Pessimism as a Risk Factor for Coronary Heart Disease

Abstract

Sepelvaltimotauti on länsimaiden yleisimpiä kuolinsyitä. Vaikka sepelvaltimotautia on tutkittu runsaasti ja sen etiologiasta, patogeneesistä ja hoidosta tiedetään jo paljon, sen ilmaantuvuus ja esiintyvyys ovat edelleen huomattavan suuria.

Sepelvaltimotautiin kohdistuva tutkimus keskittyy fysikaalisiin tekijöihin ja muuttujiin, esimerkiksi sairauden somaattisiin riskitekijöihin. On kuitenkin ilmeistä, että somaattisten muuttujien lisäksi sekä taudin syntyyn että sen kulkuun vaikuttaa myös muita tekijöitä. Näiden ei-somaattisten tekijöiden merkitys ja mekanismit ovat pitkälti tunnistamattomia.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, voivatko vakaat persoonallisuuden piirteet, optimismi ja pessimismi, vaikuttaa sepelvaltimotautiin, ja miten tuo mahdollinen yhteys välittyy.

Tutkimus koostui neljästä osatyöstä. Kaikkien osatöiden tutkimusväestönä oli päijäthämäläinen väestökohortti, joka muodostui kolmesta ikäluokasta (tutkimuksen alkaessa iältään 52–56, 62–66, ja 72–76 vuotta (N=2 815)). Tutkimushenkilöiden optimismirakenteen ominaisuudet määritettiin käyttämällä Life Orientation Test – Revised (LOT-R) -kyselyä. Tutkimushenkilöt täyttivät myös useita muita kyselyitä, jotka koskivat mm. elintapoja ja terveydentilaa. Heiltä määritettiin myös muita sepelvaltimotautiin liittyviä muuttujia, mm. painoindeksi, verenpainetaso sekä verensokeri- ja -kolesterolitasot.

Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin, onko tutkimushenkilöiden optimismilla ja pessimismillä yhteyttä sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen kymmenen vuoden seuranta-aikana. Toisessa osatyössä tutkittiin optimismirakenteen yhteyttä sepelvaltimotautikuolleisuuteen ja kolmannen osatyön tavoitteena oli selvittää, toimiiko elimistön inflammaatiotaso välittäjänä optimismirakenteen ja sepelvaltimotaudin välisessä yhteydessä. Neljännessä osatyössä selvitettiin optimismin ja pessimismin vaikutusta sepelvaltimotautiriskiin vaikuttaviin ruokailutapoihin ja kykyyn parantaa niitä.

LOT-R -kyselyn perusteella optimismi ja pessimismi vaikuttavat itsenäisiltä ominaisuuksilta eli ne esiintyvät yhtäaikaisesti toisistaan riippumattomina. Tämän vuoksi optimismia ja pessimismiä käsiteltiinkin tutkimuksen kaikissa osatöissä erillisinä muuttujina.

Ensimmäisen ja toisen osatyön tulosten mukaan pessimismi on selkeä riskitekijä sekä sepelvaltimotaudin ilmaantuvuudelle että sen aiheuttamalle kuolleisuudelle. Tutkimusväestön miesten keskuudessa pessimistisimmällä neljänneksellä oli kymmenen vuoden seuranta-aikana noin nelinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin verrattuna vähiten pessimistisiä ominaisuuksia omaavaan neljännekseen. Kun tutkittiin koko tutkimusväestöä, pessimistisimmällä neljänneksellä oli muiden sepelvaltimotaudin riskitekijöiden vaikutus huomioiden noin kaksinkertainen riski kuolla sepelvaltimotautiin 11 vuoden seurannan aikana verrattuna neljännekseen, jolla oli vähiten pessimistisiä piirteitä. Kolmannen osatyön tulosten mukaan pessimismin aiheuttamasta lisääntyneestä sepelvaltimotautiriskistä välittyy merkittävä osa, noin kolmannes, elimistön kohonneen inflammaatiotason kautta. Neljäs osatyö osoitti, että pessimismi on yhteydessä ruokailutottumuksiin, jotka ovat puolestaan oma erillinen riskitekijänsä sepelvaltimotaudille. Lisääntynyt pessimismi näyttää liittyvän myös heikentyneeseen kykyyn muuttaa dieettiä terveellisemmäksi.

Löydösten mukaan optimismi ei ole juurikaan yhteydessä edellä mainittuihin muuttujiin. Optimismi/pessimismi -rakenteesta vain pessimismillä on vaikutusta sepelvaltimotautiin.

Pessimismin ja sepelvaltimotaudin yhteys saattaa avata uusia näkökulmia sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Pessimismin määrittämisen avulla sepelvaltimotautia ehkäiseviä toimia voidaan kohdentaa aiempaa paremmin. Pessimismin ja sepelvaltimotaudin yhteyden mekanismien tutkiminen voi olla avuksi myös itse sepelvaltimotaudin syiden ja mekanismien selvittämisessä ja siten myös sepelvaltimotaudin uusien hoitokeinojen löytämisessä.

Coronary heart disease (CHD) is one of the leading causes of death in the Western countries. Although extensive research has been conducted into CHD and a lot is known about the aetiology, pathogenesis and the treatment of the disease, nonetheless the incidence and prevalence of the disease remain remarkable. Most of the research on CHD has concentrated rather naturally on the physiological factors, e.g. somatic risk factors. However, it is evident that there are also non-somatic factors affecting CHD, and their significance and mechanisms are largely unknown.

The purpose of the present study was to determine whether the stable personality traits of optimism and pessimism can influence CHD and to identify how this possible effect could be mediated.

This work comprised four studies. The study population for every study consisted of a regional sample of three cohorts aged 52–56, 62–66, and 72–76 years at baseline (N=2,815). At baseline, the properties of the optimism construct were recorded using the Life Orientation Test – Revised (LOT-R). The study subjects also filled in questionnaires concerning e.g. their health status and lifestyle. Variables connected with CHD were determined, including body mass index and the levels of blood pressure, blood glucose and blood cholesterol.

In substudy I, the connection between optimism and pessimism and the incidence of CHD during a ten-year follow-up was investigated. The connection between the optimism construct and CHD mortality was investigated in substudy II, and the level of inflammation as a mediator between the optimism construct and the incidence of CHD was evaluated in substudy III. Substudy IV assessed the effect of optimism and pessimism on dietary habits and on the ability to enhance these behaviors. The results of LOT-R suggested that optimism and pessimism are independent variables, i.e. it seems that people can have simultaneously both optimistic and pessimistic properties and that these properties do not correlate with each other. According to this finding optimism and pessimism were handled as independent variables in every substudy.

Studies I and II revealed that pessimism is a clear risk factor for both CHD incidence and CHD mortality. In men, the most pessimistic fourth of the study population had an independent four-fold risk of developing CHD when compared to the least pessimistic fourth. When investigating the whole population, the most pessimistic fourth had a doubled risk of dying from CHD during the eleven years’ follow-up when all known risk factors for CHD were taken into account. In study III, an elevated level of inflammation seemed to mediate a major proportion, approximately one third, of the elevated risk of incidence of CHD attributable to pessimism. Study IV revealed that pessimism is connected with dietary habits which are risk factors for CHD, and pessimism also makes it harder to improve those habits. The findings demonstrate that optimism is practically not connected at all with the abovementioned variables, i.e. pessimism is the only variable in the optimism/pessimism construct to have any effect on CHD.

This connection between pessimism and CHD may open new perspectives in preventing CHD. Determining the level of pessimism could help in targeting preventive actions against CHD more precisely. Investigating the mechanisms of this connection may also help in clarifying the etiology and mechanism of CHD itself, and thus in identifying new ways of treating CHD.