Affektisuuden kielelliset ilmaisukeinot ja parisuhteen ylläpitäminen sota-ajan kirjeenvaihdossa

Abstract

Tutkielmassa käsitellään affektisen kielen keinoja avioparien sota-aikana käymässä kirjeenvaihdossa. Tutkimuksen lähtöoletuksena on, että läheisessä ihmissuhteessa erilaiset tunteiden ja asenteiden kielelliset ilmaukset ovat aina tavalla tai toisella vuorovaikutuksessa läsnä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Millä kielen keinoilla rintamalla olevien miesten ja heidän puolisoidensa välisessä kirjeenvaihdossa ilmaistaan affektisuutta? 2) Miten affektiset ilmaukset liittyvät kirjoittajien pyrkimyksiin pitää yllä parisuhdettaan sodan kaltaisessa poikkeustilanteessa? Aiempien tutkimusten mukaan läheisten perheenjäsenten välisen kirjeenvaihdon keskeinen funktio sota-aikana oli juuri ihmissuhteen ylläpitäminen.

Tutkimuksen taustalla vaikuttaa systeemis-funktionaalinen teoria, joka keskittyy kuvaamaan sitä, miten kieli mahdollistaa erilaisten tekojen tekemisen ja merkitysten ilmaisemisen ja miten tämä funktionaalisuus on rakentunut kielen systeemiin. Tutkimuksessa tarkasteltavissa affektisissa keinoissa on kyse kielen interpersoonaisesta metafunktiosta. Se mahdollistaa mielipiteiden, tunteiden, asenteiden ja arvioiden ilmaisemisen sekä vuorovaikutussuhteiden ylläpitämisen.

Tutkimusaineisto on peräisin Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston sota-ajan kirjekokoelmasta (SAK). Aineistoon kuuluu 90 talvi- ja jatkosodan aikaista kirjettä ja kirjeenomaista korttia kuudelta eri kirjoittajalta. Kirjeitä on kultakin kirjoittajalta otettu mukaan, mikäli mahdollista, sodan eri vaiheista. Aineistoa lähestytään kvalitatiivisesti käyttäen metodeina kielellistä lähilukua ja kieliopillista perusanalyysiä sekä sisällönanalyysiä.

Tutkimuksessa ilmeni, että sota-ajan yksityisissä kirjeissä ilmaistaan affektisuutta monenlaisin leksikaalisin ja kieliopillisin keinoin. Analyysissä keskityttiin puhuttelussa ilmenevään affektisuuteen sekä erilaisiin lausetasolla ilmeneviin keinoihin. Puhuttelussa huomiota kiinnitti kolmannen persoonan käyttö, joka tavallisesti luetaan etäkohteliaisuuden piiriin. Tarkastelussa ilmeni, että läheisen ihmisen puhuttelu kolmannessa persoonassa voi tuoda vuorovaikutukseen erilaisia affektisia sävyjä, esimerkiksi leikillisyyttä. Nimipuhuttelun analyysissä ilmeni, että läheisyyttä ja kiintymystä osoittavien hellittelysanojen käyttö on kirjeissä runsasta. Etunimelläkin vastaanottajaa puhutellaan jonkin verran; se näyttäisi olevan muita nimipuhutteluja voimakkaampi keino. Lausetasolla vaikuttavat affektiset keinot osoittautuivat analyysissä monitahoiseksi kudelmaksi, jossa eri keinot toimivat usein yhdessä. Yksiselitteisimmin affektisiksi kiteytyneitä konstruktioita ovat tietyt toivetta ilmaisevat väitemuotoiset konditionaalilauseet sekä kysymyssanalla alkavat, hakukysymyksen muotoiset päivittelyt ja muut huudahduksenomaiset ilmaukset. Ne ovat vakiintuneita morfosyntaktisia rakenteita, joiden ensisijainen funktio on puhujan subjektiivisen asenteen osoittaminen.

Vastauksena toiseen tutkimuskysymykseen kirjeaineistosta eriteltiin niin sanottuja tunnepuheen keskittymiä. Kyse on puheenaiheista, joiden yhteyteen affektisiksi tulkittavat ilmaukset näyttävät kirjeissä ainakin jossain määrin keskittyvän. Ne ovat aiheita, joiden yhteydessä kirjoittajat puhuvat tunteistaan myös suoraan ja joiden asiasisältö on omiaan herättämään lukijassa tunteita. Tunnepuheen keskittyminä eriteltiin ikävästä ja rakkaudesta puhuminen, yhteisestä tulevaisuudesta haaveilu, huolenpidon ilmaiseminen, riitojen selvittely ja muu parisuhteen puiminen sekä lapsista puhuminen. Tunnepuheella voi olettaa olleen sota-aikana merkitystä puolisoiden välisen läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen ylläpitämiselle, sillä se tekee näkyväksi sen, mikä parisuhteessa on olennaista, ja muistuttaa suhteen jatkuvuudesta sodan aiheuttaman epävarmuuden keskellä.