Essay on the economics of corruption
Kéïta, Kouramoudou (2019)
Kéïta, Kouramoudou
Tampere University
2019
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme of Administrative Sciences, Economics and Business Administration and Political Sciences
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1331-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1331-9
Tiivistelmä
Korruptio on tyypillisesti merkittävä sosiaalinen ja taloudellinen ongelma vähemmän kehittyneissä maissa, mutta sen piirteet ja seuraukset ovat jo pitkään olleet tuttuja myös kehittyneissä maissa. Korruptio kasvattaa epätasa-arvoa ja köyhyyttä, heikentää instituutioita, johtaa resurssien väärinkäyttöön, vääristää politiikkaa ja vaarantaa yksityisen sektorin kehityksen. Lisäksi korruptio vaikuttaa julkiseen keskusteluun, mielipideilmastoon ja kansalaisten käyttäytymiseen. Korruptiota on siis suitsittava kaikin keinoin.
Korruption taloudellisten vaikutusten empiirinen tutkimus käynnistyi 1990- luvulla. Tutkimusten mukaan korruptio on pääosin haitallista kansantaloudelle, mutta ei välttämättä kaikissa tapauksissa. Siitä voi olla jopa hyötyä, jos virallinen hallinto ja instituutiot ovat kelvottomia. Korruption vaikutus kansantalouden suorituskykyyn on hyvin monisyinen.
Väitöskirjassa tarkastellaan korruption vaikutusta talouskasvuun maailman 99 maassa vuosina 2006–2014. Yleinen havainto on, että korruptio heikentää talouskasvua, kun maassa on poliittista epävakautta, väkivaltaa ja terrorismia. Korruptio myös voimistaa virallisen hallinnon heikkouden kielteisiä kasvuvaikutuksia. Väitöskirjassa osoitetaan kuitenkin myös, että korruptio saattaa joskus toimia toiseenkin suuntaan. Korruptiolla voi olla positiivisia vaikutuksia, jos hallinto on poliittisesti jyrkkää ja tehotonta, sääntely estää yksityisen sektorin kehityksen ja oikeusvaltioperiaate ei toimi. Tällaisissa tapauksissa korruptio saattaa lieventää hallinnon virheiden negatiivisia kasvuvaikutuksia. Niin sanottu "tehokkaan korruption hypoteesi" saa siis osittaista tukea.
Väitöskirjassa paneudutaan huonon hallinnon ja korruption väliseen syy- seuraussuhteeseen. Huono hallinto mahdollistaa sinänsä korruption, mutta poliitikot ja byrokraatit saattavat myös tarkoituksellisesti vääristää hallintoaan synnyttääkseen itselleen hyödyllistä korruptiota. Asiaa tutkitaan 117 maan aineistolla ajanjaksolla 1996–2013. Syy-yhteys on yksisuuntainen, kun vastuu korruptioon puuttumisesta on heikosti määritelty. Kaksisuuntaista syy-yhteyttä esiintyy, kun maassa on poliittista epävakautta, väkivaltaa ja terrorismia, hallinto voimakaan poliittinen ja tehoton, sääntely estää yksityisen sektorin kehityksen ja oikeusvaltioperiaatteessa on vakavia puutteita.
Aikaisemmassa tutkimuksessa on laajalti paneuduttu korruption kasvuvaikutuksiin, mutta sen kytkentää taloussuhdanteisiin on tutkittu vähän. Väitöskirjassa asiaa tutkitaan 110 maan aineistolla vuosina 1984– 2011. Tulokset antavat osittaista tukea hypoteesille, että korruptio vähenee noususuhdanteessa, mutta lisääntyy talouden taantumassa. Suhdannevaikutus on erityisen selvä korkean tulotason maissa ja maissa, joissa oikeusvaltioperiaate on vahva. Matalan tulotason maissa ja niissä, joissa oikeusvaltioperiaate on heikko, nousukausi ei välttämättä vähennä (yleensä runsasta) korruptiota eikä laskukausi lisää sitä.
Väitöskirjassa tutkitaan myös korruption vaikutusta talouden kokonaistuottavuuteen. Ideana on, että korruptio voi vaikuttaa talouteen niin sanotun Solow-residuaalin kautta. Asiaa tarkastellaan 90 maan aineistolla vuosien 1996–2014 aikana. Havaintona on, että korruptio alentaa kokonaistuottavuutta, mutta kun verorasituksen vaikutus otetaan huomioon, korruption vaikutus kokonaistuottavuuden kääntyy positiiviseiksi. Toisin sanoen veronkorotukset voivat lieventää korruption tuottavuushaittoja.
Korruption taloudellisten vaikutusten empiirinen tutkimus käynnistyi 1990- luvulla. Tutkimusten mukaan korruptio on pääosin haitallista kansantaloudelle, mutta ei välttämättä kaikissa tapauksissa. Siitä voi olla jopa hyötyä, jos virallinen hallinto ja instituutiot ovat kelvottomia. Korruption vaikutus kansantalouden suorituskykyyn on hyvin monisyinen.
Väitöskirjassa tarkastellaan korruption vaikutusta talouskasvuun maailman 99 maassa vuosina 2006–2014. Yleinen havainto on, että korruptio heikentää talouskasvua, kun maassa on poliittista epävakautta, väkivaltaa ja terrorismia. Korruptio myös voimistaa virallisen hallinnon heikkouden kielteisiä kasvuvaikutuksia. Väitöskirjassa osoitetaan kuitenkin myös, että korruptio saattaa joskus toimia toiseenkin suuntaan. Korruptiolla voi olla positiivisia vaikutuksia, jos hallinto on poliittisesti jyrkkää ja tehotonta, sääntely estää yksityisen sektorin kehityksen ja oikeusvaltioperiaate ei toimi. Tällaisissa tapauksissa korruptio saattaa lieventää hallinnon virheiden negatiivisia kasvuvaikutuksia. Niin sanottu "tehokkaan korruption hypoteesi" saa siis osittaista tukea.
Väitöskirjassa paneudutaan huonon hallinnon ja korruption väliseen syy- seuraussuhteeseen. Huono hallinto mahdollistaa sinänsä korruption, mutta poliitikot ja byrokraatit saattavat myös tarkoituksellisesti vääristää hallintoaan synnyttääkseen itselleen hyödyllistä korruptiota. Asiaa tutkitaan 117 maan aineistolla ajanjaksolla 1996–2013. Syy-yhteys on yksisuuntainen, kun vastuu korruptioon puuttumisesta on heikosti määritelty. Kaksisuuntaista syy-yhteyttä esiintyy, kun maassa on poliittista epävakautta, väkivaltaa ja terrorismia, hallinto voimakaan poliittinen ja tehoton, sääntely estää yksityisen sektorin kehityksen ja oikeusvaltioperiaatteessa on vakavia puutteita.
Aikaisemmassa tutkimuksessa on laajalti paneuduttu korruption kasvuvaikutuksiin, mutta sen kytkentää taloussuhdanteisiin on tutkittu vähän. Väitöskirjassa asiaa tutkitaan 110 maan aineistolla vuosina 1984– 2011. Tulokset antavat osittaista tukea hypoteesille, että korruptio vähenee noususuhdanteessa, mutta lisääntyy talouden taantumassa. Suhdannevaikutus on erityisen selvä korkean tulotason maissa ja maissa, joissa oikeusvaltioperiaate on vahva. Matalan tulotason maissa ja niissä, joissa oikeusvaltioperiaate on heikko, nousukausi ei välttämättä vähennä (yleensä runsasta) korruptiota eikä laskukausi lisää sitä.
Väitöskirjassa tutkitaan myös korruption vaikutusta talouden kokonaistuottavuuteen. Ideana on, että korruptio voi vaikuttaa talouteen niin sanotun Solow-residuaalin kautta. Asiaa tarkastellaan 90 maan aineistolla vuosien 1996–2014 aikana. Havaintona on, että korruptio alentaa kokonaistuottavuutta, mutta kun verorasituksen vaikutus otetaan huomioon, korruption vaikutus kokonaistuottavuuden kääntyy positiiviseiksi. Toisin sanoen veronkorotukset voivat lieventää korruption tuottavuushaittoja.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4891]