Tampereen puhekieltä kolmessa polvessa : Viiden äännepiirteen analyysi
Toiviainen, Ella (2019)
2019
Suomen kielen tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-10-10
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909303585
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909303585
Tiivistelmä
Tässä sosiolingvistisessä tutkimuksessa selvitetään, miten samalla alueella eri aikaan varttuneiden puhujien idiolektit eroavat toisistaan ja minkälaiset kielenpiirteet säilyvät eri-ikäisiltä puhujilta toisille. Aineisto muodostuu seitsemän kielenoppaan haastatteluista, jotka on kerätty ja sen jälkeen litteroitu tutkimustarkoitusta varten helmikuussa 2017 ja tammikuussa 2019. Kaikki tutkimukseen osallistuneet puhujat kuuluvat samaan sukuun ja ovat eläneet käytännössä koko elämänsä samassa kaupunginosassa Länsi-Tampereella. Puhujat edustavat saman suvun kolmea eri sukupolvea.
Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat fonologiset piirteet. Tutkittavien piirteiden valinnassa on otettu huomioon muun muassa tiheähkö esiintymisfrekvenssi ja mahdollisten näennäisaika-ennusteiden olemassaolo. Tutkimuksen kohteeksi valikoituneet äännepiirteet ovat käsittelyjärjestyksessä yleiskielen ts-yhtymän vastineet, yleiskielen d:n vastineet, diftongien avartuminen, jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät ja jälkitavujen i-loppuiset diftongit. Tarkoituksena on selvittää, miten edellä mainitut äännepiirteet varioivat eri ikäluokkiin kuuluvilla tutkimushenkilöillä. Lisäksi tarkastellaan, ovatko aineistosta esiin nousevat havainnot jo olemassa olevien näennäisaikaennusteiden asettaman muutoksen suunnan mukaisia.
Tutkimusote on laadullinen, ja aineistoa tarkastellaan myös sosiolingvististen, kielenulkoisten muuttujien valossa. Tarkoituksena on soveltuvilta osin selvittää, minkälaisia kielellisiä eroja ikä ja koulutustausta aikaansaavat puhujien välille. Tutkimuksen metodologinen lähtökohta on sosiolingvistisessä näennäisaikametodissa, ja tarkoituksena on tarkastella jo olemassa olevia, tutkittavista kielenpiirteistä 1980-luvulla laadittuja näennäisaikaennusteita ja selvittää, toteutuuko ennustettu muutos tässä tutkimusaineistossa.
Nuorimmat puhujat vaikuttavat tämän aineiston valossa suosivan suhteellisesti enemmän yleiskielen mukaisia muotoja kuin vanhemmat tutkimushenkilöt. Kaikenikäisten puhujien puheenparressa esiintyy kuitenkin niin murteellisiksi miellettyjä kuin yleis(puhe)kielisiäkin variantteja. Yksittäisen puhujan idiolekti vaikuttaa harvoin suosivan ainoastaan yhtä piirrevarianttia, vaan pikemminkin yksilöllinen vaihtelu on usein huomattavaa.
Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat fonologiset piirteet. Tutkittavien piirteiden valinnassa on otettu huomioon muun muassa tiheähkö esiintymisfrekvenssi ja mahdollisten näennäisaika-ennusteiden olemassaolo. Tutkimuksen kohteeksi valikoituneet äännepiirteet ovat käsittelyjärjestyksessä yleiskielen ts-yhtymän vastineet, yleiskielen d:n vastineet, diftongien avartuminen, jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät ja jälkitavujen i-loppuiset diftongit. Tarkoituksena on selvittää, miten edellä mainitut äännepiirteet varioivat eri ikäluokkiin kuuluvilla tutkimushenkilöillä. Lisäksi tarkastellaan, ovatko aineistosta esiin nousevat havainnot jo olemassa olevien näennäisaikaennusteiden asettaman muutoksen suunnan mukaisia.
Tutkimusote on laadullinen, ja aineistoa tarkastellaan myös sosiolingvististen, kielenulkoisten muuttujien valossa. Tarkoituksena on soveltuvilta osin selvittää, minkälaisia kielellisiä eroja ikä ja koulutustausta aikaansaavat puhujien välille. Tutkimuksen metodologinen lähtökohta on sosiolingvistisessä näennäisaikametodissa, ja tarkoituksena on tarkastella jo olemassa olevia, tutkittavista kielenpiirteistä 1980-luvulla laadittuja näennäisaikaennusteita ja selvittää, toteutuuko ennustettu muutos tässä tutkimusaineistossa.
Nuorimmat puhujat vaikuttavat tämän aineiston valossa suosivan suhteellisesti enemmän yleiskielen mukaisia muotoja kuin vanhemmat tutkimushenkilöt. Kaikenikäisten puhujien puheenparressa esiintyy kuitenkin niin murteellisiksi miellettyjä kuin yleis(puhe)kielisiäkin variantteja. Yksittäisen puhujan idiolekti vaikuttaa harvoin suosivan ainoastaan yhtä piirrevarianttia, vaan pikemminkin yksilöllinen vaihtelu on usein huomattavaa.