Kansallismuseon lisärakennus
Salmi, Sanni (2019)
2019
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Degree Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-11-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910294183
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910294183
Tiivistelmä
Kansallismuseo on Helsingin Etu-Töölössä sijaitseva, Suomen historiaa ja vaihtuvia näyttelyitä esittelevä museo. Rakennuksen korkea torni ja kansallisromanttinen arkkitehtuuri tekevät siitä yhden kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä ja matkailukohteista (Museovirasto, 2019, 3).
Vuonna 1916 yleisölle avattu arvokas rakennus ei kuitenkaan enää täytä kaikkia nykyaikaisen museon tarpeita. Viime vuosikymmeninä museoon on lisätty uusia toimintoja kuten kahvila, museokauppa ja suuremman remontin vaatinut auditorio. Kansainvälisten, suurten ja vaativien näyttelyiden mahdollistamiseksi olemassa oleva museorakennus tarvitsee entistä monipuolisempia tiloja. (”Uusi kansallinen” -kilpailuohjelma, 10-11)
Kansallismuseon suunnittelusta järjestettiin vuonna 1902 arkkitehtuurikilpailu (Helander, Vilhelm & Penttilä, Jaakko & Leiviskä, Juha, 2019, 7). Ehkäpä tästä inspiroituneena museo avasi tammikuussa 2019 avoimen arkkitehtuurikilpailun Kansallismuseon lisäosan suunnittelemisesta kaikille EU:n kansalaisille.
Uudisrakennuksen myötä museo tavoittelee laajempaa kävijäkuntaa, erityisesti lapsia ja matkailijoita halutaan vieraiksi entistä enemmän. Lisärakennuksen tilojen tulee olla joustavia ja eri tahojen käytettävissä, myös varsinaisten näyttelyiden ollessa kiinni. Uuden suunnitelman myötä kansallismuseo toivoo lisäksi museokaupalle uutta sijaintia ja ravintolalle vahvaa omaa identiteettiä. (”Uusi kansallinen” -kilpailuohjelma, 10-11)
Suunnittelualueena kisassa toimii koko museon tontti, mutta vain pohjoiselle ja läntiselle pihalle saa rakentaa maanpäällisiä rakenteita (”Uusi kansallinen” -kilpailuohjelma, 14-16). Myös maanalaiselle korkeudelle ja muodolle asetettiin toiveita sekä rajoitteita tilaohjelmassa ja sen liitteenä olevassa louhintakaaviossa (”Uusi kansallinen” -kilpailuohjelma, 19). Kilpailun aloitusseminaarissa kerrottiin pihan olevan nykyisellään varsinkin kesäisin suosittu tapahtumapaikka, joten uuden lisärakennuksen tulee tukea tätä toimintaa. Museoviraston päätöksellä suojeltu museorakennus on monelta osin arvioitu erittäin arvokkaaksi, joten koen, että lisärakennus on suunniteltava vanhaa kunnioittaen.
Diplomityössäni analysoin ensin paikkaa ja olemassa olevia rakenteita, jonka jälkeen esittelen oman ehdotukseni.
Vuonna 1916 yleisölle avattu arvokas rakennus ei kuitenkaan enää täytä kaikkia nykyaikaisen museon tarpeita. Viime vuosikymmeninä museoon on lisätty uusia toimintoja kuten kahvila, museokauppa ja suuremman remontin vaatinut auditorio. Kansainvälisten, suurten ja vaativien näyttelyiden mahdollistamiseksi olemassa oleva museorakennus tarvitsee entistä monipuolisempia tiloja. (”Uusi kansallinen” -kilpailuohjelma, 10-11)
Kansallismuseon suunnittelusta järjestettiin vuonna 1902 arkkitehtuurikilpailu (Helander, Vilhelm & Penttilä, Jaakko & Leiviskä, Juha, 2019, 7). Ehkäpä tästä inspiroituneena museo avasi tammikuussa 2019 avoimen arkkitehtuurikilpailun Kansallismuseon lisäosan suunnittelemisesta kaikille EU:n kansalaisille.
Uudisrakennuksen myötä museo tavoittelee laajempaa kävijäkuntaa, erityisesti lapsia ja matkailijoita halutaan vieraiksi entistä enemmän. Lisärakennuksen tilojen tulee olla joustavia ja eri tahojen käytettävissä, myös varsinaisten näyttelyiden ollessa kiinni. Uuden suunnitelman myötä kansallismuseo toivoo lisäksi museokaupalle uutta sijaintia ja ravintolalle vahvaa omaa identiteettiä. (”Uusi kansallinen” -kilpailuohjelma, 10-11)
Suunnittelualueena kisassa toimii koko museon tontti, mutta vain pohjoiselle ja läntiselle pihalle saa rakentaa maanpäällisiä rakenteita (”Uusi kansallinen” -kilpailuohjelma, 14-16). Myös maanalaiselle korkeudelle ja muodolle asetettiin toiveita sekä rajoitteita tilaohjelmassa ja sen liitteenä olevassa louhintakaaviossa (”Uusi kansallinen” -kilpailuohjelma, 19). Kilpailun aloitusseminaarissa kerrottiin pihan olevan nykyisellään varsinkin kesäisin suosittu tapahtumapaikka, joten uuden lisärakennuksen tulee tukea tätä toimintaa. Museoviraston päätöksellä suojeltu museorakennus on monelta osin arvioitu erittäin arvokkaaksi, joten koen, että lisärakennus on suunniteltava vanhaa kunnioittaen.
Diplomityössäni analysoin ensin paikkaa ja olemassa olevia rakenteita, jonka jälkeen esittelen oman ehdotukseni.