Kuudesluokkalaisten kokemuksia tietoisen läsnäolon harjoituksista

Abstract

Lasten ja nuorten stressi on merkittävä vaikuttaja koulussa esiintyvien keskittymisvaikeuksien, levottomuuden, aggressiivisuuden ja rauhattomuuden taustalla. Tietoisen läsnäolon harjoitukset vähentävät säännöllisesti tehtynä tutkitusti stressioireita ja voivat lisäksi tarjota keinon stressin ennaltaehkäisyyn. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhden kuudennen luokan oppilaiden kokemuksia kuuden viikon aikana tehdyistä tietoisen läsnäolon harjoituksista. Tutkimuksessa selvitettiin erillisellä kirjoitustehtävällä myös oppilaiden kokemuksia stressistä ja omista keinoista sen hallintaan ja helpottamiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa tietoisen läsnäolon harjoitusten toimivuutta stressinhallinnan ja yleisen hyvinvoinnin parantamisen välineenä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin harjoitusten mahdollisuuksia tunnetaitojen opettamiseen. Tässä tutkimuksessa aineisto kerättiin kuusi viikkoa kestäneen opetusharjoittelun aikana teemahaastattelulla sekä kirjoitustehtävällä, jossa vastattiin samoihin stressiä käsitteleviin kysymyksiin ennen kuuden viikon jaksoa jona harjoituksia tehtiin, sekä sen jälkeen. Tutkimuksessa haastateltiin oppilaiden lisäksi myös luokan opettajaa, joka seurasi sivusta harjoitusten tekemistä, jotta tutkittavaan aiheeseen saatiin mahdollisimman laaja näkökulma. Haastattelut analysoitiin ainestolähtöisellä sisällönanalyysillä ja litteroitu materiaali teemoiteltiin. Kahdeksi lasten vastauksista löytyneeksi pääteemaksi muodostuivat rauhoittuminen ja keskittymiskyvyn paraneminen. Myös luokan opettaja totesi harjoitusten lisänneen näitä molempia. Tutkimuksen tulokset vahvistivat aiempia tutkimuksia lasten kokemasta voimakkaasta stressistä ja tarpeesta etsiä keinoja sen hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Lisäksi tulokset vahvistivat aiemmissa tutkimuksissakin saatuja tuloksia tietoisen läsnäolon harjoitusten positiivisista vaikutuksista. Tulokset vahvistivat oletusta siitä, että tietoisuustaitojen vieminen kouluihin olisi tutkittu ja toimiva keino hoitaa sekä oppilaiden, että opettajien stressiä ja psyykkistä huonovointisuutta. Tutkimuksessa nousi voimakkaasti esiin tarve jatkotutkimukselle. Esimerkiksi pitkittäistutkimus, joka kertoisi tietoisen läsnäolon harjoitusten pidempiaikaisista vaikutuksista kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, olisi tarpeen.