisen kunnan johtoa. Huomioon on otettu kunnan kaksoisjohtajuus. Tutkimuksessa ei kuitenkaan eritellä poliittisen johtamisen vastauksia suhteessa virkatehtävässä toimiviin kunnanjohtajiin. Johtamista kunnassa käsitellään siis laajempana kokonaisuutena.
Tutkimukseni perusteella menestyksekkäät yhteisölliset hankkeet ovat saaneet alkunsa nimenomaisesti yhteisöstä, lähteneet siis alhaalta ylöspäin. Niitä ei ole annettu tai määrätty ylhäältäpäin johtamisen kautta. Ratkaisevaa kuitenkin on, miten johtaminen suhtautuu yhteisöllisyyteen. Yhdistävä johtaminen mahdollistaa eri intressiryhmien huomioon ottamisen sekä niiden tarpeiden ja resurssien yhdistämisen ja koordinoinnin. Yhteisöllisyys on yhdessä tekemistä. Se on yhteistä huolenpitoa ja asioiden hoitoa koko kuntayhteisön hyväksi. Aktiivinen toiminta tuo samalla myös elinvoimaa kuntaan. Se tuo erilaisia palveluita ja virikkeita kuntalaisille vahvistaen näin yhteisöllisyyttä. Mutta samaan aikaan se tekee myös ympäristöstä vetovoimaisemman ja edistää alueen yrityskannan kilpailukykyisyyttä vaikuttaen samalla positiivisesti sekä työllisyystilanteeseen että lopulta kuntatalouteen.
Johtajien puheessa yhteisöllisyys rakentuu yhteisön jäsenten välisissä suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Yhteisössä tullaan kuulluksi ja jokaisella jäsenellä on siihen annettavaa. Yhteisö vahvistuu yhdessä tekemisen ja yhteisten kokemusten kautta. Ratkaisevaa onkin, kuinka vahvaksi perusta muodostuu ja kuinka vahvasti yhteisö kykenee sitouttamaan jäsenistönsä. Aineistosta nousi keskeisinä elementteinä esiin kuntayhteisön vahvat juuret ja resilienssi, joiden varassa rakentui vahva perusta kuntalaisten rohkeallekin toiminnalle. Tämä yhteisön vahvuus loi turvallisen pohjan tehdä ja kehittää, positiivisen toimeliaisuuden, jolla yhteisö kykeni tuottamaan elinvoimaisuutta ja hyvää elamää kuntaan.
Tutkimukseni mukaan sellaisissa kunnissa, joissa yhteisöllisyyttä on onnistuttu hyödyntamään esimerkillisesti, yhteisöllisyys näyttäytyy kollektiivisena kapasiteettina. Kollektiivinen kapasiteetti, yhteisön kyvykkyys tehdä, toimia ja sopeutua yhdessä, ilmentää siis yhteisöllisyyden onnistumista. Yhteisöllisyys on paitsi syy kollektiivisen kapasiteetin syntymiselle, se on myös seuraus siitä. Onnistuneet kokemukset lisäävät tulevaisuudenuskoa ja näin ollen vahvistavat yhteisöa toimimaan entisestään. Kollektiivinen kapasiteetti rakentuu vahvan ja toimivan yhteisön kautta. Yhteisöllisyys näkyy kollektiivisena kapasiteettina, minkä hyödyntämisen johtaminen mahdollistaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4981]