Vanhempien kasvatustyylit nuoruusiässä : Nuoren tunnesäätelyn ja vanhemman mielenterveyden merkitys
Niittylahti, Armi (2019)
2019
Psykologian tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-11-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910133833
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910133833
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella vanhemman kasvatustyylien ja nuoren sukupuolen yhteyttä nuoren tunnesäätelytaitoihin. Toiseksi tarkoituksena oli tarkastella kasvatukseen vaikuttavista vanhemman ominaisuuksista vanhemman mielenterveyden yhteyttä hänen käyttämäänsä kasvatustyyliin. Tutkimuksen otos on osa vuonna 1999 käynnistyneen Kehityksen ihmeet -pitkittäistutkimusta, jossa on tutkittu lähes 20 vuoden ajan 750 suomalaista perhettä raskauden ajalta nuoruuteen asti. Tämän tutkimuksen tutkimusasetelma keskittyy poikittaistutkimuksena nuoruusvaiheen aineistoon, joka koostuu 439 nuoresta ja heidän vanhemmistaan. Tutkimushetkellä nuoret olivat 17-18-vuotiaita. Nuorten vanhemmat vastasivat kasvatustyyliään (CRPR) ja mielenterveyttään (GHQ-12) koskeviin kyselylomakkeisiin. Tutkimukseen osallistuneet nuoret vastasivat itse tunnesäätelykeinojaan koskeviin kysymyksiin (CERQ & ERQ). Kasvatustyylien, nuoren sukupuolen ja nuoren tunnesäätelykeinojen yhteyksiä tarkasteltiin askeltavan hierarkkisen regressioanalyysin avulla. Vanhempien mielenterveyden ja kasvatustyylien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin monimuuttujaisen varianssianalyysin (MANOVA) avulla.
Tulokset osoittivat, että vanhempien kasvatustyyleistä matala emotionaalinen lämpimyys oli yhteydessä nuoren epäadaptiivisten tunnesäätelykeinojen, kuten tunteiden tukahduttamisen ja isän kasvatustyylin osalta myös katastrofoinnin, käyttöön. Samoin matalan lämpimyyden lisäksi isän korkea psykologinen kontrolli ja matala behavioraalinen kontrolli olivat yhteydessä epäadaptiivisista tunnesäätelykeinoista nuoren korkeaan katastrofoinnin käyttöön. Sekä äidin että isän korkea emotionaalinen lämpimyys oli yhteydessä adaptiivisena tunnesäätelykeinona tutkitun kognitiivisen uudelleenarvioinnin käyttöön. Pojat käyttivät tunnesäätelyssään enemmän tunteiden tukahduttamista, kun taas tytöille tyypillisempää oli runsas ruminaation käyttö. Tulokset osoittivat myös, että vanhemman mielenterveydellä ei kummankaan vanhemman osalta ollut tässä tutkimuksessa yhteyttä vanhemman käyttämään kasvatustyyliin suhteessa nuoreen.
Tutkimus lisäsi tietoa kasvatustyylien yhteydestä nuorten tunnesäätelykeinoihin ja vanhemman mielenterveyden yhteydestä kasvatustyyliin nuoruusiässä. Useat tutkimukset ovat rajoittuneet tutkimaan äitien kasvatustyylejä ja niiden seurauksia, mutta tämä tutkimus tarjosi uutta tietoa siitä, miten merkityksellinen isän kasvatustyyli nuoren tunnesäätelytaitojen suhteen on. Tutkimustulosten perusteella nuoret, joilla on tunnesäätelyn ongelmia, voisivat hyötyä vanhempien kasvatustyyliin ja vanhempien omiin tunnesäätelytaitoihin liittyvästä interventiosta. Sekä isien että äitien olisi tärkeää osallistua interventioon. Vanhemman mielenterveydellä ei tässä tutkimuksessa ollut tilastollista yhteyttä vanhemman käyttämään kasvatustyyliin suhteessa nuoreen. Koska aineistossa mielenterveyden häiriöitä esiintyi vähän ja ne olivat pääosin lieviä, olisi tarpeen tutkia vanhemman mielenterveyden ja kasvatustyylin yhteyttä lisää.
Tulokset osoittivat, että vanhempien kasvatustyyleistä matala emotionaalinen lämpimyys oli yhteydessä nuoren epäadaptiivisten tunnesäätelykeinojen, kuten tunteiden tukahduttamisen ja isän kasvatustyylin osalta myös katastrofoinnin, käyttöön. Samoin matalan lämpimyyden lisäksi isän korkea psykologinen kontrolli ja matala behavioraalinen kontrolli olivat yhteydessä epäadaptiivisista tunnesäätelykeinoista nuoren korkeaan katastrofoinnin käyttöön. Sekä äidin että isän korkea emotionaalinen lämpimyys oli yhteydessä adaptiivisena tunnesäätelykeinona tutkitun kognitiivisen uudelleenarvioinnin käyttöön. Pojat käyttivät tunnesäätelyssään enemmän tunteiden tukahduttamista, kun taas tytöille tyypillisempää oli runsas ruminaation käyttö. Tulokset osoittivat myös, että vanhemman mielenterveydellä ei kummankaan vanhemman osalta ollut tässä tutkimuksessa yhteyttä vanhemman käyttämään kasvatustyyliin suhteessa nuoreen.
Tutkimus lisäsi tietoa kasvatustyylien yhteydestä nuorten tunnesäätelykeinoihin ja vanhemman mielenterveyden yhteydestä kasvatustyyliin nuoruusiässä. Useat tutkimukset ovat rajoittuneet tutkimaan äitien kasvatustyylejä ja niiden seurauksia, mutta tämä tutkimus tarjosi uutta tietoa siitä, miten merkityksellinen isän kasvatustyyli nuoren tunnesäätelytaitojen suhteen on. Tutkimustulosten perusteella nuoret, joilla on tunnesäätelyn ongelmia, voisivat hyötyä vanhempien kasvatustyyliin ja vanhempien omiin tunnesäätelytaitoihin liittyvästä interventiosta. Sekä isien että äitien olisi tärkeää osallistua interventioon. Vanhemman mielenterveydellä ei tässä tutkimuksessa ollut tilastollista yhteyttä vanhemman käyttämään kasvatustyyliin suhteessa nuoreen. Koska aineistossa mielenterveyden häiriöitä esiintyi vähän ja ne olivat pääosin lieviä, olisi tarpeen tutkia vanhemman mielenterveyden ja kasvatustyylin yhteyttä lisää.