Verihiutaleiden estäjät ja sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen liittyvä verenvuoto
Neva, Viivi (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910244086
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910244086
Tiivistelmä
Lähes kaikilla sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen tulevilla potilailla on käytössään verihiutaleiden toimintaa estävä lääke osana sepelvaltimotaudin hoitoa. Kaikki verihiutaleita estävät lääkkeet vaikuttavat ohitusleikkauspotilaiden leikkauksen aikaisen ja jälkeisen verenvuodon riskiin annostus- ja tauotusaikariippuvaisesti. Merkittävä verenvuoto ja siitä mahdollisesti johtuvat punasolusiirrot ovat molemmat itsenäisiä riskitekijöitä ohitusleikkauspotilaiden leikkauksen jälkeisille haittatapahtumille. Uusintaleikkauspotilailla haittatapahtumien yleisyys on kerran leikattuihin verrattuna korkeampaa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten potilaiden ohitusleikkausta edeltävä verihiutaleiden toimintaa estävä lääkitys vaikuttaa ohitusleikkaukseen liittyvään verenvuotoon, punasolusiirtojen tarpeeseen ja verenvuodosta johtuviin uusintaleikkauksiin. Tarkasteltavina lääkkeinä olivat asetyylisalisyylihappo ja ADP-estäjät klopidogreeli, tikagreloli ja prasugreeli. Tutkimus toteutettiin takautuvana rekisteritutkimuksena. Tutkimuspotilaina oli Tays Sydänsairaalassa vuosina 2014-2015 ohitusleikattuja potilaita (n=461), joille ei tehty ohitusleikkauksen yhteydessä muita toimenpiteitä. Vastetapahtumiksi valittiin vähintään yhden punasoluyksikön siirto ohitusleikkauksen aikana tai tehohoitojaksolla, yli 1000 millilitran kokonaisdreenivuoto leikkauksen jälkeisen tehohoitojakson aikana ja verenvuodon vuoksi tehdyt uusintaleikkaukset.
461 tutkimuspotilaan joukosta 72 potilasta (15,6%) sai vähintään yhden punasoluyksikön siirron. 105 potilaan (22,8 %) kokonaisdreenivuoto ylitti 1000 ml vuodon. Uusintaleikkaus tehtiin yhdeksälle potilaalle (0,2 %). Yleisin lääkehoito oli asetyylisalisyylihappo-monoterapia, jota käytti 285 potilasta (61,8 %). Yleisin yhdistelmälääkitys oli asetyylisalisyylihapon ja klopidogreelin yhdistelmä (n = 83, 18,0 %). 29 potilasta (6,3 %) ei käyttänyt mitään tutkimukseen kuuluvista verihiutaleiden toimintaa estävistä lääkkeistä.
Tutkituista lääkkeistä vain leikkausta edeltävällä klopidogreelin käytöllä todettiin merkitsevä yhteys punasolusiirtojen määrään: klopidogreeli-asetyylisalisyylihappo -yhdistelmälääkitystä käyttäneet saivat enemmän punasolusiirtoja asetyylisalisyylihappoa käyttäneisiin verrattuna. Muilla lääkkeillä ei havaittu yhteyttä punasolusiirtojen määrään. Merkittävät dreenivuodot olivat yhtä yleisiä riippumatta käytetystä verihiutaleiden toimintaa estävästä lääkityksestä. ADP-estäjien tauotusajoilla ei löytynyt yhteyttä tutkimuksen päätetapahtumiin. Klopidogreelin lisäksi alentunut sydämen vasemman kammion ejektiofraktio (LVEF) ja kohonnut veren verihiutalemäärä leikkausta edeltävästi olivat yhteydessä kohonneeseen punasolusiirtojen määrään. Alentunut LVEF oli yhteydessä myös yli 1000 ml:n dreenivuotoon. Lihavilla (BMI ≥ 30 kg/m2) esiintyi yli 1000 ml:n dreenivuotoja normaali- tai ylipainoisia vähemmän.
Etenevälle lisätutkimukselle suuremmilla potilasjoukoilla on tarvetta ADP-estäjien keskinäisten verenvuotoriskiä kohottavien vaikutusten arvioimiseksi.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten potilaiden ohitusleikkausta edeltävä verihiutaleiden toimintaa estävä lääkitys vaikuttaa ohitusleikkaukseen liittyvään verenvuotoon, punasolusiirtojen tarpeeseen ja verenvuodosta johtuviin uusintaleikkauksiin. Tarkasteltavina lääkkeinä olivat asetyylisalisyylihappo ja ADP-estäjät klopidogreeli, tikagreloli ja prasugreeli. Tutkimus toteutettiin takautuvana rekisteritutkimuksena. Tutkimuspotilaina oli Tays Sydänsairaalassa vuosina 2014-2015 ohitusleikattuja potilaita (n=461), joille ei tehty ohitusleikkauksen yhteydessä muita toimenpiteitä. Vastetapahtumiksi valittiin vähintään yhden punasoluyksikön siirto ohitusleikkauksen aikana tai tehohoitojaksolla, yli 1000 millilitran kokonaisdreenivuoto leikkauksen jälkeisen tehohoitojakson aikana ja verenvuodon vuoksi tehdyt uusintaleikkaukset.
461 tutkimuspotilaan joukosta 72 potilasta (15,6%) sai vähintään yhden punasoluyksikön siirron. 105 potilaan (22,8 %) kokonaisdreenivuoto ylitti 1000 ml vuodon. Uusintaleikkaus tehtiin yhdeksälle potilaalle (0,2 %). Yleisin lääkehoito oli asetyylisalisyylihappo-monoterapia, jota käytti 285 potilasta (61,8 %). Yleisin yhdistelmälääkitys oli asetyylisalisyylihapon ja klopidogreelin yhdistelmä (n = 83, 18,0 %). 29 potilasta (6,3 %) ei käyttänyt mitään tutkimukseen kuuluvista verihiutaleiden toimintaa estävistä lääkkeistä.
Tutkituista lääkkeistä vain leikkausta edeltävällä klopidogreelin käytöllä todettiin merkitsevä yhteys punasolusiirtojen määrään: klopidogreeli-asetyylisalisyylihappo -yhdistelmälääkitystä käyttäneet saivat enemmän punasolusiirtoja asetyylisalisyylihappoa käyttäneisiin verrattuna. Muilla lääkkeillä ei havaittu yhteyttä punasolusiirtojen määrään. Merkittävät dreenivuodot olivat yhtä yleisiä riippumatta käytetystä verihiutaleiden toimintaa estävästä lääkityksestä. ADP-estäjien tauotusajoilla ei löytynyt yhteyttä tutkimuksen päätetapahtumiin. Klopidogreelin lisäksi alentunut sydämen vasemman kammion ejektiofraktio (LVEF) ja kohonnut veren verihiutalemäärä leikkausta edeltävästi olivat yhteydessä kohonneeseen punasolusiirtojen määrään. Alentunut LVEF oli yhteydessä myös yli 1000 ml:n dreenivuotoon. Lihavilla (BMI ≥ 30 kg/m2) esiintyi yli 1000 ml:n dreenivuotoja normaali- tai ylipainoisia vähemmän.
Etenevälle lisätutkimukselle suuremmilla potilasjoukoilla on tarvetta ADP-estäjien keskinäisten verenvuotoriskiä kohottavien vaikutusten arvioimiseksi.