Rationaalisuuden jännitteet lineaarisessa muutosprosessissa : Laadullinen tutkimus käräjäoikeuksien yhdistymisestä

Abstract

Tutkimuksessa on tutkittu, miten vallitseva rationaalis- lineaarinen muutosajattelu suhtautuu organisaatioiden yhdistymiseen liittyvään muutokseen ja millaisia jännit- teitä yhdistymismuutoksen sisältö nostaa esiin rationaaliseen ajatteluun perustuvan muutosprosessin kokonaisuudessa ja eri vaiheissa. Lähtökohtana oli sekä kirjallisuu- teen perustuva, että omaan työkäytäntöön perustuva kokemus siitä, että muutosten toteuttamisessa vallitsee edelleen rationaalis- lineaarinen ajattelumalli, jonka mukaan muutos voidaan suunnitella etukäteen ja toteuttaa vaiheittain suunnitelman mukaan. Muutokset suunnitellaan ainakin valtionhallinnossa pääosin projekteiksi, kuten myös tässä tutkittavassa tapauksessa. Tämän tutkimuksen kohteena oli käräjäoikeuksien yhdistäminen osana tuomioistuinten rakennemuutosta.

Rationaalis- lineaariset mallit ovat viime vuosien aikana saaneet osakseen paljon kritiikkiä. Kritiikin pääsisältönä oli näihin malleihin sisältymä olettama muutoksesta lineaarisena, vaiheittain etenevänä rationaalisena prosessina. Kritiikin mukaan muu- tos ei kuitenkaan etene lineaarisesti vaiheittain, vaan päällekkäisten toimintojen muo- dostamana yllätyksellisenä, jopa sekavana ja kompleksisena prosessina. Muutosta tu- lee nykyteorioiden mukaan ymmärtää juuri monimutkaisena ja yllätyksellisenä pro- sessina, jota ei voi ohjata yksinomaisen rationaalisen ajattelumallin perusteella. Line- aarisiin malleihin ja rationaalisuusolettamaan liittyvä kritiikki ohjasivat olettamaan, että uuden ajattelun mukaisen muutoksen sisältö törmää rationaalis- lineaarisen to- teutusmallin kanssa jännitteisesti. Rationaalisuuden jännitteiden löytämisen katsottiin täsmentävän yleistä rationaalisiin malleihin suunnattua kritiikkiä ja tuovan uutta ym- märrystä muutosteoriaan ja muutosprosessien toteuttamiseen.

Uusi käsitys muutoksen uudesta luonteesta ja ominaisuuksista perustuu postmo- derniin ihmiskuvaan, jonka mukaan ihminen on aktiivinen, ympäristöään muovaava olento, joka ei muutoksissakaan ole vain muutoksen ohjattu objekti, vaan muutoksen tekijä ja subjekti. Yksi muutoskritiikin keskeisiä teemoja oli, että rationaalis- lineaari- nen prosessi ei kykene ymmärtämään ja huomioimaan muutoksen inhimillistä näkö- kulmaa. Tämä tutkimus tuo rationaalis- lineaarisen muutosteorian rinnalle inhimillis- psykologista lisäymmärrystä.

Uusi muutoskäsitys edellytti muutosten sisältöjen ymmärtämistä ja myös uutta me- todologista otetta. Laadullinen tutkimus nousi tutkimuksen keskiöön. Tässä tutki- muksessa on tutkittu käräjäoikeuksien yhdistymistä muutosprosessina. Tutkimus on tehty haastattelemalla 25 käräjäoikeuksien yhdistymisen kokenutta henkilöä, sekä henkilöstöä että käräjäoikeuden johtoa. Yhdistymiset on tutkimuskirjallisuudessa määritelty radikaalien muutosten luokkaan. Yhdistyminen vaikuttaa kaikkiin yhdisty- vän käräjäoikeuden osajärjestelmiin.

Tutkimus on osoittanut rationaalis- lineaariseen muutosajatteluun liittyneen kri- tiikin oikeaksi. Rationaalinen muutosajattelu ja muutoksen todellinen sisältö ja kulku törmäävät keskenään. Tutkimuksen tuloksena on löytynyt useita muutoksen eri vai- heisiin ja koko muutosprosessiin liittyviä rationaalisuuden jännitteitä. Tämä tutkimus osoittaa, että muutosprosessin eri vaiheisiin ja koko prosessin kul- kuun liittyy tekijöitä, jotka kaventavat muutosprosessin rationaalista ohjausta ja ete- nemistä. Tutkimuksen mukaan ahdas rationaalinen lähestymistapa ei mahdollista on- nistunutta muutoksen läpivientiä. Tutkimus osoittaa, että rationaalisuudelle on luo- tava laajempi, inhimillistä toimintaa ja muutoksen uutta monimutkaista sisältöä ym- märtävä sisältö. Samalla tutkimus tuo uutta ymmärrystä muutosajatteluun. Näitä ovat mm. käsitys yhdistymiseen liittyvän muutosprosessin vaiheiden jo lähtökohtaisesta sisäkkäisyydestä, muutoksen edellyttämästä ihmisten johtamisen ja osallistumisen tärkeydestä sekä aktiivisesta, ihmistä innostavasta ja ihmisten vaikutusmahdollisuu- det sallivasta muutosjohtamisesta sekä näiden ilmiöiden keskinäisistä vaikutuksista. Tutkimuksessa löytyneet rationaalisuuden jännitteet täsmentävät rationaalisen muutosajattelun yleistä kritiikkiä ja tuovat siihen täydentävää ymmärrystä. Tutkimus on pelkistänyt ihmisten tunnereaktioihin ja sitoutumiseen liittyviä vaikutuksia muu- tosprosessin läpiviemisessä ja korostaa ihmisten johtamisen tärkeyttä muutostilan- teessa. Jännitteet tuovat myös esiin muutoksen eri vaiheiden kestoon ja toteuttami- seen liittyvät ongelmat.

Tutkimuksen tulokset edellyttävät, että muutosta toteutettaessa rationaalisuutta on täydennettävä psykologisella muutososaamisella. Tämä tutkimus suosittelee inhi- millis- rationaalista lähestymistapaa ja ihmislähtöistä rationaalisuutta uudeksi muu- tosjohtamisen käsitteeksi.

This study sought to identify reasons for the inability of rational-linear models of change to explain modern changes, including the organisational mergers, and to pro- vide a roadmap for the implementation of change. Despite their shortcomings, ra- tional-linear models seem to predominate both in change theory and in practical applications. This study argues that the implementation of change through a rational- linear approach is in conflict with how change unfolds in practical reality and gener- ates tensions which are rooted in rational thinking. The topic of this study was the merging of district courts as part of a larger structural change in the judicial system. The merging of district courts was the change process under investigation.

In recent years, rational-linear models have received wide criticism, which was primarily directed towards a presupposition contained in these models which as- sumes that change is a linear, gradual, rational process and that change can be planned beforehand and implemented gradually according to that plan. According to the criticism, change is neither linear nor gradual but instead is an unpredictable, even chaotic and complex process formed by overlapping functions. Thus, modern theories suggest that change management that is based on a purely rational approach is impossible. Another main subject of criticism was that a rational-linear process is incapable of understanding and considering the human aspects of change. The cri- tique of linear models and their presupposition of rationalism prompted the assump- tion that the new understanding of change conflicts with the rational-linear imple- mentation model. Identifying the tensions of rationality was seen as a way to expand on the general critique of rational models and to generate new insights into change theory and the implementation of change processes.