Moderni ja postmoderni tiedon paradigma: Ken Wilberin integraalifilosofiassa

Abstract

Aina kun tiedämme jotain, niin tulkitsemme sitä tietoa välttämättä jossakin laajemmassa viitekehyksessä, joka vaikuttaa siihen mitä tiedämme. Näitä yleisiä viitekehyksiä, joissa ymmärrämme maailmaa sanotaan tiedon paradigmoiksi. Tiedon paradigmat ovat kehittyneet historian saatossa esimoderneista moderneihin ja moderneista postmoderneihin tiedon paradigmoihin. Käsittelen tässä tutkielmassa niitä ilmiöitä, jotka määrittävät tiedon paradigmojen historiallista kehitystä, kun kulttuurissa yleisesti hyväksytyn todellisen tiedon, metodien joilla tietoa saavutetaan sekä se kuinka tietoa tulkitaan ovat muuttuneet.

Amerikkalainen filosofi Ken Wilber luonnehtii tiedon paradigmojen kehitystä tulkintani mukaan erilaisilla subjekti-objekti -käsityksillä. Tässä kandityössä tutkitaan sitä kuinka modernin ja postmodernin tiedon paradigmat eroavat siinä, miten ne suhteuttavat subjektia ja objektia niiden eri muodoissa toisiinsa. Esimodernissa tiedon paradigmassa subjekti ja objekti sekoittuivat toisiinsa, kun modernissa tiedon paradigmassa subjekti ja objekti erotettiin selkeästi toisistaan. Tämä subjektin ja objektin differentiaatio johti Wilberin integraalifilosofian mukaan siihen, että modernissa tiedon paradigmassa objektia korostettiin enemmän kuin subjektia. Postmodernissa tiedon paradigmassa todellisen tiedon kriteerit muuttuivat siten, että tiedon subjektiivisuudelle annettiin enemmän painoarvoa.

Tutkielman alun subjekti-objekti -määritelmien esittelyn jälkeen moderneja ja postmoderneja filosofeja aletaan tulkitsemaan eri subjekti-objekti -käsitysten kontekstissa, jolla pyritään osoittamaan määritelmien ja niiden suhteiden laajempi kulttuurinen relevanssi ja oleellisuus. Wilberin tulkintaa subjekti-objekti -käsitysten modernia ja postmodernia tiedon paradigmaa määrittelevästä luonteesta sidotaan eri filosofisiin teorioihin ja jaotteluihin, jotta ne saisivat enemmän objektiviteettia. Tämä tehdään yksinkertaisesti osoittamalla, kuinka ne jo valmiiksi ilmenevät eri klassisten filosofien tulkinnallisissa viitekehyksissä.