Liikenteen sujuvuuden parantaminen tietyömailla

Abstract

Työn tavoitteena oli Uudenmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta tutkia mahdollisuuksia tietyömaan läpi kulkevan liikenteen sujuvuuden parantamiseksi sekä edellytyksiä tietyömaiden valtakunnallisen sujuvuusmittarin kehittämiselle. Työ toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena, jossa tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuus-, haastattelu- ja tapaustutkimusta. Kirjallisuustutkimuksessa selvitettiin, miten liikenteen sujuvuus käsitteenä on aiemmissa selvityksissä määritelty. Lisäksi kirjallisuuden avulla taustoitettiin haastattelututkimusta ja haettiin vahvistusta haastattelututkimuksessa ilmenneille asioille. Haastattelututkimuksessa selvitettiin maantietyömaiden parissa toimivien tilaajan ja urakoitsijoiden edustajien näkemyksiä nykyisistä toimintatavoista sekä niiden mahdollisista kehitystarpeista erityisesti liikenteen sujuvuuden kannalta. Tapaustutkimus koostui päällystystyömaalle toteutetuista mittausjärjestelyistä, joilla pyrittiin selvittämään ajoneuvotunnistuksen avulla päällystystyömaan aiheuttaman viivytyksen suuruutta ja sen vaihtelua eri ajoneuvojen, vuorokaudenaikojen ja viikonpäivien välillä. Liikenteen sujuvuus osoittautui terminä monitulkintaiseksi ja sen tarkempi määritelmä riippuu tarkastelunäkökulmasta. Sujuvuustekijöitä on lukuisia, joista tärkeimpiä ovat tienkäyttäjän tavoitenopeus tai -aika, matkanopeus, liikennemäärä ja olosuhdetekijät kuten tien ominaisuudet, keli tai liikenteenohjausratkaisut. Sujuvuutta voidaan tarkastella järjestelmätasolla erilaisin mittarein tai selvittää tienkäyttäjien kokemuksia haastatteluin ja kyselyin. Pyrittäessä parantamaan tietyömaan läpi kulkevan liikenteen sujuvuutta ovat arvioinnin kohteena myös vaikutukset työntekijöiden ja liikenteen turvallisuuteen sekä tietyömaan toteuttamiskustannuksiin. Tässä työssä haastatellut urakoitsijat ja ELY-keskuksen edustajat eivät ole kokeneet liikenteen sujuvuutta tietyömailla ongelmaksi. Haastatteluissa kuitenkin nousi esille liikenteen sujuvuutta tietyömailla suoraan tai välillisesti parantavia ratkaisuja. Selkeimmät haastatteluissa esiin nousseet sujuvuutta parantavat ratkaisut, jotka eivät heikennä turvallisuutta tai nosta juurikaan kustannuksia, ovat siltatyömaan liikennevalo-ohjauksen optimointi sekä nopeusrajoitusten nostaminen työaikojen ulkopuolella ohjeiden mukaisesti. Joidenkin haastateltujen hyväksi kokemien ratkaisujen toimivuutta ei ole arvioitu tai raportoitu aiemmissa tutkimuksissa. Tällaisten ratkaisujen hyödyt, haitat ja kustannukset tulisi selvittää riittävällä tarkkuudella, jotta ratkaisun käyttö tai poisjättäminen olisi läpinäkyvää ja perusteltua. Sujuvuusmittari mahdollistaisi tarkemmat kohdekohtaiset ja ennen kaikkea perustellut aikarajoitukset tietyömaakohteissa työskentelylle. Lisäksi sen myötä olisi mahdollista kehittää tilaajan bonus- ja sanktiomenettelyjä, jotta voidaan varmistua työn toteuttamisesta vaatimusten ja sopimusten mukaisesti. Sujuvuustiedon tuottaminen on välttämätöntä liikenteen sujuvuutta tietyömaalla kuvaavan mittarin muodostamiseksi. Suurin haaste sujuvuusmittarin muodostamisessa on työmaiden keskinäinen erilaisuus ja sen vuoksi mittarin muodostamisen edellytykset tulee tutkia perusteellisesti. Ajoneuvotunnistukseen perustuvalla konenäköanalyysilla tuotetun mittausjärjestelyn tekniikka osoittautui riittämättömäksi tulosten muodostamiseen tässä tutkimuksessa. Näin ollen mittaustuloksia ei saatu ja tapaustutkimuksen tuloksiksi jäivät liikennedatan analysoinnin sijaan kehitys- ja jatkotutkimustarpeet seuraavia mittaustutkimuksia ajatellen. Todennäköisesti työssä toteutetulla mittaustavalla voitaisiin kuitenkin parannustoimenpiteiden jälkeen tuottaa tietoa viivytyksistä.