Kiintymyssuhteen yhteys toiminnanohjaukseen nuoruudessa: Sukupuolen merkitys

Abstract

Toiminnanohjauksen sujuvuuden on todettu olevan yksi keskeisistä asioista nuorten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Sen on todettu olevan yhteydessä esimerkiksi parempaan koulumenestykseen ja parempaan koettuun hyvinvointiin. Toiminnanohjauksen kannalta keskeisten aivoalueiden, eli etuotsalohkojen pitkään jatkuva kypsyminen jättää merkittävän roolin kokemuksille ja kasvuympäristölle etuotsalohkojen kehityksen ja edelleen niihin liittyvien taitojen muokkaajana. Vanhemman ja lapsen välistä suhdetta on yleisesti pidetty varhaisen kasvuympäristön merkittävimpänä ja kestävimpänä yksilön kehitykseen vaikuttavana tekijänä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kiintymyssuhteen laadun yhteyttä toiminnanohjaukseen nuoruusiässä. Kiintymyssuhdetta äitiin ja isään tarkasteltiin erikseen ja lisäksi selvitettiin, vaikuttaako nuoren sukupuoli kiintymyssuhteen ja toiminnanohjauksen väliseen yhteyteen.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 439 nuorta, jotka olivat iältään 17–18-vuotiaita. Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Tampereen yliopiston monitieteellistä Kehityksen Ihmeet (KEHI) pitkittäistutkimusprojektia, jossa perheitä on seurattu raskausajalta lapsen nuoruusikään saakka. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vain nuoruusiässä kerättyä aineistoa. Tutkimukseen osallistuneet nuoret vastasivat itsearviointiin perustuviin kyselylomakkeisiin. Niillä kartoitettiin nuoren kiintymyssuhdetta äitiin ja isään (ECR-RS) sekä nuoren toiminnanohjausta eli korkeamman tason ohjaavia ja sääteleviä kognitiivisia toimintoja, kuten tarkkaavuutta, itsehillintää ja kykyä suunnitella (AEFI –kyselyyn pohjautuva kysely).

Tulokset osoittivat, että ahdistunut kiintymyssuhde äitiin ja välttelevä kiintymyssuhde isään olivat yhteydessä nuoren heikompaan toiminnanohjaukseen. Sen sijaan välttelevä kiintymyssuhde äitiin tai ahdistunut kiintymyssuhde isään eivät olleet yhteydessä nuoren toiminnanohjaukseen. Lisäksi tulokset osoittivat, että nuoren sukupuoli ei vaikuttanut kiintymyssuhteen ja toiminnanohjauksen väliseen yhteyteen.

Tutkimus tarjoaa uutta tietoa äitiin ja isään kohdistuvan kiintymyssuhteen yhteyksistä nuoren toiminnanohjaukseen. Tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä siitä, että äideillä ja iseillä on oma yksilöllinen vaikutuksensa nuoren kehitykseen. Tämän tutkimusten tulokset yhdessä aiemman kirjallisuuden kanssa osoittavat, että nuoren toiminnanohjausta tukevia interventioita suunnitellessa kiintymyssuhteisiin ja niihin liittyviin mielensisäisiin työskentelymalleihin liittyvä tieto olisi hyödyllistä ottaa huomioon