How to Decrease Complications after Distal Pancreatectomy
Antila, Anne (2019)
Antila, Anne
Tampere University
2019
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1286-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1286-2
Tiivistelmä
Haimafisteli eli haimanesteen vuoto haiman katkaisupinnasta on yleisin komplikaatio haiman hännän poistoleikkauksen jälkeen. Haimafistelin ilmaantuvuus on korkea 10–50 % ja se voi johtaa muihin, vakaviinkin komplikaatioihin. Kuolleisuus haiman hännän poistoleikkauksen jälkeen on kuitenkin matala. Haimafistelin ehkäisemiseksi on yritetty kehittää uusia leikkaustekniikoita lähinnä haiman katkaisumenetelmän suhteen ja haimanesteen vuotoa on yritetty vähentää erilaisilla lääkeaineilla. Fisteliin johtavia riskitekijöitä on tutkittu laajasti, mutta ongelmaan ei ole löytynyt ratkaisua ja fistelin ilmaantuvuus on säilynyt korkeana.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli etsiä keinoja haiman hännän (ja rungon) poistoleikkauksen jälkeisten fisteleiden vähentämiseksi leikkausmenetelmällä ja lääkeaineella. Lisäksi tavoitteena oli selvittää haiman hännän poistoleikkausten keskittämisen vaikutusta leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja fisteleihin.
Upotussauma, jossa haiman katkaisupinta upotetaan ohutsuolen sisään, toimii haiman pään poistoleikkauksessa. Ensimmäisessä osatyössä haiman katkaisupinta upotettiin ohutsuolen sisään vastaavalla upotusmenetelmällä haiman hännän poistoleikkauksessa satunnaistetussa tutkimuksessa. Tutkimuksessa verrattiin upotusmenetelmää perinteiseen katkaisupinnan sulkuun. Tulokset osoittivat, että upotustekniikka ei sovellu haiman hännän poistoleikkauksiin, eikä se vähentänyt myöskään fistelien määrää.
Toinen osatyö oli satunnaistettu lume-kontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa selvitettiin leikkauksenaikaisen hydrokortisonihoidon vaikutusta haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja fisteleiden ilmaantuvuuteen. Haiman pään poistoleikkauspotilailla hydrokortisonin on aiemmin osoitettu vähentävän merkittäviä komplikaatioita. Toisen osatyön oletuksena oli, että hydrokortisoni voisi anti-inflammatorisena lääkeaineena vähentää komplikaatioita vähentämällä leikkauksen jälkeistä tulehdusreaktiota haimassa. Hydrokortisonilla oli suotuisa vaikutus leikkauksen jälkeisiin kokonaiskomplikaatioihin. Kliinisesti merkittävien fisteleiden ilmaantuvuuteen hydrokortisonihoito vaikutti alentavasti, 5,9 % vs. 42,9 %. Haittavaikutuksia ei ilmaantunut.
Suomessa haimakirurgian keskittäminen on edennyt vähitellen ja sen edut on osoitettu haiman pään poistoleikkauksessa. Kolmannessa osatyössä selvitettiin sairaalan leikkausmäärien vaikutusta haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisiin kokonaiskomplikaatioihin sekä fisteleihin Suomessa vuosina 2012–2014. Tämä tutkimus osoitti, että keskittäminen on järkevää myös haiman hännän poistoleikkausten suhteen. Korkeat leikkausmäärät eivät vaikuttaneet kokonaiskomplikaatioiden tai fisteleiden ilmaantuvuuteen, mutta komplikaatioiden hoidossa oli selkeä ero. Matalan leikkausmäärän yksiköissä tehtiin komplikaatioiden vuoksi kymmenen kertaa enemmän uusintaleikkauksia kuin korkean leikkausmäärän yksiköissä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että haimafistelin ilmaantuvuus on korkea ja siihen vaikuttaminen on haastavaa. Toistaiseksi minkään kirurgisen katkaisupinnan sulkumenetelmän ei ole todettu vähentävän fisteleitä. Haiman upottaminen ohutsuoleen ei myöskään tuonut ratkaisua ongelmaan. Leikkauksen aikaisella hydrokortisonihoidolla kuitenkin saavutettiin selkeä vähenemä haimafisteleissä. Sairaalakohtaisilla leikkausmäärillä ei todettu vaikutusta komplikaatioiden tai fisteleiden ilmaantuvuuteen, muttakomplikaatioiden asiantuntevan hoidonvuoksi haiman hännän poistoleikkaustenkin keskittämisen todettiin olevan tärkeää. Näin vältetään tarpeettomat uusintaleikkaukset, joita matalan leikkausmäärien sairaaloissa tehtiin kymmenen kertaa enemmän kuin korkean leikkausmäärän sairaaloissa. Haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisten fisteleiden vähentämiseksi ja hoidon optimoimiseksi voidaan väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella suositella hydrokortisonihoidon käyttöä ja leikkausten keskittämistä
suuren leikkausmäärän sairaaloihin.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli etsiä keinoja haiman hännän (ja rungon) poistoleikkauksen jälkeisten fisteleiden vähentämiseksi leikkausmenetelmällä ja lääkeaineella. Lisäksi tavoitteena oli selvittää haiman hännän poistoleikkausten keskittämisen vaikutusta leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja fisteleihin.
Upotussauma, jossa haiman katkaisupinta upotetaan ohutsuolen sisään, toimii haiman pään poistoleikkauksessa. Ensimmäisessä osatyössä haiman katkaisupinta upotettiin ohutsuolen sisään vastaavalla upotusmenetelmällä haiman hännän poistoleikkauksessa satunnaistetussa tutkimuksessa. Tutkimuksessa verrattiin upotusmenetelmää perinteiseen katkaisupinnan sulkuun. Tulokset osoittivat, että upotustekniikka ei sovellu haiman hännän poistoleikkauksiin, eikä se vähentänyt myöskään fistelien määrää.
Toinen osatyö oli satunnaistettu lume-kontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa selvitettiin leikkauksenaikaisen hydrokortisonihoidon vaikutusta haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja fisteleiden ilmaantuvuuteen. Haiman pään poistoleikkauspotilailla hydrokortisonin on aiemmin osoitettu vähentävän merkittäviä komplikaatioita. Toisen osatyön oletuksena oli, että hydrokortisoni voisi anti-inflammatorisena lääkeaineena vähentää komplikaatioita vähentämällä leikkauksen jälkeistä tulehdusreaktiota haimassa. Hydrokortisonilla oli suotuisa vaikutus leikkauksen jälkeisiin kokonaiskomplikaatioihin. Kliinisesti merkittävien fisteleiden ilmaantuvuuteen hydrokortisonihoito vaikutti alentavasti, 5,9 % vs. 42,9 %. Haittavaikutuksia ei ilmaantunut.
Suomessa haimakirurgian keskittäminen on edennyt vähitellen ja sen edut on osoitettu haiman pään poistoleikkauksessa. Kolmannessa osatyössä selvitettiin sairaalan leikkausmäärien vaikutusta haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisiin kokonaiskomplikaatioihin sekä fisteleihin Suomessa vuosina 2012–2014. Tämä tutkimus osoitti, että keskittäminen on järkevää myös haiman hännän poistoleikkausten suhteen. Korkeat leikkausmäärät eivät vaikuttaneet kokonaiskomplikaatioiden tai fisteleiden ilmaantuvuuteen, mutta komplikaatioiden hoidossa oli selkeä ero. Matalan leikkausmäärän yksiköissä tehtiin komplikaatioiden vuoksi kymmenen kertaa enemmän uusintaleikkauksia kuin korkean leikkausmäärän yksiköissä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että haimafistelin ilmaantuvuus on korkea ja siihen vaikuttaminen on haastavaa. Toistaiseksi minkään kirurgisen katkaisupinnan sulkumenetelmän ei ole todettu vähentävän fisteleitä. Haiman upottaminen ohutsuoleen ei myöskään tuonut ratkaisua ongelmaan. Leikkauksen aikaisella hydrokortisonihoidolla kuitenkin saavutettiin selkeä vähenemä haimafisteleissä. Sairaalakohtaisilla leikkausmäärillä ei todettu vaikutusta komplikaatioiden tai fisteleiden ilmaantuvuuteen, muttakomplikaatioiden asiantuntevan hoidonvuoksi haiman hännän poistoleikkaustenkin keskittämisen todettiin olevan tärkeää. Näin vältetään tarpeettomat uusintaleikkaukset, joita matalan leikkausmäärien sairaaloissa tehtiin kymmenen kertaa enemmän kuin korkean leikkausmäärän sairaaloissa. Haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisten fisteleiden vähentämiseksi ja hoidon optimoimiseksi voidaan väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella suositella hydrokortisonihoidon käyttöä ja leikkausten keskittämistä
suuren leikkausmäärän sairaaloihin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4908]