Vesistötäyttöjen rakentaminen

Abstract

Työn tarkoitus on ollut tutkia vesistötäyttöjen suunnittelua ja rakentamista suomalaisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta. Työssä on selvitetty vesistötäyttöjen geoteknisessä suunnittelussa tarvittavat keskeiset tarkastelunäkökohdat. Tavoitteena on lisäksi ollut luetella rakennusvaiheet ja rakentamismenetelmät, ja vertailla niiden soveltumista erilaisiin kohteisiin. Ranta-Tampellan vesistötäytön rakentamista tutkimalla on pyritty tuomaan esille vesistötäytön käyttökohteiden erilaisia mahdollisuuksia ja tuoda esille rakentamisessa syntyviä mahdollisia ongelmatilanteita. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kirjallisuustutkimusta ja haastattelua. Vesistötäyttöjen geoteknisessä suunnittelussa keskeisimmät tarkastelukohteet ovat täytön ja sen alle jäävän maan stabiliteetti ja painuma. Pohjamaalla on keskeinen vaikutus painumiin. Täytön painumattomuuden kannalta olisi edullista, jos pehmeä pohjamaa poistettaisiin ennen täyttötyötä, jolloin täyttö tukeutuisi kantavaan pohjaan. Suomessa louhe on tyypillinen täyttömateriaali, koska se on ominaisuuksiltaan hyvin täyttöihin soveltuvaa ja vesistötäytöt toimivat kalliorakennuskohteista louhitun kallion sijoituskohteena. Hiekka on maailmanlaajuisesti paljon käytetty materiaali. Myös pehmeämpien materiaalien käyttö voi olla mahdollista. Täyttötapoja on monia erilaisia, joista Suomessa selvästi yleisin on täytön rakentaminen maalta. Tällä menetelmällä on myös mahdollista syrjäyttää pehmeät pohjamaat käyttämällä pohjaantäyttöä. Tämä menetelmä oli käytössä Ranta-Tampellassa, joka on tässä työssä tutkittu esimerkkikohde. Pehmeät maat voidaan poistaa myös ruoppaamalla. Järviolosuhteissa ruoppauskaluston saaminen kohteeseen ei välttämättä ole mahdollista, mutta meriolosuhteissa ruoppaus on yleisessä käytössä. Täytön huolellinen tiivistäminen on olennaista, jotta rakentaminen sen päälle on mahdollista. Ranta-Tampellassa uuden louhetäytön tärkeimpänä tehtävänä on tukea vanhaa täyttöä, parantaa sen stabiliteettia ja mahdollistaa rakentaminen lähemmäksi rantaviivaa. Tulevat rakennukset eivät sijoitu uuden täytön päälle pientä aluetta lukuun ottamatta. Tämän työn kannalta mielenkiintoista oli täytön siirtymien seurannan tulokset. Pohjaantäytöllä syrjäytetty savi ja täytön alle jääneet siltit painuivat, mikä aiheutti täyttöön sivusiirtymiä. Louhetäytön painumat painopenkereen alla olivat vähäisiä, vaikka sitä ei syvätiivistetty kuin pieneltä alueelta. Tämä on osoitus materiaalin hyvästä soveltuvuudesta vesistötäyttöjen materiaaliksi. Suurin Ranta-Tampellan vesistötäytön rakentamisessa aiheutuneista ongelmista oli järven samentumista ehkäisevän silttiverhon repeily.