The Readable Experimental Novel: Reading J. J. Abrams and Doug Dorst's S. and Mark Z. Danielewski's House of Leaves

Abstract

Käsittelen tässä pro gradu -tutkielmassa kahden kokeellisen romaanin luettavuutta. Kokeellinen kirjallisuus mielletään usein vaikeaselkoiseksi kirjallisuuden lajiksi, joka tarjoaa epämiellyttäviä lukukokemuksia. Näiden ennakkoluulojen vuoksi kokeellisten romaanien ei useinkaan odoteta nousevan myyntimenestyksiksi tai suuren yleisön suosimiksi klassikoiksi. Tällä vuosituhannella on kuitenkin ilmestynyt kaksi kokeellista romaania, jotka ovat odotusten vastaisesti osoittauttuneet erittäin suosituiksi ja laajasti luetuiksi teoksiksi. Nämä kaksi romaania ovat J. J. Abramsin ja Doug Dorstin teos S. sekä Mark Z. Danielewskin House of Leaves. Tutkielmani ehdottaa, että nämä romaanit ovat suosittuja nimenomaan luettavuutensa eli helppokäyttöisyytensä ja ymmärrettävyydensä vuoksi. Kokeellisten ja lukemista vaikeuttavien ominaisuuksien lisäksi romaanit sisältävät lukemista ja sisällön ymmärtämistä helpottavia elementtejä. Tutkielmani pohtii, mitä ominaisuuksia nämä ovat ja millaisia lukukokemuksia ne tuottavat.

Tutkielman teoriaosiossa esittelen romaanien monikerroksista rakennetta ja juonellista sisältöä, sekä määrittelen tutkimuksessa käytetyt lukuprosessin ja lukijan teoreettiset mallit. Romaanien kokeellisista ominaisuuksista tutkielmassa keskitytään erityisesti kerronnan pirstoutuneisuuteen, verkostorakenteeseen ja multimodaalisuuteen. Pirstoutuneisuus liitetään erityisesti paratekstin käsitteeseen, ja romaanien sisältämiä tekstikatkelmia käsitellään siten varsinaisena tekstinä sekä sitä ympäröivinä todellisina ja fiktiivisinä parateksteinä. Romaanien verkostorakenne litetään hypertekstin käsitteeseen, ja tämän avulla kuvataan romaanien tuottamaa epälineaarista lukuprosessia. Multimodaalisuudella tarkoitetaan romaanien tapaa käyttää kerronnassaan sekä kielellisiä, visuaalisia että kehollisia viestinnän keinoja. Lukuprosessi kuvataan viestintätilanteena, jossa kirjailijan tekstiin upottama informaatio välittyy lukijalle. Lukija puolestaan määritellään todelliseksi, fyysiseksi henkilöksi joka voi halutessaan hyödyntää tekstiin sidottuja lukijarooleja. Tutkielmassa ei näin ollen käsitellä todellisten lukijoiden ja tekstien välistä vuorovaikutusta, vaan lukija käsitetään kokoelmana hypoteettisia rooleja jotka ovat osa tutkittavia romaaneja.

Analyysiosa hyödyntää tätä teoriapohjaa kuvatessaan kolmea romaaneissa esiintyvää luettavuuden lähdettä. Ehdotan, että romaanien luettavuutta parantavat erityisesti niiden sisältämät genrekonventiot, niiden kerronnan tapojen lisäämä immersiivisyys sekä metatason leikillisyys. Genrekonventiot lisäävät luettavuutta ohjaamalla lukijan huomiota pois kokeellisista elementeistä, kun taas immersiivisyys ja itsetietoisuus lisäävät luettavuutta nimenomaan hyödyntämällä romaanien kokeellisuutta. Genrekonventioihin liittyvä analyysi liittyy siis tiukasti romaanien juonellisiin ja kerronnallisiin ratkaisuihin, kun taas immersiivisyys ja metatason leikillisyys ovat yhteydessä romaanien pirstoutuneisuuteen, verkkorakenteeseen sekä multimodaalisuuteen.