Aivoinfarktin sairastaneiden iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö elämän viimeisinä vuosina

Abstract

Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää kuinka paljon sosiaali- ja terveyspalveluja aivoinfarktin sairastaneet iäkkäät käyttävät viiden viimeisen elinvuotensa aikana, ja miten sukupuoli, ikä ja aivoinfarktidiagnoosi ovat yhteydessä palvelujen käyttöön. Tutkimus toteutettiin osana COCTEL-hanketta, jonka käytössä olevaa rekisteriaineistoa tutkimuksessa käytettiin. Aineiston tiedot ovat peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteristä ja Tilastokeskuksen Kuolemansyytilastosta. Tutkimusjoukkoon kuuluvat kaikki vuonna 2013 Suomessa vähintään 70-vuotiaana kuolleet, jotka ovat käyttäneet aivoinfarktin (ICD-10: I63–I63.9 tai I69.3) vuoksi sairaala- tai pitkäaikaishoitoa tai heidän kuolinsyynään on ollut aivoinfarkti (N = 5733). Tutkimuksen kohteena olevat palvelut ovat: sairaalahoito, pitkäaikaishoito (tehostettu palveluasuminen ja vanhainkoti) ja säännöllinen kotihoito. Tutkimusmenetelmänä käytetiin tilastollisia menetelmiä ja analyysissa käytettiin SPSS-tilasto-ohjelmaa. Aineiston kuvaamisessa käytettiin keski- ja hajontalukuja. Ryhmien välisten palvelujen käytön erojen selvittämiseen käytettiin ristiintaulukointia ja χ²- testiä sekä hoitopäivä muuttujille epäparametrisia testejä (Mann Whitneyn U-testi, Kruskall Wallis). Selvitettäessä miten sukupuoli, ikä ja aivoinfarktidiagnoosi ovat yhteydessä kotihoidon ja hoitopäivien käyttöön, kun muut mallin selittävät tekijät ja samanaikaissairastavuus on huomioitu, käytettiin monimuuttujamenetelminä binaarista regressioanalyysia ja negatiivista binominaalista regressioanalyysia. Tutkittavat käyttivät sairaala- ja pitkäaikaishoitoa viiden viimeisen elinvuotensa aikana keskimäärin 210 sairaala- ja pitkäaikaishoitopäivää. Kotihoitoa käyttäneitä oli 53,5 % tutkimusjoukosta. Palvelujen käytössä ilmeni tilastollisesti merkitseviä eroja iän, sukupuolen ja aivoinfarktidiagnoosin mukaan. Palvelujen käytön todennäköisyyttä lisäävät: naissukupuoli, korkea ikä ja aivoinfarktidiagnooseista myöhäisvaikutusdiagnoosi joko yksinään tai yhdessä akuutin aivoinfarktin kanssa. Palvelujen käyttömäärä vaihteli merkittävästi tutkittavien kesken, ja palvelujen käyttö lisääntyi kuoleman lähestyessä ja oli suurimmillaan viimeisen elinvuoden aikana. Tämä tutkimus osoitti, että palvelujen käytössä ilmenee eroja iän ja sukupuolen mukaan. Tämä herättää huolen siitä, saavatko kaikki aivoinfarktin sairastaneet iäkkäät tarpeenmukaisesti hoitoa. Tulevaisuudessa aivoinfarktin sairastaneiden määrän odotetaan lisääntyvän väestön ikääntyessä. Palvelujen käytön lisääntymiseen tulee varautua ja varmistaa, että paikoissa, joissa heitä hoidetaan, on riittävä ammatillinen osaaminen ja resurssit hoidon toteuttamiseksi.