Molecular Mechanisms of Selected Disease-Linked Proteins Studied Through Atomistic Molecular Dynamics Simulations
Nieminen, Tuomo (2019)
Nieminen, Tuomo
Tampere University
2019
Tekniikan ja luonnontieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Engineering and Natural Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-11-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1317-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1317-3
Tiivistelmä
Kalvoproteiinit ovat aminohappoketjuista muodostuvia monimutkaisia komplekseja, joilla on tärkeä rooli solujen ylläpidossa. Jotta proteiini pystyisi toteuttamaan tehtävänsä kalvossa, sen muodostaman aminohappoketjun täytyy ensin laskostua oikeanlaiseen muotoon. Kalvoproteiinien toiminta heikkenee usein monien sairauksien johdosta. Heikentävinä tekijöinä saattavat toimia muun muassa mutaatiot proteiinin geenissä. Tämän seurauksena tietyt aminohapot proteiinissa saattavat muuttua toisiksi, vaikuttaen siten proteiinin rakenteeseen ja dynamiikkaan.
Kalvoproteiinit ovat kooltaan pieniä, joten niiden toimintamekanismien ja dynamiikan tutkiminen molekyylitasolla perinteisin menetelmin on vaikeaa. Perinteiset pienen kokoluokan tutkimusongelmat voidaan kiertää käyttämällä atomitason molekyylidynamiikkasimulaatioita, joissa kalvoproteiinisysteemejä tutkitaan laskennallisesti. Proteiinien rakenteellisen dynamiikan ymmärtäminen atomitasolla voi olla hyödyllistä esimerkiksi lääkekehityksessä, jolloin lääkkeillä voitaisiin pyrkiä korjaamaan vaurioituneita proteiineja. Tässä väitöskirjassa perehdymme kahteen hyvin erityyppiseen kalvoproteiiniin ja tutkimme niiden natiivitilojen dynamiikkaa sekä toimintamekanismeja atomitasolla. Tarkoituksenamme on löytää mahdollisia syyseuraussuhteita niiden toiminnan katkeamisen ja siitä aiheutuvien sairausten välillä.
Väitöskirjan ensimmäinen osa koskee kalvoproteiinia P2, joka on yksi ääreishermostonmyeliinitupen yleisimpiä proteiineja. Viimeaikaiset tutkimukset ovat yhdistäneet tietyt tämän proteiinin geenimutaatiot erääseen periytyvään myeliiniä hajottavaan sairauteen. Muiden mutaatioiden on havaittu vaikuttavan proteiinin aktiivisuuteen toisilla tavoilla. Me tutkimme P2-proteiinia ja useita sen pistemutatoituja variantteja atomitasolla saadaksemme lisää tietoa sen dynaamisista ominaisuuksista ja nähdäksemme, miten pistemutaatiot vaikuttavat näihin ominaisuuksiin. Löysimme vihjeitä siitä, kuinka tämä muuttunut aktiivisuus saattaisi aiheuttaa myeliinikatoa heikentämällä proteiinin kalvonsitomisominaisuuksia. Löysimme myös mekanismin, jolla tämän proteiinin tynnyrimäinen rakenne pääsee aukeamaan tavalla, jonka voi yleistää muihinkin samantyyppisiin proteiineihin. Tämä osa tutkimuksesta on tehty yhteistyössä kokeellisen ryhmän kanssa, joten pystyimme muodostamaan laajan ja kattavan kuvan kyseisen proteiinin toimintaperiaatteista.
Väitöskirjan toinen osa käsittelee rodopsiinia, silmässä sijaitsevaa G-proteiini-kytkentäistä reseptoria (GPCR). Rodopsiinin on viimeaikoina havaittu omaavan tiettyjä skramblaasiproteiinin ominaisuuksia – se kykenee nopeuttamaan lipidien siirtymistä solukalvon läpi, mikä on solun toiminnan kannalta elintärkeää. Skramblaasiproteiineja löytyy lähes jokaisesta solun kalvorakenteesta, mutta niiden toimintamekanismit ovat siitä huolimatta edelleen hämärän peitossa. Väärin toimivien skramblaasien on myös havaittu aiheuttavan useita vaarallisia sairauksia. Tutkimme atomitasolla mekanismia, jolla tämä prosessi toimii. Havaitsimme lipidien siirtymisen tapahtuvan spontaanisti rodopsiinin pinnalla tavalla, joka ei ole riippuvainen lipidin pääryhmästä. Mekanismin toimintaperiaate on sellainen, jonka voisi yleistää käsittämään muitakin GPCR-tyypin proteiineja niiden tyypillisestä rakenteesta johtuen.
Kalvoproteiinit ovat kooltaan pieniä, joten niiden toimintamekanismien ja dynamiikan tutkiminen molekyylitasolla perinteisin menetelmin on vaikeaa. Perinteiset pienen kokoluokan tutkimusongelmat voidaan kiertää käyttämällä atomitason molekyylidynamiikkasimulaatioita, joissa kalvoproteiinisysteemejä tutkitaan laskennallisesti. Proteiinien rakenteellisen dynamiikan ymmärtäminen atomitasolla voi olla hyödyllistä esimerkiksi lääkekehityksessä, jolloin lääkkeillä voitaisiin pyrkiä korjaamaan vaurioituneita proteiineja. Tässä väitöskirjassa perehdymme kahteen hyvin erityyppiseen kalvoproteiiniin ja tutkimme niiden natiivitilojen dynamiikkaa sekä toimintamekanismeja atomitasolla. Tarkoituksenamme on löytää mahdollisia syyseuraussuhteita niiden toiminnan katkeamisen ja siitä aiheutuvien sairausten välillä.
Väitöskirjan ensimmäinen osa koskee kalvoproteiinia P2, joka on yksi ääreishermostonmyeliinitupen yleisimpiä proteiineja. Viimeaikaiset tutkimukset ovat yhdistäneet tietyt tämän proteiinin geenimutaatiot erääseen periytyvään myeliiniä hajottavaan sairauteen. Muiden mutaatioiden on havaittu vaikuttavan proteiinin aktiivisuuteen toisilla tavoilla. Me tutkimme P2-proteiinia ja useita sen pistemutatoituja variantteja atomitasolla saadaksemme lisää tietoa sen dynaamisista ominaisuuksista ja nähdäksemme, miten pistemutaatiot vaikuttavat näihin ominaisuuksiin. Löysimme vihjeitä siitä, kuinka tämä muuttunut aktiivisuus saattaisi aiheuttaa myeliinikatoa heikentämällä proteiinin kalvonsitomisominaisuuksia. Löysimme myös mekanismin, jolla tämän proteiinin tynnyrimäinen rakenne pääsee aukeamaan tavalla, jonka voi yleistää muihinkin samantyyppisiin proteiineihin. Tämä osa tutkimuksesta on tehty yhteistyössä kokeellisen ryhmän kanssa, joten pystyimme muodostamaan laajan ja kattavan kuvan kyseisen proteiinin toimintaperiaatteista.
Väitöskirjan toinen osa käsittelee rodopsiinia, silmässä sijaitsevaa G-proteiini-kytkentäistä reseptoria (GPCR). Rodopsiinin on viimeaikoina havaittu omaavan tiettyjä skramblaasiproteiinin ominaisuuksia – se kykenee nopeuttamaan lipidien siirtymistä solukalvon läpi, mikä on solun toiminnan kannalta elintärkeää. Skramblaasiproteiineja löytyy lähes jokaisesta solun kalvorakenteesta, mutta niiden toimintamekanismit ovat siitä huolimatta edelleen hämärän peitossa. Väärin toimivien skramblaasien on myös havaittu aiheuttavan useita vaarallisia sairauksia. Tutkimme atomitasolla mekanismia, jolla tämä prosessi toimii. Havaitsimme lipidien siirtymisen tapahtuvan spontaanisti rodopsiinin pinnalla tavalla, joka ei ole riippuvainen lipidin pääryhmästä. Mekanismin toimintaperiaate on sellainen, jonka voisi yleistää käsittämään muitakin GPCR-tyypin proteiineja niiden tyypillisestä rakenteesta johtuen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4864]