Kuinka käännös mahtuu puhekuplaan? Sarjakuvakääntäjän tiivistämisstrategioita
Kalmukoski, Laura (2019)
Kalmukoski, Laura
2019
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-11-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910304218
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910304218
Tiivistelmä
Tarkastelin tutkielmassani sarjakuvakääntäjän tiivistäviä käännösratkaisuja ja tilarajoituksen vaikutusta sarjakuvakäännökseen. Tavoitteena oli selvittää, millaisia tiivistämisstrategioita sarjakuvakääntäjä käyttää saadakseen tekstin mahtumaan puhekuplaan. Lisäksi analysoin tiivistämisen vaikutusta käännökseen. Aiemman teorian perusteella oletin, että sarjakuvakääntäjä käyttää erilaisia tiivistämisstrategioita ja että nämä strategiat muistuttavat tekstittäjien yleisesti käyttämiä tiivistämiskeinoja. Oletin myös, että tilarajoituksen vuoksi käännöksestä jää pois lähdetekstin elementtejä, mikä vaikuttaa käännöksen välittämiin merkityksiin.
Tutkimusaineistoksi valitsin Batman-sarjakuvan The Court of Owls (2012) ja sen suomennoksen Pöllöjen hovi (2013). Aineistoksi rajautui lopulta puolet tästä sarjakuvaromaanista, sillä tiivistäviä käännösratkaisuja ja poistoja löytyi paljon. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa luokittelin aineistosta esiin nousseita tiivistämisstrategioita teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Seuraavaksi vertasin tiivistettyjä käännöksiä lähdetekstiin ja analysoin tiivistämisen aiheuttamia muutoksia käännöksen merkityksiin ja mahdollisiin tulkintoihin. Tässä käytin diskurssianalyysista lainattuja työkaluja ja lähestymistapaa, jonka perusolettamuksiin kuuluvat erilaisissa konteksteissa ja sosiaalisissa tilanteissa syntyvät merkitykset. Tästä näkökulmasta analysoin, kuinka sarjakuvan merkitykset rakentuvat dialogin ja dialogimaisen kielenkäytön kautta ja kuinka nämä merkitykset muuttuvat käännösprosessissa.
Tiivistämisstrategioiden tunnistamisessa käytin apuna aiempaa tutkimusta tiivistävästä kääntämisestä. Koska tiivistäminen on yleinen käännösstrategia erityisesti audiovisuaalisessa kääntämisessä, suuri osa tutkielman teoreettisesta viitekehyksestä löytyi audiovisuaaliseen kääntämiseen ja erityisesti tekstittämiseen liittyvistä tutkimuksista. Käytinkin analyysin ensimmäisen vaiheen luokittelun pohjana nimenomaan tekstittäjien tiivistämisstrategioita.
Tutkimustulokset osoittavat, että sarjakuvan kääntäjä käyttää samanlaisia tiivistämisstrategioita kuin tekstittäjät, vaikka tiivistämisen tarve onkin sarjakuvassa pienempi. Tiivistämisstrategioita löytyi kaikilta tekstin tasoilta: välimerkkien ja kirjainten tasolta sanojen ja lopulta lauseen ja virkkeen tasolle asti. Kääntäjä on tiivistänyt tekstiä huomattavasti ja tehnyt paljon poistoja. Käännöksestä on poistettu erityisesti toistoa, puhujan epäröintiä, johdattelevia ilmaisuja, kuvailevia sanoja sekä ”turhia” yksityiskohtia. Näin käännöksestä on tullut lähdetekstiä yksinkertaisempi ja ainakin osittain implisiittisempi. Vaikka kääntäjä on kääntänyt kaiken tarinan ymmärtämisen kannalta relevantin tiedon, sarjakuvan hahmojen kielenkäyttö on tulkintani mukaan muuttunut käännösprosessissa, minkä myötä myös kielenkäytön kautta rakentuvat mahdolliset tulkinnat hahmojen identiteeteistä ja valtasuhteista ovat muuttuneet.
Tutkimusaineistoksi valitsin Batman-sarjakuvan The Court of Owls (2012) ja sen suomennoksen Pöllöjen hovi (2013). Aineistoksi rajautui lopulta puolet tästä sarjakuvaromaanista, sillä tiivistäviä käännösratkaisuja ja poistoja löytyi paljon. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa luokittelin aineistosta esiin nousseita tiivistämisstrategioita teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Seuraavaksi vertasin tiivistettyjä käännöksiä lähdetekstiin ja analysoin tiivistämisen aiheuttamia muutoksia käännöksen merkityksiin ja mahdollisiin tulkintoihin. Tässä käytin diskurssianalyysista lainattuja työkaluja ja lähestymistapaa, jonka perusolettamuksiin kuuluvat erilaisissa konteksteissa ja sosiaalisissa tilanteissa syntyvät merkitykset. Tästä näkökulmasta analysoin, kuinka sarjakuvan merkitykset rakentuvat dialogin ja dialogimaisen kielenkäytön kautta ja kuinka nämä merkitykset muuttuvat käännösprosessissa.
Tiivistämisstrategioiden tunnistamisessa käytin apuna aiempaa tutkimusta tiivistävästä kääntämisestä. Koska tiivistäminen on yleinen käännösstrategia erityisesti audiovisuaalisessa kääntämisessä, suuri osa tutkielman teoreettisesta viitekehyksestä löytyi audiovisuaaliseen kääntämiseen ja erityisesti tekstittämiseen liittyvistä tutkimuksista. Käytinkin analyysin ensimmäisen vaiheen luokittelun pohjana nimenomaan tekstittäjien tiivistämisstrategioita.
Tutkimustulokset osoittavat, että sarjakuvan kääntäjä käyttää samanlaisia tiivistämisstrategioita kuin tekstittäjät, vaikka tiivistämisen tarve onkin sarjakuvassa pienempi. Tiivistämisstrategioita löytyi kaikilta tekstin tasoilta: välimerkkien ja kirjainten tasolta sanojen ja lopulta lauseen ja virkkeen tasolle asti. Kääntäjä on tiivistänyt tekstiä huomattavasti ja tehnyt paljon poistoja. Käännöksestä on poistettu erityisesti toistoa, puhujan epäröintiä, johdattelevia ilmaisuja, kuvailevia sanoja sekä ”turhia” yksityiskohtia. Näin käännöksestä on tullut lähdetekstiä yksinkertaisempi ja ainakin osittain implisiittisempi. Vaikka kääntäjä on kääntänyt kaiken tarinan ymmärtämisen kannalta relevantin tiedon, sarjakuvan hahmojen kielenkäyttö on tulkintani mukaan muuttunut käännösprosessissa, minkä myötä myös kielenkäytön kautta rakentuvat mahdolliset tulkinnat hahmojen identiteeteistä ja valtasuhteista ovat muuttuneet.