Digitaaliset menetelmät osana IBD-potilaan hoitoa ja ohjausta

Abstract

Tulehdukselliset suolistosairaudet (inflammatory bowel diseases, IBD) lisääntyvät nopeasti ja potilaiden määrän kasvu aiheuttaa haasteita terveydenhuollolle. Hoitajan rooli sekä potilaan etäseuranta korostuu, kun rajallisia resursseja pyritään kohdentamaan tehokkaasti.

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata IBD-potilaiden ohjauksessa käytettyjä digitaalisia menetelmiä sekä niiden merkitystä IBD-potilaiden hoidossa ja ohjauksessa. Katsauksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää IBD-potilaiden hoidon ja ohjauksen kehittämiseksi digitaalisten menetelmien avulla. Systemaattisessa kirjallisuushaussa käytettiin Cinahl-, Medline- ja Nursing & Allied Health Database -tietokantoja. Hakusanoina käytettiin IBDsairauksia, digitaalisia menetelmiä sekä potilasohjausta koskevia englanninkielisiä sanoja ennalta määrättyjen tutkimuskysymysten mukaisesti. Sisäänottokriteereinä käytettiin: vertaisarvioitu alkuperäistutkimus IBD-sairauttaan itsenäisesti hoitavien potilaiden digitaalisin menetelmin toteutetusta hoidosta ja ohjauksesta. Näkökulmana oli terveydenhuollon ammattihenkilön digitaalisin menetelmin toteuttama hoito ja potilasohjaus.

Hakutulos ennen tietokantarajausta oli 1082, joista systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valittiin 17 artikkelia. Manuaalihaulla valittiin lisäksi kolme artikkelia. Valitut tutkimukset ovat eurooppalaisia, pohjoisamerikkalaisia ja australialaisia. Suurin osa tutkimuksista on tehty viimeisen neljän vuoden aikana. Aineiston laatua arvioitiin JBI-kriteeristön mukaisesti. Sisältö analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

IBD-potilaiden hoidossa ja ohjauksessa käytetyt digitaaliset menetelmät olivat videovälitteiset etätapaamiset, sähköpostivälitteinen yhteys hoitajaan, yksilöity multimediajärjestelmä vuorovaikutuksen esteiden vähentämiseksi ja verkko-ohjelmistoon liitetty potilaan älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella käyttämä sovellus.

Digitaalisia menetelmiä käyttäneiden potilaiden tieto ja ymmärrys sairaudestaan lisääntyi, potilaat aktivoituivat hoitonsa suhteen ja kokemus selviytymisestä vahvistui. Selviytymisen tunne liittyi muun muassa sairauden aiheuttaman kuormituksen vähenemiseen, sosiaalisen toimintakyvyn kohenemiseen ja elämänlaatuun. Lisäksi digitaalisilla menetelmillä oli merkitystä yksilöllisen hoidon ja ohjauksen toteutumisessa kliinistä turvallisuutta vaarantamatta. Organisaatiotasolla digitaalisilla menetelmillä oli merkitystä resurssien tehostetussa kohdentamisessa.

Potilaan aktiivisuutta tukevilla ja yksilöllistä hoitoa edistävillä digitaalisilla menetelmillä on mahdollista uudistaa terveydenhuollon palveluita perinteisen hoidon rinnalla sekä tukea potilaan roolia oman hyvinvointinsa ylläpidossa. Digitaalisten menetelmien käyttö osana hoitoa ja ohjausta vapauttaa resursseja sekä potilaalta että hoitavalta taholta kohdentamalla perinteisiä ohjauskäyntejä oikea-aikaisesti. Digitaalisia menetelmiä hyödyntämällä on myös mahdollista tasoittaa asuinpaikasta johtuvaa eriarvoisuutta, muun muassa asiantuntijapalveluiden saatavuuden suhteen.