“An unholy alliance then: cowardly politicians, paternalistic doctors and clergy with outdated, anti-human dogmas”: A Discourse Analysis of the Assisted Dying Debate in the Australian Press
Latvala, Kristian (2019)
Latvala, Kristian
2019
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-11-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910224022
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910224022
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkitaan australialaislehdistössä käytyä keskustelua avustetusta itsemurhasta/kuolemasta (assisted dying) ja eutanasiasta (euthanasia). Keskustelu avustetusta itsemurhasta on ollut vilkasta 2000-luvulla, jolloin lainsäädäntöä on useaan otteeseen yritetty muuttaa eri puolilla Australiaa avustetun kuoleman sallimiseksi. Marraskuussa 2017 Victorian osavaltio teki historiaa laillistaessaan avustetun itsemurhan ensimmäisenä osavaltiona, joten tutkimusaihe on myös siitä syystä hyvin ajankohtainen ja merkityksellinen. Tutkimuksessa selvitetään, miten avustettua kuolemaa käsittelevä diskurssi rakentuu, mitä yksittäisiä diskursseja on tunnistettavissa eutanasiakeskustelussa ja miten keskeiset toimijat esitetään australialaisissa sanomalehdissä.
Tutkimusaineistona on 1,1 miljoonan sanan laajuinen korpus, joka rakentuu 19 lukijamäärältään suurimman australialaisen sanomalehden teksteistä. Kyseessä on korpusperustainen kriittinen diskurssitutkimus, joten analyysimenetelmä on osittain kvantitatiivinen, osittain kvalitatiivinen. Korpuksen avainsanat, niiden ympärille rakentuvat klusterit sekä avainsanojen ja klustereiden tärkeimmät kollokaatit määritettiin WordSmith Tools 7.0 -korpustyökalun avulla. Avainsanoja, kollokaatteja ja niiden kotekstiä tarkastelemalla määriteltiin avustettua itsemurhaa käsittelevän keskustelun keskeiset piirteet ja diskurssit. Systeemis-funktionaalista kieliteoriaa soveltaen tutkittiin, mihin prosesseihin eutanasiakeskustelun keskeiset toimijat (lääkärit ja tohtori Philip Nitschke) osallistuvat ja mitä osallistujarooleja heille annetaan. Eutanasiakeskustelusta on niukasti kielitieteellistä tutkimusta, korpusperustaista kriittistä diskurssitutkimusta ei lainkaan, joten tässä tutkielmassa otetaan ensimmäinen askel kyseisen tutkimuksellisen aukon täyttämiseksi.
Tutkimuksesta käy ilmi, että avustettua itsemurhaa käsittelevässä keskustelussa palliatiivinen hoito näyttäytyy puutteellisena: rahoitusta ei ole tarpeeksi, ja palliatiivista hoitoa olisi muutenkin parannettava. Eutanasian kannattajat tosin ovat sitä mieltä, ettei mikään palliatiivinen hoito pysty lievittämään kaikkien potilaiden kipua riittävästi. Tutkimus osoittaa, että eutanasiakeskustelua käydään erityisesti yksilön näkökulmasta. Usein viitataan esimerkiksi yksilön valinnanmahdollisuuksiin kuoleman lähestyessä, missä yhteydessä avustetun itsemurhan kannattajat luonnollisesti argumentoivat sen puolesta, että potilaan pitäisi saada valita avustettu kuolema. Taakan käsite (burden) on tärkeä osa eutanasiakeskustelua: huomio keskittyy tällöin kuolevien potilaiden henkilökohtaiseen kokemukseen itsestään taakkana. Avustettua itsemurhaa kannattavat kritisoivat uskonnon osuutta eutanasiakeskustelussa: eutanasiaa vastustavien uskonnollinen vakaumus nähdään yhtenä esteenä eutanasian laillistamiselle Australiassa.
Avustettua itsemurhaa käsittelevässä keskustelussa on tunnistettavissa arvokkuuden diskurssi, jota kannattajat käyttävät luodakseen kuvan avustetusta kuolemasta arvokkaana elämän päätepisteenä. Toinen tyypillinen diskurssi on henkilökohtaisen autonomian diskurssi, jonka kautta kuolema esitetään itsenäisen päätöksenteon tuloksena. Eutanasian vastustajat kuvaavat eutanasiaa toisinaan armoon perustuvana tappamisena, toisinaan valtion suorittamana tappamisena (armotappamisen diskurssi ja valtion harjoittaman tappamisen diskurssi). Tutkimuksen mukaan avustettua kuolemaa vastustavat antavat lääkäreille usein esimerkiksi Toimija-roolin materiaalisen tappaa-prosessin yhteydessä ja siten luovat kuvaa avustettuun itsemurhaan osallistuvista lääkäreistä tappajina. Avustetun kuoleman kannattajiin kuuluvan Philip Nitschken puolestaan todettiin esiintyvän esimerkiksi Kohteena sellaisissa materiaalisissa prosesseissa kuin tutkia ja erottaa määräajaksi. Mediassa Nitschkestä piirtyykin kuva epäilyttävänä henkilönä, jonka toimet ovat kiinnittäneet viranomaisten huomion. Kaiken kaikkiaan tutkimus tuotti yleisellä tasolla tietoa avustettua kuolemaa käsittelevän keskustelun keskeisistä piirteistä, puheenaiheista ja diskursseista sekä tarjosi arvokkaan katsauksen australialaiseen yhteiskuntaan. Eutanasiakeskustelussa nostettiin esille muun muassa Australian territorioiden eriarvoinen asema osavaltioihin verrattuna.
Tutkimusaineistona on 1,1 miljoonan sanan laajuinen korpus, joka rakentuu 19 lukijamäärältään suurimman australialaisen sanomalehden teksteistä. Kyseessä on korpusperustainen kriittinen diskurssitutkimus, joten analyysimenetelmä on osittain kvantitatiivinen, osittain kvalitatiivinen. Korpuksen avainsanat, niiden ympärille rakentuvat klusterit sekä avainsanojen ja klustereiden tärkeimmät kollokaatit määritettiin WordSmith Tools 7.0 -korpustyökalun avulla. Avainsanoja, kollokaatteja ja niiden kotekstiä tarkastelemalla määriteltiin avustettua itsemurhaa käsittelevän keskustelun keskeiset piirteet ja diskurssit. Systeemis-funktionaalista kieliteoriaa soveltaen tutkittiin, mihin prosesseihin eutanasiakeskustelun keskeiset toimijat (lääkärit ja tohtori Philip Nitschke) osallistuvat ja mitä osallistujarooleja heille annetaan. Eutanasiakeskustelusta on niukasti kielitieteellistä tutkimusta, korpusperustaista kriittistä diskurssitutkimusta ei lainkaan, joten tässä tutkielmassa otetaan ensimmäinen askel kyseisen tutkimuksellisen aukon täyttämiseksi.
Tutkimuksesta käy ilmi, että avustettua itsemurhaa käsittelevässä keskustelussa palliatiivinen hoito näyttäytyy puutteellisena: rahoitusta ei ole tarpeeksi, ja palliatiivista hoitoa olisi muutenkin parannettava. Eutanasian kannattajat tosin ovat sitä mieltä, ettei mikään palliatiivinen hoito pysty lievittämään kaikkien potilaiden kipua riittävästi. Tutkimus osoittaa, että eutanasiakeskustelua käydään erityisesti yksilön näkökulmasta. Usein viitataan esimerkiksi yksilön valinnanmahdollisuuksiin kuoleman lähestyessä, missä yhteydessä avustetun itsemurhan kannattajat luonnollisesti argumentoivat sen puolesta, että potilaan pitäisi saada valita avustettu kuolema. Taakan käsite (burden) on tärkeä osa eutanasiakeskustelua: huomio keskittyy tällöin kuolevien potilaiden henkilökohtaiseen kokemukseen itsestään taakkana. Avustettua itsemurhaa kannattavat kritisoivat uskonnon osuutta eutanasiakeskustelussa: eutanasiaa vastustavien uskonnollinen vakaumus nähdään yhtenä esteenä eutanasian laillistamiselle Australiassa.
Avustettua itsemurhaa käsittelevässä keskustelussa on tunnistettavissa arvokkuuden diskurssi, jota kannattajat käyttävät luodakseen kuvan avustetusta kuolemasta arvokkaana elämän päätepisteenä. Toinen tyypillinen diskurssi on henkilökohtaisen autonomian diskurssi, jonka kautta kuolema esitetään itsenäisen päätöksenteon tuloksena. Eutanasian vastustajat kuvaavat eutanasiaa toisinaan armoon perustuvana tappamisena, toisinaan valtion suorittamana tappamisena (armotappamisen diskurssi ja valtion harjoittaman tappamisen diskurssi). Tutkimuksen mukaan avustettua kuolemaa vastustavat antavat lääkäreille usein esimerkiksi Toimija-roolin materiaalisen tappaa-prosessin yhteydessä ja siten luovat kuvaa avustettuun itsemurhaan osallistuvista lääkäreistä tappajina. Avustetun kuoleman kannattajiin kuuluvan Philip Nitschken puolestaan todettiin esiintyvän esimerkiksi Kohteena sellaisissa materiaalisissa prosesseissa kuin tutkia ja erottaa määräajaksi. Mediassa Nitschkestä piirtyykin kuva epäilyttävänä henkilönä, jonka toimet ovat kiinnittäneet viranomaisten huomion. Kaiken kaikkiaan tutkimus tuotti yleisellä tasolla tietoa avustettua kuolemaa käsittelevän keskustelun keskeisistä piirteistä, puheenaiheista ja diskursseista sekä tarjosi arvokkaan katsauksen australialaiseen yhteiskuntaan. Eutanasiakeskustelussa nostettiin esille muun muassa Australian territorioiden eriarvoinen asema osavaltioihin verrattuna.