Severe Pneumococcal Infections and Vaccination in Patients with Hematological Malignancy
Lindström, Vesa (2019)
Lindström, Vesa
Tampere University
2019
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-11-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1276-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1276-3
Tiivistelmä
Hematologista maligniteettia sairastavien potilaiden riski sairastua Streptococcus pneumoniaen aiheuttamiin vakaviin invasiivisiin pneumokokki-infektioihin (IPI) on suuri. Näitä infektioita ovat sepsis, keuhkokuume ja aivokalvontulehdus. IPI:in liittyy tässä korkean riskin potilasryhmässä huomattava sairastavuus ja kuolleisuus. Hematologista maligniteettia sairastavien potilaiden IPI:a koskevaa väestöpohjaista tutkimustietoa on vähän.
Nykyään käytettävien pneumokokkirokotteiden teho IPI:a vastaan hematologista maligniteettia sairastavilla on alentunut. Kroonista lymfaattista leukemiaa (KLL, kypsien B-lymfosyyttien pahanlaatuinen tauti) sairastavilla potilailla pneumokokkipolysakkaridirokotteet ovat toistaiseksi osoittautuneet tehottomiksi. T- soluista riippuvaiset konjugaattirokotteet ovat immunogeeniselta teholtaan parempia ja pystyvät muodostamaan immunologisen muistin. Osalle KLL-potilaista konjugaattirokotteet tuottavat suojaavan vasta-ainevasteen IPI:a vastaan.
Väitöskirjatyön tavoitteena oli arvioida suomalaisilla hematologista maligniteettia sairastavilla potilailla IPI:n ilmaantuvuutta ja serotyyppijakaumaa sekä pneumokokkirokotteiden serotyyppikattavuutta. KLL-potilailla tavoitteena oli selvittää pneumokokkivasta-aineiden säilymistä seitsemän serotyypin konjugaattirokotuksen jälkeen sekä arvioida 23 serotyypin polysakkaridirokotteen tehoa, kun tehosteannos annettiin viiden vuoden kuluttua konjugaattirokotteesta. Lisäksi selvitettiin tryptofaania katalysoivan ja T-solujen toimintaa heikentävän indoleamiini 2,3-dioksigenaasi -entsyymin (IDO) aktivaatiota ja ekspressiota sekä sen mahdollista vaikutusta seitsemän serotyypin konjugaattirokotteen rokotevasteeseen KLL-potilailla.
IPI:n ilmaantuvuus yhden vuoden kuluessa hematologisen maligniteetin diagnoosista oli 3.8 per 1000 henkilövuotta. Suurin ilmaantuvuus oli multippelia myeloomaa sairastavilla potilailla, joiden riski sairastua IPI:iin oli 2.7-12 kertainen muihin hematologisiin maligniteetteihin verrattuna. Yleisimmät IPI-tapausten pneumokokkiserotyypit olivat 14 ja 6B. Serotyyppien jakauma erosi hieman muun aikuisväestön serotyyppijakaumasta. Kolmentoista serotyypin konjugaattirokote kattoi 57% IPI:n aiheuttaneista kannoista ja 23 serotyypin polysakkaridirokote 64%. Kumpikaan rokote ei kattanut 32 % kannoista.
Viiden vuoden kuluttua seitsemän serotyypin konjugaattirokotuksesta ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa 24 KLL-potilaan ja kahdeksan verrokkipotilaan pneumokokkivasta-ainepitoisuuksissa. Kuutta serotyyppiä kohtaan vasta- ainepitoisuudet olivat KLL-potilailla matalampia kuin verrokkipotilailla. Näistä neljää serotyyppiä kohtaan vasta-ainepitoisuudet laskivat lähes 50%.
Kahdenkymmenenkolmen serotyypin polysakkariditehosterokotteella vain 10- 15% KLL-potilaista sai merkittävän rokotevasteen seitsemän serotyypin konjugaattirokotteen sisältämiä serotyyppejä kohtaan. Verrokkipotilaiden vasta- ainepitoisuudet olivat merkitsevästi korkeampia neljälle konjugaattirokotteen ja kahdelle mitatulle polysakkaridirokotteen sisältämille serotyypeille.
IDO:n aktiivisuus ja ekspressio määritettiin 49 KLL-potilaalta ja 24 verrokilta. KLL-potilaiden IDO:n aktiivisuus oli merkitsevästi korkeampi kuin verrokeilla. IDO:n ekspressio pahanlaatuisia B-soluja edustavissa veren mononukleaarisissa soluissa oli KLL-potilailla kuitenkin merkitsevästi alentunut. Tämä viittaa siihen, että KLL-potilaiden suurentunut IDO:n aktiivisuus on peräisin muista soluista kuin pahanlaatuisista B-soluista. Rokotevasteisiin lisääntyneellä IDO:n aktiivisuudella ei havaittu olevan vaikutusta.
Yhteenvetona, pneumokokkirokotteiden serotyyppikattavuus hematologista maligniteettia sairastavilla potilailla vaikuttaa olevan matalampi kuin muulla väestöllä. Pneumokokkikonjugaattirokotteen avulla suojaavan rokotusvasteen invasiivista pneumokokki-infektiota vastaan saaneiden KLL-potilaiden vasta-aineiden todettiin säilyvän vähintään viiden vuoden ajan. KLL-potilaat eivät kuitenkaan pysty muodostamaan normaalisti toimivia muisti B-soluja konjugaattirokotteen turvin. Näin ollen 23 serotyypin pneumokokkipolysakkariditehosterokote ei ole hyödyllinen osana KLL-potilaiden rokotusohjelmaa.
Nykyään käytettävien pneumokokkirokotteiden teho IPI:a vastaan hematologista maligniteettia sairastavilla on alentunut. Kroonista lymfaattista leukemiaa (KLL, kypsien B-lymfosyyttien pahanlaatuinen tauti) sairastavilla potilailla pneumokokkipolysakkaridirokotteet ovat toistaiseksi osoittautuneet tehottomiksi. T- soluista riippuvaiset konjugaattirokotteet ovat immunogeeniselta teholtaan parempia ja pystyvät muodostamaan immunologisen muistin. Osalle KLL-potilaista konjugaattirokotteet tuottavat suojaavan vasta-ainevasteen IPI:a vastaan.
Väitöskirjatyön tavoitteena oli arvioida suomalaisilla hematologista maligniteettia sairastavilla potilailla IPI:n ilmaantuvuutta ja serotyyppijakaumaa sekä pneumokokkirokotteiden serotyyppikattavuutta. KLL-potilailla tavoitteena oli selvittää pneumokokkivasta-aineiden säilymistä seitsemän serotyypin konjugaattirokotuksen jälkeen sekä arvioida 23 serotyypin polysakkaridirokotteen tehoa, kun tehosteannos annettiin viiden vuoden kuluttua konjugaattirokotteesta. Lisäksi selvitettiin tryptofaania katalysoivan ja T-solujen toimintaa heikentävän indoleamiini 2,3-dioksigenaasi -entsyymin (IDO) aktivaatiota ja ekspressiota sekä sen mahdollista vaikutusta seitsemän serotyypin konjugaattirokotteen rokotevasteeseen KLL-potilailla.
IPI:n ilmaantuvuus yhden vuoden kuluessa hematologisen maligniteetin diagnoosista oli 3.8 per 1000 henkilövuotta. Suurin ilmaantuvuus oli multippelia myeloomaa sairastavilla potilailla, joiden riski sairastua IPI:iin oli 2.7-12 kertainen muihin hematologisiin maligniteetteihin verrattuna. Yleisimmät IPI-tapausten pneumokokkiserotyypit olivat 14 ja 6B. Serotyyppien jakauma erosi hieman muun aikuisväestön serotyyppijakaumasta. Kolmentoista serotyypin konjugaattirokote kattoi 57% IPI:n aiheuttaneista kannoista ja 23 serotyypin polysakkaridirokote 64%. Kumpikaan rokote ei kattanut 32 % kannoista.
Viiden vuoden kuluttua seitsemän serotyypin konjugaattirokotuksesta ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa 24 KLL-potilaan ja kahdeksan verrokkipotilaan pneumokokkivasta-ainepitoisuuksissa. Kuutta serotyyppiä kohtaan vasta- ainepitoisuudet olivat KLL-potilailla matalampia kuin verrokkipotilailla. Näistä neljää serotyyppiä kohtaan vasta-ainepitoisuudet laskivat lähes 50%.
Kahdenkymmenenkolmen serotyypin polysakkariditehosterokotteella vain 10- 15% KLL-potilaista sai merkittävän rokotevasteen seitsemän serotyypin konjugaattirokotteen sisältämiä serotyyppejä kohtaan. Verrokkipotilaiden vasta- ainepitoisuudet olivat merkitsevästi korkeampia neljälle konjugaattirokotteen ja kahdelle mitatulle polysakkaridirokotteen sisältämille serotyypeille.
IDO:n aktiivisuus ja ekspressio määritettiin 49 KLL-potilaalta ja 24 verrokilta. KLL-potilaiden IDO:n aktiivisuus oli merkitsevästi korkeampi kuin verrokeilla. IDO:n ekspressio pahanlaatuisia B-soluja edustavissa veren mononukleaarisissa soluissa oli KLL-potilailla kuitenkin merkitsevästi alentunut. Tämä viittaa siihen, että KLL-potilaiden suurentunut IDO:n aktiivisuus on peräisin muista soluista kuin pahanlaatuisista B-soluista. Rokotevasteisiin lisääntyneellä IDO:n aktiivisuudella ei havaittu olevan vaikutusta.
Yhteenvetona, pneumokokkirokotteiden serotyyppikattavuus hematologista maligniteettia sairastavilla potilailla vaikuttaa olevan matalampi kuin muulla väestöllä. Pneumokokkikonjugaattirokotteen avulla suojaavan rokotusvasteen invasiivista pneumokokki-infektiota vastaan saaneiden KLL-potilaiden vasta-aineiden todettiin säilyvän vähintään viiden vuoden ajan. KLL-potilaat eivät kuitenkaan pysty muodostamaan normaalisti toimivia muisti B-soluja konjugaattirokotteen turvin. Näin ollen 23 serotyypin pneumokokkipolysakkariditehosterokote ei ole hyödyllinen osana KLL-potilaiden rokotusohjelmaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4905]