Mustan paraatin ohimarssi: goottilainen musiikki Soundissa, Rumbassa ja Suosikissa vuosina 1978–1989
Jokinen, Oskari (2019)
2019
Historian tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-11-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201911055759
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201911055759
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään goottilaisen musiikin saamaa vastaanottoa suomalaisissa populaarimusiikkilehdissä vuosina
1978–1989. Diskurssianalyysin avulla tarkastellaan puhetapoja, joita goottilaista musiikkia käsiteltäessä käytettiin. Aikarajaus ulottuu goottilaisen musiikin ja synkän post-punkin syntyvuosista 1980-luvun lopulle, jolloin goottilaisen musiikin suurin suosio oli jo hiipunut. Tutkielman keskiössä on tyylilajin saama valtavirtainen huomio, jonka vuoksi tarkastelu kohdistuu valtavirtaisiin populaarimusiikkilehtiin. Aineistona käytetään aikakauden merkittävimpiä valtavirtaisia populaarimusiikkilehtiä Soundia, Rumbaa ja Suosikkia. Tutkielmassa kiinnitetään myös huomiota goottilaisen musiikin määritelmien kehittymiseen valtavirtaisessa keskustelussa sekä tyylilajiin liittyvän määrittelyn problematiikkaan.
Tutkielmassa ilmenee, miten goottilainen musiikki oli 1980-luvulla Suomessa näkyvä ja keskusteltu ilmiö, mutta sen saama huomio populaarimusiikkitutkimuksessa on vielä suppea. Tyylilaji oli 1980-luvulla lähes valtavirtainen ilmiö punkmusiikin ja post-punkin vanavedessä, mutta hiipui sittemmin alakulttuuri-ilmiöksi. Goottilainen musiikki otettiin aluksi positiivisesti vastaan, mutta sen valtavirtainen suosio rapautui nopeasti vuosikymmenen puolivälille tultaessa. Goottilainen tyylilaji sai kuitenkin 1980-luvun lopulla uudenlaista hyväksyntää, kun se oli asettunut alakulttuuriseen lokeroon.
Goottilaisen musiikkiin liittyvät puhetavat ovat keskeisesti sidoksissa yleisiin populaarimusiikkiin liittyviin puhetapoihin. Tutkielmassa tunnistetaan niin yleisiä rockdiskurssiin liittyviä puhetapoja kuin goottilaiselle musiikille erityisiä aiheita. Goottilaisen musiikin alun suosiota ja sittemmin koittanutta laskua selitetään tarkastelemalla puhetapoja liittyen musiikin synkkään ilmaisuun, sen uskottavuuteen ja kytkökseen rockmusiikin perinteeseen ja ideologiaan
1978–1989. Diskurssianalyysin avulla tarkastellaan puhetapoja, joita goottilaista musiikkia käsiteltäessä käytettiin. Aikarajaus ulottuu goottilaisen musiikin ja synkän post-punkin syntyvuosista 1980-luvun lopulle, jolloin goottilaisen musiikin suurin suosio oli jo hiipunut. Tutkielman keskiössä on tyylilajin saama valtavirtainen huomio, jonka vuoksi tarkastelu kohdistuu valtavirtaisiin populaarimusiikkilehtiin. Aineistona käytetään aikakauden merkittävimpiä valtavirtaisia populaarimusiikkilehtiä Soundia, Rumbaa ja Suosikkia. Tutkielmassa kiinnitetään myös huomiota goottilaisen musiikin määritelmien kehittymiseen valtavirtaisessa keskustelussa sekä tyylilajiin liittyvän määrittelyn problematiikkaan.
Tutkielmassa ilmenee, miten goottilainen musiikki oli 1980-luvulla Suomessa näkyvä ja keskusteltu ilmiö, mutta sen saama huomio populaarimusiikkitutkimuksessa on vielä suppea. Tyylilaji oli 1980-luvulla lähes valtavirtainen ilmiö punkmusiikin ja post-punkin vanavedessä, mutta hiipui sittemmin alakulttuuri-ilmiöksi. Goottilainen musiikki otettiin aluksi positiivisesti vastaan, mutta sen valtavirtainen suosio rapautui nopeasti vuosikymmenen puolivälille tultaessa. Goottilainen tyylilaji sai kuitenkin 1980-luvun lopulla uudenlaista hyväksyntää, kun se oli asettunut alakulttuuriseen lokeroon.
Goottilaisen musiikkiin liittyvät puhetavat ovat keskeisesti sidoksissa yleisiin populaarimusiikkiin liittyviin puhetapoihin. Tutkielmassa tunnistetaan niin yleisiä rockdiskurssiin liittyviä puhetapoja kuin goottilaiselle musiikille erityisiä aiheita. Goottilaisen musiikin alun suosiota ja sittemmin koittanutta laskua selitetään tarkastelemalla puhetapoja liittyen musiikin synkkään ilmaisuun, sen uskottavuuteen ja kytkökseen rockmusiikin perinteeseen ja ideologiaan