Paras tulos yhdessä kehittämällä: Työkonferenssimenetelmä kehittämistyön välineenä kolmessa eteläpohjalaisessa kansalaisopistossa

Abstract

2000-luvulla työelämän laadun ja tuloksellisuuden samanaikainen kehittäminen ovat edellytys organisaation olemassaololle, mutta ne ovat samanaikaisesti tämän tutkimuksen ja erityisesti työkonferenssi-metodin keskeinen teema. Tutkimus on toteutettu yhteistyössä kolmen eteläpohjalaisen kansalaisopiston kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella työkonferenssimenetelmän soveltuvuutta kansalaisopistojen kehittämisen menetelmäksi. Tämän lisäksi tarkoituksena on selvittää, miten onnistuneita toimintatapoja kehittämisprosessin myötä eteläpohjalaisille kansalaisopistoille syntyi. Tutkimus on laadullinen, kasvatustieteellinen toimintatutkimus, joka tähtää muutokseen ja kehittämiseen. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu työkonferenssien sarjasta, jotka toteutettiin syksyllä 2018. Työkonferenssien pohjamateriaalina hyödynnettiin kolmen kansalaisopiston yhteishankkeen Laatua Lakeudelle aikana kerättyjä aineistoja. Kehittämistoiminta jäsentyi tutkimuksen aikana monikerroksiseksi ilmiöksi, jossa voidaan nähdä kohdanneen niin kuntalaisten, yhteistyötahojen ja kansalaisopiston toimihenkilöiden tarpeet ja toiveet, mitkä vaikuttivat yleisten havaintojen tavoin keskeisiltä tutkimuksen onnistumisen kannalta. Kommunikatiivinen toimintatutkimus hyödyntää laadullisen tutkimuksen menetelmiä aineistonkeruussa ja analyysissä. Aineisto analysoitiin kahden tutkimuskysymyksen avulla: miten työkonferenssimenetelmä soveltuu kansalaisopistojen kehittämistyöhön ja millaisia toimintatapoja sen myötä syntyi. Tutkija osallistui työkonferenssiseminaarien koollekutsumiseen, alustamiseen, havainnointiin ja kirjaamiseen sekä seminaarien annin kokoamiseen. Tutkimustulosten mukaan kehittämistarvetta oli eniten opettajien saamisessa ja hyödyntämisessä yhteisesti, sidosryhmien ja yhteistyötahojen kanssa tehtävässä yhteistyössä sekä yleisesti kansalaisopistojen toimintatavoissa yksittäin sekä yhdessä. Opettajien yhteiskäyttö ja kierrättäminen vastaa tähän haasteeseen. Yhteistyö muiden tahojen kanssa on vapaalle sivistystyölle velvoite, mutta sen toteutuminen ontuu useasti. Jo itsessään tämä tutkimus on avaus yhteistyölle, mutta kehitettävää on vielä siinä, että foorumeille mukaan otettaisiin yhteistyötahoja. Valtion rahoitus ja kansalaisopistojen heikko taloudentila nousivat huolenaiheena tausta-aineistosta esiin sidosryhmien haastatteluissa. Tutkimuksen sydämen muodostivat yksittäiset työkonferenssit sekä yhteinen työkonferenssi, joissa jokainen opisto pääsi pohtimaan omaa toimintaa suhteessa tausta-aineistoina käytettyjen kuntalaisten ja yhteistyötahojen näkemyksiin, ja sitä kautta tarkastelemaan omia kehittämisenkohteita. Työkonferenssien mukanaan tuomat keskustelut olivat jokaiselle osallistujalle opettavaisia. Tausta-aineistojen ja työkonferenssiaineistojen perusteella voidaan todeta, että kansalaisopistojen toimihenkilöt rakensivat yhdessä uusia käytänteitä ja kehittivät sitä kautta sekä omien kansalaisopistojen toimintaa että alueellisesti kaikkien kansalaisopistojen yhteistä toimintaa ja sitä kautta vapaata sivistystyötä kokonaisuudessaan. Kokonaisuudessaan tutkimus osoitti, että työkonferenssimenetelmä soveltuu kansalaisopistojen kehittämisen menetelmäksi. Kehittämismetodin paras anti on yhteistyössä syntyvien uusien perspektiivien ja toimivien prosessien uusien ulottuvuuksien avaus. Tutkimus osoitti myös sen, että alun perin hankkeen aikana aloitetussa laatu- ja arviointitoiminnassa korostui organisaation kehittämisen sijaan myös koulutuspoliittisten muutosprosessien toteuttaminen ja eteenpäin vieminen sekä sopeutuminen muuttuneeseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen.